Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilta. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Maku Golden Ale

Viikon päätteksi piti vielä yksi olut testata. Korkinavauksesta tuli todella vaimea pihahdus. Maku on sitruunainen, vähän hapan. Oluen väri oli vähän samean kultainen. Terassioluthan tämä olisi, tänään kävin kyllä terassilla luomassa lumia. Nyt terassi ei kaivanut tätä olutta, mutta tämä olut kaipaisi J. Karjalaisen Oi mikä ihana ilta -biisin tunnelmaa ja kesäistä terassia. Ilta-auringossa olut näyttäisi vielä tyylikkäämmältä. Pieni ohuus vähän häiritsee, outoa sillä makua kyllä on, ehkä tieto maitokauppavahvuudesta vähän lisää mielikuvaa. Mutta kyllähän toista tällaista alkoi tehdä mieli. Tämäkin olut tuli panimon lahjalaatikossa, jossa oli tästä oluesta myös tölkkiversio. 0,33 l, 4,5 %, 4/5

tiistai 10. marraskuuta 2015

Karksi Hele Eripruul

Tavallisen tiistain kunniaksi nautin tavallista virolaista lageria. Etiketti sanoo että on perinteistä, samat perinteet on kyllä Suomenlahden tälläkin puolella. Ei ole pahaa, mutta ei oikein ole muutakaan mainittavaa. Peruslagerissa maistuu lievästi makeaa, hiilihappoa on täsmälleen sopivasti, pientä pahvinmakua lopussa. Kaikki on tässä oluessa pientä. Jotenkin kuitenkin ihan on ok, mutta marraskuun ilta ei paranna ohuehkon lagerin pisteitä. 0,5 l, 5,0 %, 2/5


perjantai 11. syyskuuta 2015

Mallaskosken panimon Black IPA

Tätä tyylikkään etiketin takana olevaa olutta olen pitkään toivonut pääseväni maistamaan, kunnes sitten Tallinnan sataman myymälässä bongasin tämän kotimaisen tyylioluen ja perjantai-illan kunniaksi sihautin sitten korkin auki. Pieni vaahto katosi nopeasti oluen pinnalta, tuoksussa oli vaimeasti hedelmää, maku on paahteinen. Jälkimaussa katkeruutta löytyy onneksi. Runko tuntuu alkuun ohuelta, mutta se tukevoituu loppua kohden. Alussa oli kyllä pientä pettymystä, mutta kokonaisuus on parempi kuin ensihuikka. Tumman oluen makeus sopii mukavasti kokonaisuuteen, mutta jonnekin katkerot piiloutuvat. 33 cl, 6,5 %, 4/5


perjantai 4. syyskuuta 2015

Tanker Reloaded Session IPA

Tallinnan kupeessa olevasta Tankerin panimosta tullut IPA on tumman oranssista ja mahtavakuohuista herkkua. Tuoksussa on hedelmää ja maussa havuja. Kyllä perjantai-illan saunan jälkeisen terassi-istuskeluun voisi jollain heikommalla valinnalla pilatakin, tämä ei kyllä pilaa mitään. Etiketissä on jostain syystä tietokoneen piirilevyn kuva, teksti kertoo että olutta on sähköisesti ladattu. Maussa on pientä turpeisuutta, mutta sovitaan että se vaan täydentää havuja. 45 IBU,  330 ml, 5,8 %, 5/5


maanantai 24. elokuuta 2015

Hoegaarden Rosée

Vaaleanpunainen elefanttiko se on, ei kun vaaleanpunainen Hoegaarden. Belgialaisen suosikkipanimoni erikoispainos witbieristä sopinee ainoastaan hellepäivään ja sen iltaan. Roope-limonadi taisi olla vihreää, olikohan Mikki-limu punaista, jotain sellaista tulee mieleen tätä juodessa. Belgialaisessa oluessa voi olla mitä vaan, sanotaan, no tässä on vadelmia ja sokeria. Tuoteselosteessa mainitaan myös korianteri ja appelsiinischalen, mitä lienee, maussa eivät kyllä maistu. Jos joskus tekee mieli Mikki-limua, mutta haluan silti oluenkaltaista, niin tämä on hyvä valinta. Olueksi on kyllä vaikea hahmottaa tätä makeaa punaista hiilihappoista mehua. Ei tämä nyt pahaa ole, mutta jos tämä ei olisi ollut oluthyllyllä, niin en olisi ostanut. Sokerilimuksi hyvä. 33 cl, 3,0%, 2/5

perjantai 23. toukokuuta 2014

Rochefort 10

Hellepäivän kääntyessä varjoon, ei vielä kylläkään paljoa viileämmäksi, maistui vähän liian kylmä belgitrappisti. Olutkirjon viinireunan nautiskeluosaston tumma olut on pehmeää, siis pehmeää, yrtttistä, vähän hedelmäistä ja rusinaista. Vähän turhan makeaa, pienikin pullollinen tätä voi olla liikaa. Voimakkaan oloista ja makua riittää pitkään. Hitaasti on juotava, maailman parasta olutta sanotaan, tieto laittaa mietintään omat arviointiperusteet. Ehkä hiihtoloman ilta-arviointina olisi ollut parempaa. 33 cl, 11,3% 4/5

perjantai 16. toukokuuta 2014

Aldaris Porteris

Latvian jääkiekkojoukkueen kisaesitysten kunniaksi perjantai-illan olueksi valikoitui Aldaris Porteris, mukavine ässään päättyvine nimineen. Oluen väri on musta ja vaahto on reilua ja isohkokuplaista, mutta silti mukavasti säilyvää. Tuoksu on leipämäinen, maussa on samoja piirteitä, makeaa on. Ovelaa miten olut voi olla yhtaikaa ohut, mutta silti paksu. Ajattelin juoda tämän pois ennen helteitä, mutta nyt juodessa aloin jotenkin kuvitella että kyllä tätä voisi lämpimänä kesäiltanakin maistella. Alkoholikin tuntuu, mutta juuri oikealla tavalla, lämmittää maistumatta. Makea jälkimaku jää.  0.5 l, 6,8%, 5/5