Aamupäivän pihapuuhastelut piti palkita yhdellä oluella. Olutkellarista löytyi japanilainen stout, jonka olen tainnut ostaa Alkosta. Olut on mustaa ja se vaahtoaa reippaasti. Tuoksussa on espressoa, maitokahvia ja makeaa suklaata. Kahvinmaku voimistuu ensihörpyllä. Jännästi hiilihappoa, vaikea sanoa onko sitä vähän vai paljon. Ihan kunnon iltapäiväkahveistahan tämä menee. Kuivaa humalaa tuntuu jälkimaussa, samoin jotain lievää hedelmäisyyttä, mutta kahvi vallitsee täydellisesti. Kylmä kahvi vähän kitkeröityy ja makeus katoaa, kun pullollinen alkaa olla alle puolivälin. Lopussa pullosta pulppusi jotain hiivanpalasia, eivät olleet niin kivan tuntuinen yllätys. 0,33 l, 7,0 %, 4/5
Näytetään tekstit, joissa on tunniste iltapäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste iltapäivä. Näytä kaikki tekstit
lauantai 28. maaliskuuta 2020
Hitachino ES Espresso Stout
Tunnisteet:
4
,
espresso
,
hiiva
,
iltapäivä
,
Japani
,
kahvi
,
maitokahvi
,
musta
,
pihapuuhastelu
,
Stout
,
Suklaa
perjantai 17. toukokuuta 2019
Mufloni Tuffan Vehnä
Porilaisen Beer Hunters -panimon Mufloni-sarjan oluet ovat olleet ihan hyviä. Perjantai-iltapäivä ja takapihan auringonpaisteinen terasssi, kyllä siihen oli pakko valita joku hyvä olut. Tuffa kait tarkoittaa isoisää. Hyvää olutta on porilaispappa osannut panna. Väri on auringonpaisteessa läpinäkymätön kaunis oranssinkeltainen, valkoista vaahto muodustuu asiallisesti. Ekan hörpyn jälkeen tulee heti mieleen että onpas hyvää. Pullonpohjalla oli vähän hiivaa ja ne kaadoin lasiin mukaan. Ehkä kesän ensivehnä vähän saa pluspisteitä, mutta joka hörpyn jälkeen on vaan onnellinen. Hiiva maistuu miedosti, banaania ei ole juurikaan, mikä on tietysti plussaa ensivehnälle. Olut muodostaa nielusta vatsaan saakka sellaisen vehnäolutpylvään, joka ryhdistää juojaa. Ostin oluen S-marketista, varmasti ostoskärryt pysähtyvät jatkossakin tämän oluen kohdalla. 50 cl, 5,0 %, 5/5
lauantai 6. huhtikuuta 2019
Iso-Kallan Baltic Porter
Musta, vähäisesti vaahtoava olut tuoksuu maltaiselta, vähän jopa mämmiltä. Maku on maltainen. Pikimusta olut tuntuu suussa ohuelta, makua on kyllä reilusti. Humalat ryömivät esille lempeästi. Alkoholi puraisee hiukan. Täyteläinen maku hidastaa koko iltapäivää, täyttää kyllä vatsankin nopeasti. Makeus on varsin maltillista, mieluummin aika kuivaa. 0,33 l, 7,0 %, 4/5
sunnuntai 8. heinäkuuta 2018
Karma Pale Ale
Kreikkalainen iltapäivä suorastaan huusi toista olutta ja en oikeastaan vastustellut yhtään, kun Milosin Punainen Polkupyörä (Κόκκινο Ποδήλατο) -ravintolan terassi kutsui pöytäänsä. Vähän punaiseen taipuva olut kuohuvaa kauniisti valkoisella vaahdolla. Maku on maanläheinen, vähän kuiva, maltainen, sitruuna tuo mukavasti rapsakkuutta. Etiketissä silmälasipäinen leijona vahtii nautintoa vähän uhkaavana. Hiiva taisi olla pullon pohjalla vähän, mutta kadettaessa se näytti jymähtävän paikoilleen. Maku täydentyy suussa vähitellen, aika virkistävää. Makeuttakin on riittävästi, tekee vähän mieli toista samanlaista olutta. 330 ml, 5,4 %, 4/5

tiistai 20. maaliskuuta 2018
Olvi Summer Ale Hotter Than Iisalmi
Olvi muisti blogistia parilla tölkillisellä, Summer Alen hyväksyin blogiin. Tölkki on Olvin tyylikkään värisarjan keltainen versio. Tuoksussa on voimakkaasti humalaa ja häivähdys vehnäolutta. Väri on kirkkaan kellertävä. Vaahto on iso, mutta katoaa nopeasti. Maku on aika vienoa. American Wheat Ale on merkitty etikettiin. Tuoksun humalat katoavat lähes kokonaan, ohutta hedelmäisyyttä. löytyy. Vähän liian hyvänmakuinen vehnäolueksi, joten sopisi hienosti kesäiseen iltapäivään, maaliskuisen lumisateen jälkeen ei oikein löydy kesäfiilistä tarpeeksi. EBU 32, IBU 13, 0,5 l, 5.0 %, 3/5
keskiviikko 24. tammikuuta 2018
Williams Bros. Brewing Chieftain Pale Ale
Kilon joulupukki oli paketoinut pakettiin pari olutpullollista. Blogitettavaksi päätyi skotlantilainen pintahiivaolut. Olut on kirkasta, tuoksu on makean hedelmäistä. Pullo vie kyllä heti brittitunnelmiin. Maku on hedelmäinen ja pehmeä. Helppoa juotavaa, skottipubin iltapäivätunnelmaa, pitäisi ehkä käydä Skotlannissa tutustumassa tarkemmin tunnelmaan, ehkä nappaisin siellä tällaisen. Olut lämmittää nielua, pientä humalaa paljastuu jälkimaussa. Tuoksussa on vähän liikaa makeutta, välillä paljastuu rungon ohkaisuus. 500 ml, 4 %, 3/5
perjantai 31. heinäkuuta 2015
Koch Nisu Nisuõlu
Tallinnan sataman vieressä olevan Kochi Ait -panimoravontolan oma vehnäolut tuli maisteltua perjantai-iltapäivänä. Itse ravintolan ruokapuolen testasin Haapsalu-reissun paluumatkalla, ja siitä jäi vähän vaisu mielikuva, varmaankin johtui osin siitä että matkan loppu oli käsillä. Olut on tavallisen ruskeahkoa. Vaahto on runsas. Oudon vähän hiivaa ja banaania, ei ole ainakaan liian makeaa. Vähän enemmän makua voisi toivoa, mutta olut voisi toimia johdatus vehnäoluisiin -osa 1:nä. Alun epäröinnin jälkeen voisi jopa juoda toisenkin. 0,33 l, 5,2%, 4/5
lauantai 11. heinäkuuta 2015
To Øl First Frontier IPA
Mukavan lämpimän lauantai-iltapäivän kunniaksi, sihautin tanskalaisen ipan auki. Olut näytti pullossa samealta tai jopa harmaalta. Lasissa olut paljastui oranssiksi sameudeksi, jonka kruunaa hieno vaahto. Maku on pehmeää, vähän mietoa, jälkimaussa paljastuu humalaa. Tanskankielisestä tuoteselosteesta paljastuu että myös kauraa on käytetty, siitäköhän mukava pehmeys tulee. Vähän sellainen perusipa, mistä ei kyllä löydy mitään moitittavaa, huolestuttavaa oluessa on ainoastaan lasin lähestyvä pohja. Alkoholi ei todellakaan maistu. We all got pieces of crazy in us, some bigger pieces than others. 33 cl, 7,1%,5/5
lauantai 28. maaliskuuta 2015
Saimaa Blonde Ale
Lauantai-iltapäivän olutta kotisohvalla, lasiin kaatui Saimaan Juomatehtaan sponsoroima Blonde Ale. Olut on väriltään ruskeaan taittuva ja kiva vaahto koristaa lasia. Olut tuoksahtaa greipiltä ja maku on samalla linjalla, joskin mallas täydentää maun mukavasti. Makua on paljon, hapokasta voisi myös sanoa. Blonde Ale muodostaa mukavan parin Vaalealle Lagerille, jos kesäterassilla olisi hanassa näitä molempia, niin olisi pakko juoda vuorotellen. 500 ml, 4,5%, 4/5
lauantai 22. marraskuuta 2014
Prykmestar Double IPA
Sekametelisoppaa tai makujen harmoniaa on Uudenkaupungin Prykmestar pannut. Väri on vähän sekava. Pakostikin tämä lauantai-iltapäivällä menee harmonian puolelle. Tuoksu on makeahko ja hiivainenkin, ei lupaa hyvää. Sitten kulaus suuhun ja harmonia alkaa: vähän makeutta ensin alkuun, sitten havaitsee että olut on raskasta ja lopuksi humalat alkavat riehumaan mäntyhalolla. Ei taida olla ainoastaan väri, joka muistuttaa etäisesti sahdista. Humalat vahvistuvat loppua kohden. 50 cl, 8,5%,5/5
lauantai 15. joulukuuta 2012
Stallhagen
London pub avaa nyt lauantai-iltapäiväolutystävälliseen aikaan, joten sen hanasta sai ahvenenmaalaista Stallhagenin olutta ja sen vaaleampaa versiota. Aika kirpakkaa ja hapokasta Pilsner-tyyppistä olutta, pakko juoda pienissä kulauksissa. 4/5, ehkä tuiskupäivänä tummempi versio olisi saanut lisäpisteen.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)