Paname Cuvée Anniversaire 200 Ans De Nicolas

Pariisilainen olut on pantu ranskalaisen alkoholikaupan 200-vuotisjuhlan kunniaksi, itse ostin oluen Montmartren Nicolas-kaupasta. Olut on tasaisen oranssia ja vaahto on valkoista. Tuoksussa on reilusti humalaa ja hedelmiä. Maku on aika kuiva, hedelmät katoavat, humalia on reilusti, vähän kalkkia tai hiivaakin. Jälkimaku on lämmittävä, ihan hyvä matkamuisto. 33 cl, 4,9 %, 4/5

Schneider Weisse TAP04 Festweisse Weissbier

Alkosta löytyi baijerilaista vehnäolutta tutulta hyväksi todetulta panimolta. Juhlavehnä on tummempaa oranssia. Vaahto on runsas ja siitä kehkeytyy todella tiivis matto oluen päälle. Tuoksua ei tuon maton läpi oikein erotu, vehnää ja mallasta, ehkä jotain mausteitakin. Maku on hedelmäinen, enemmän sitrusta kuin banaania. Jälkimaussa humalaisuus kurkistelee miedosti, kyllä sieltä sitä hiivaakin löytyy. Liukkaan oloinen olut kulahtaa nopeasti nieluun. Kyllä tätä voi törmätessä napata ostoskärryyn.  0,5 l, 6,2 %, 5/5

Olvi Sandels Juhlaolut Suodattamaton

Olvin sponsorilähetyksen toiben tölkillinen oli perinteisen Sandelsin juhlaversio. Juhlaanhan on aina aihetta. Väri on melko kirkkaan kultaista. Vaahto on nopea katoamaan. Tuoksussa mallasta, ei oikein muuta erotu. Maku on pehmeä, mallasta, jopa täyteläinen, pientä kirpeyttä, sellainen parempi saunaolut. Jos tämä ilmestyy lähi-S-markettiin, niin tuskin pystyn tätä välttelemään. Kyllä aina löytyy joku syy juhlia. 0,5 l, 5,3 %, 4/5

Hartwall Lahden Erikois Juhla

Perjantai-ilta antaa etätyöviikon jälkeen luvan saunassa käymisen päälle kaataa vaalean kirkasta lahtelaista lasiin. Lahtelaisesta tulee sellaisia nostalgisia muistoja mallasjuomista: Moi!, sehän se oli lahtikkomiehen tunnus, ja peukalo ja etusormi muodostivat sellaisen L-kirjaimen. Tämä olut juhlistaa Lahden Erikoisen 90 vuotta. Olut on kirkasta ja nopea vaahto käy tuopin pinnalla. Tuoksu on puinen mallas. Sama fiilis jatkuu maussakin. Ennen lahtetalainen oli parempaa tai olisiko maku muuttunut. 1/2 l, 5,5 %, 2/5

Tuatara XV

Uusiseelantilainen panimo, Tuatara, on nimensä mukaisesti kuvioinut 15-vuotis -juhlaoluen pullonsa  kaimaliskonsa mukaisesti, siksi se varmaan on aikanaan Kampin Alkosta lähtenyt mukaan. Nyt sitten olutkellarin takahyllyltä piti ottaa maistettavaksi tämä musta stoutti. Tuoksu on paahteisen maltainen, vähän jopa liköörinen, rusinainen ja kahvinen. Tuoksu on kyllä aika mahtava, ehkä kuitenkin siirryn maisteluunkin. Vaahto on komea kermainen, lopulta vähän höttöinen. Maku on paahteinen maltaisuus, kahvinen, hivenen suklainen. Suutuntumassa olut tuntuu ohuelta, mutta maku on todella täyteläinen. Mukava jälkimaku, humalan kuivuus iskee tyhjästä. Vahva paahteinen ja lakristainen maku  ja alkoholi antavat vähän jopa salmiakin makua, joka auttaa ymmärtämään miksi tämä on rahdattu Suomeen maailman toiselta puolelta.Luultavasti pallon toisella puolella suunnitellaan 20-vuotisolutta, se otetaan kyllä kiinnostuksella vastaaan. 500 ml, 11 %, 5/5

Omnipollo x Buxton Original Double Vanilla Ice Cream IIPA

Pullollinen.fi ja 1200. olut, olisiko aihetta pieneen juhlaan, on. Olutkellarista nostin juhlan kunniaksi vanilja-imperial-IPAa, vähän jopa pelottava yhdistelmä. Pehmisjäätelö etiketissä antaa vähän pientä käsitystä että olut on jotain jäätelöistä. Tuoksu on selkeästi vaniljaa, vähän toffeetakin. Maku on myös vaniljainen, missä humalat, vaniljako ne peittää? Mukana on reippaasti trooppisia hedelmiä, mangoa ja papaijaa ja mitä näitä nyt on.  Makeutta löytyy, humalat peittyvät. Special-yhdistelmä lämmittää poskia lopuksi. 33 cl, 8 %, 3/5

Tanker / Fat Lizard 99 | 100 Mu Isamaa Independence Pale Ale

Suomenlahden yli toimivalla yhteistyöllä pantu samean kultainen Itsenäisyys Pale Ale juhlistaa Suomen ja Viron 100-vuotisjuhlia. Olut kuohuu reippaasti, pienen rauhoittumisenkin jälkeen vaahtoa jää reippaasti. Tuoksu on hedelmäinen, appelsiiniä ja makeampaa mandariiniä.  Maussa huomaa ensin hiivaa, sitten pehmeän hedelmäisen humalan ja sitten kukkaset. Vilvoittaa sopivasti. Mu isamaa on pehmeä nautinto. 33 cl, 5,5 %, 5/5

Suomi Soi! Juhlaolut

Bryggerin panema kirkkaan kultakuparinen lager on ensi viikonloppuna Hämeenlinnassa pidettävien Sulasolin laulujuhlien juhlaolut. Tuoksu on makean maltainen. Maku on liian metallinen ja lopuksi maltainen ja humalainen. Metallimallaspilsner on voimakasmakuinen, ehkä odotus oli kevyempi. 33 cl, 4,5 %, 3/5

Põhjala Pesakond Black Forest IPA

Tartosta hankitun olutpullon korkissa oli oranssi hintalappu, jossa oli 3,50. Korkin alla oli mustanruskeaa punertavaan taittuvaa olutta. Olut on virolaisen sarjakuvan 20-vuotisjuhlien juhlaolut, ainakin etiketti on tyylikäs, siitä tulee mieleen joku Pahkasian hahmo. Olut tuoksuu hedelmäiseltä. Oluen pinnalle kehittyy loppumaton samettinen vaahto, hienoa. Maussa tuntuu hienosti hedelmät, sitten hetkellisesti mallas ja lopuksi salmiakki. Sitten alkaa maistua kuusipuu, humalat esiintyvät pyöreinä ja pehmeinä. Haluan toisen. 0,33 l, 5,4 %, 5/5

Maku Brewing IPA

Nimipäiväjuhlinnan huipennukseksi testasin uudet tasting-lasit. Lasiin kaatui Maku Brewingin IPAa. Tuoksu on makea, maku sitten täydentyy lievällä katkeruudella, happamuudella, kuivuudella, humalalla. JälkiMaku antaa maisteltavaa humalan muodossa, lasin pintaan muodostuu vähän brysselinpitsiä. Alkossa on taas jotain mukavaa haettavana. 0,33l, 7,3%, 5/5

Sibelius

Sibelius täyttäisi tänä vuonna 150 vuotta, joten Hämeenlinna juhlii omaa poikaansa koko vuoden. Hämeenlinnalaisille Sibelius on Janne, joka kävi kouluaan Lyseolla ja joi nuorena lääkärin määräyksestä olutta vahvistuakseen. Vasp on pannut laagerin mukaan katajaa, joka tuo sellaista pistävää makua ja erikoisuutta vaaleaan olueeseen. Aiemmin en ole innostunut muusikoitten nimikko-oluista, Iron Maidenilla taisi ainakin olla oma oluensa. Luulen että tämä on ainakin sitä parempaa. Katajainen kansa laittaa kohta Finlandian soimaan. Toinenkin pullollinen olisi tätä kyllä mennyt, jälkimaussa on potkua. 33 cl, 4,5%, 4/5

Ø #500

Nøgnen panimon 500. olut on imperial IPA. Onnistunut juhlaolut, jossa yhtyvät ensipuraisun makeus ja humalan katkeruus. Vaahto pysyvää, väri on oranssi-IPA, ja maku on tasapainossa. IBUja on 100, mutta maku ei ole hyökkäävä.  Suodattamattomassa ja pastöroimattomassa oluessa on pullon pohjalla reippaasti hiivaa. Vahvaa olutta, alkoholi kurkistelee katkeron takaa. Joissain oluissa tuo alkoholin maku haittaa kovasti, joissain vaan sitten ei, tässä ei ainakaan. Se on kuin osa salajuonta, makea, katkero, alkoholi, makea, katkero, alkoholi, toista kunnes pullo on tyhjä, jouduin salajuonen uhriksi. 0,5l, 10%, 5/5 

Lapin Kulta Arctic Malt Pils

Vaalean keltaista olutta kaatui lasiin, ja sana Pils vähän nosti odotusarvoa makunautinnosta. Lapin kulta on haalentunut ja vaalentunut ja humalan makua ei kyllä löydy. Vaahto pysyy mukavasti olutlasin pinnalla, mutta makua ei oikein löydy vaahdon alta. Pehmeää on, helposti putoaa ja pullo on tyylikäs, harteikas. Niin pullo (pullollinen), jotenkin outoa että jotain perusolutta saa pullossa. Oi niitä aikoja kun olut oli siinä sinisessä korissa ja sitä juhlapäivää, kun saattoi ostaa koko korillisen, olisiko ollut juhannus. Niin ja olihan se Lahtikkokin?

0,35l, 4,6%, 3/5

 

Celebrator Doppelbock

Baijerin Ayingin kylässä sukupanimon panema Doppelbock maistuu talventuloa odotellessa. Olut tekee torstaistakin juhlaa. Todella maltainen ja pehmeä, tummanruskea lager on mukavan hiilihappoinen ja jättää suuhun makeahkon kalvon jälkimakusteltavaksi. Etiketissä on doppelbockmaisesti kaksi pässiä. 

33 cl, 6,7%, 5/5