Mikkeller Beer Geek Vanilla Shake

Olutkellarin takaosastoa tulee tutkittua nyt tarkemmin, kun tämä koronaeristys vähän rajoittaa uushankintaa, onneksi huoltovarmuuskeskukseni on ollut tarkkana. Takahyllyltä tämä tanskalainen imperial stoutkin löytyi, ostopaikka on ollut joku virolainen olutkauppa ja ostoajasta on ainakin yli pari vuotta. Pullo antaa avatessa voimakkaan vaniljaisen tuoksun. Olut on pikimustaa ja näytti vähän ohuelta ja nopealiikkeiseltä kaadettaessa, eikä vaahtoa syntynyt lainkaan. Lasissa tunnelma vähän korjaantuu, varsinkin kun on ensimmäisen maltaan täytteisen kulauksen saanut nielaistua. Maussa on paahteisen maltaan lisäksi makeutta, yskänlääkettä, kahvia, lakritsaa ja jälkimaussa on sitten vaniljaa, joka jää kielelle pyörimään ja odottamaan seuraavaa mallaslähetystä. Huuli takertuu sokeriseen lasin pintaan hörpätessä, vähitellen olut rauhoittaa koko kehon, kun ensin on saanut vähän punaa poskiin ja korviin. Pullollinen on maksimiannos tätä, varsinkin kun alkoholiprosentteja on toistakymmentä. 330 ml, 13 %, 5/5

Uiltje Dr. Raptor Imperial IPA

Saunaolueksi valikoitui vähän väkevämpää olutta. Väri on täyteläisen oranssinruskea, mieleen tulee sana mallas. Vaahto on heikohko. Tuoksu on vahva, makeaa mallasta, vähän kypsiä hedelmiä. Suutuntuma on erityisen pehmeä. Makeutta on tuoksua vähemmän, maltaita ehkä enemmän, humalat ovat mietoja aluksi, mutta kun olut on valahtanut kurkusta alas, niin suuhun muodostuu miellyttävä miedon makean greippinen tai kuivahtaneen veriappelsiininen katkeropesä. Tuoksu antaa hörppyihin omaa makeuttaan ja vähän kuusimetsää, vaikka tuoppi on jo puolivälissä. Alkoholi ei maistu, ehkä kurkussa, jälkimaussa sen voi havaita. Kokonaisuus on pehmeä ja vahva yhtaikaa, jääkö huuliin vähän jotain makeutta. Vaarallisen helposti olut katoaa, tosi hyvää kuitenkin. Etiketin tohtori petolintu toimineen tuo mieleen jonkun Hannibal-elokuvan. Tölkillisen ostin Alkosta. 330 ml, 9.2 %, 5/5

Õllenaut Komeet Espresso Stout

Musta, virolainen olut, täydellisen samettisella beigellä vaahdolla tuoksuu vahvalle kahville. Jo ensikulaus kertoo että helppo arvaus siitä että maku on sama, osoittautuu oikeaksi. Maussa on kyllä enemmän paahdetta, kahvi on voimakkaasti mukana. Etiketissä mainitaan Paulig, joten onhan tämä Pauligin parasta kahvia. Suutuntuma on aika liukas, ja samalla se jättää vähän makeutta kielen päälle. Jälkimaussa tuntuu todella tumman suklaan piikkisyys, huulista löytyy sitten vähän makeutta. Tämä on lempeän voimakas kahvihetki, saisinko vielä toisen kupillisen, kiitos. 330 ml, 7.5 %, 5/5

Lehe Punane Ja Must Raspberry Porter

Tallinnasta Tartoon on 180 kilometriä, sen suorittamisesta palkinnoksi oli Lehe Pruulikodan vadelmaporter. Olut on mustaa ja siinä on tiivis vaalean vaaleanruskean kestävä vaahto. Paahteisuuden ja pienen suklaisuuden alta henkii reippaasti vadelma. Makeaus tahmaa huulta vähän kiinni lasiin. Kokonaisuus on pehmeä, samettinen. Humalaa löytyy lopulta hörpyn takaosasta, sitäkin jännästi vadelmat ruokkivat. Välillä jää miettimään että onko vadelmaa vähän liikaa, mutta sen maku on kuitenkin mukava yllätys joka hörpyllä, kun paahde joutuu sille antamaan tilaa ja humalat sitten yrittävät lopuksi pyyhkiä muilla pöytää. 330 ml, 7 %, 5/5

Bersalis Sourblend Blonde Sour Ale

Helsingin Arkadian Alkosta ostamani matkamuistopullon päätin nautiskella saunaolueksi leppoisalla terassilla. Belgialainen olut on läpinäkymättömän oranssia, vaahto katosi nopeasti. Tuoksussa on outoa värinää, lennokkiliimaa tai jotain makeaa ja vähän alkoi pelottaa. Maku on hedelmäinen tai ehkä vähän marjainen. Makeus ja marjat piilottavat happamuuden. Oikeastaan helppoa, hillihappo poreilee heti huulilla ja kielen päällä. Taustalla piilottelee vähän pippuriakin, Leppoisalle terassille tämä sopii hienosti. 33 cl, 6,0 %, 5/5

Käbliku Red Rye Pepper Pils

Virolainen Käblikun ruispilsneri on maustettu musta- ja Sechuanin pippurilla. Vaahto on punaruskean oluen päällä tiivis ja pienikuplainen. Tuoksuna on sima, makuna on mausteinen sima. Hiilihappoa on paljon. Maku on jännittävä. Pippuri tuntuu vain huulissa, tuoksu on vähän liian simamainen. Olutta haluaa kyllä maistella että mitä tämä nyt oikein on, erikoinen olut. Täytynee ostaa toinen pullo, jos vaan osuu kohdalle. Pippuria on vain aavistus, mallasta, vähän hedelmää ja olisiko inkivääriä, pilsneriä tämä ei kyllä ole. IBU 30, 330 ml, 5,4 %, 4/5

Nøgne Ø Julequad 2017 Belgian Quadrupel

Norjalainen jouluolut on tummanruskeaa. Tuoksu on vähän lakritsainen, reilusti mallasta ja joulun hedelmiä, luumukiisseliä. Maku on samanlainen, täyteläistä mallasta on reilusti ja tummia hedelmiä. Etiketissä mainitaan muscovadosokeri tuo varmasti tuota huuliakin tahmaavaa makeutta, siirappia. Alkoholi lämmittää nielua, täyteläisyys tuntuu vatsassa saakka. Jälkiruokaolueksi tämä lienee tarkoitettu, ei kyllä sovi suomalaisen ylensyönnin päälle, siksi joinkin tämän ihan iltapäiväolueksi. Aikamoinen makupommi. EBC 150, 28 IBU, 0,33 l, 10 %, 4/5

Urban Farm House Redchurch Pillar Of Salt

Maanantaina käväisin ihailemassa Espoon Leppävaaran Citymarketin oluthyllyä. Sieltä ostoskoriin putosi pari olutta. Tänään käväisin illalla Tampereen Bauhausissa, joten olotila oli juuri sopiva lontoolaiselle goselle. Suolapylväs tuoksahtaa vähän hedelmäiseltä ja enemmän suolalta. Väri on samea, poreilua on aluksi reilusti, vaahtoa ei synny. Olut on hapan miellyttävästi, taustalla on kuitenkin makeutta, etiketin mukaan myös korianteria. Maku tuntuu ensin lyhyeltä, mutta sitten suolaisuus alkaa painamaan. Mukavasti tuntuisi huuliinkiin jäävän jotain kipristelyä. 330 ml, 4,5 %, 4/5

Sori Brewing Ménage à Trois

Oranssi etiketti ennustelee hienosti kolmiodraama-oluen väriä, väritys on kyllä lähellä täydellistä. Vaahto on lyhyt ja katoaa lähes kokonaan. Tuoksussa on humalaa ja hedelmää. Ensihörpyn jälkeen petttymys on hiipimässä: missä katkerot, outoa. Sitten tripla-IPA ilmoittautuu hoitamaan tehtäviään. Mäntyhalko kajauttaa kitalakeen. Alkoholi painaa poskiin. Sitrukset hyppivät huulien taakse. Ylikypsät hedelmät tuovat makeutta. Kulaus kerrallaan täytyy, ei kun saa nauttia. 102 IBU, 33 cl, 10,1 %, 5/5

Koff AL American Lager

Siniraitainen Koff-tölkki kyllä kiinnitti huomiota S-marketin hyllyllä. Mitäs tämä nyt oikein on? Keltaista sameutta jää vaahdon alle. Maku on lievä tai siis american lager kyllä kertoo ihan hyvin mistä on kysymys, lagerissa on sitrusmaisia humalia. Raikkautta, jääkö huuliin jotain makeuttakin. Katkeruutta on sen verran vähän että juomatahti voi olla reipaskin, mutta makua on kuitenkin sen verran että ei tämä ole ollenkaan hullumpaa. Jotain poretta puuttuu, mutta parempaa kuin isoveljensä selvästi, josko jossain terassiravintolassa olisi tätä valikoimissa. 50 cl, 4,5 %, 3/5

Hiver The Honey Ale

West Hampsteadin lihakaupan minimaalisen olutosaston tyhjennyksen viimeinen pullollinen oli lontoolainen hunaja-ale. Tuoksu pullonsuusta on maltainen. Oluen väri on tumma kastanja. Maussa on mallasta ja sitten reilusti hunajaa. Tasapainoa tulee leipämäisyydestä ja lievästä humalasta, mutta jotenkin hunaja vallitsee. Vaikka hunajaa on paljon, niin olut ei ole liian makeaa. Joka kerta kun oluen nostaa huulille, niin nenään tulee hunajapurkin tuoksu. Raikastava sopii hyvin kuvaamaan tätä olutta. Panimon, joka löytyisi aika läheltä Tower Bridgeä, nettisivuilla kehutaan craft beer ja hunaja-ihmisten samanlaisuutta. 330 ml, 4,5 %, 4/5

Vuorineuvos Imperial Stout

Nobelin arvoinen oivallukseni on että huonomman oluen jälkeen pitää nopeasti juoda parempi olut, vaikka olisi 13. päivä ja perjantai. Ruosniemen Vuorineuvos laittaa makumaailmaa kohdilleen. Olut on mustaa ja päälle ilmestyy kaadettaessa kunnon vaahto. Maku on makea, muuta sitä tasapainottaa humalan kirpeys. Makeutta ei ole liikaa, mutta sen tuntee huulissa saakka että makeuttakin on mukana. Olut on raskasliikkeistä, ja olisiko häivähdys lakritsasta mukana, vähän ehkä jotain yrttejäkin taustalla. Tätä pitää nautiskella, mutta samalla tekee mieli taas maistaa uudestaan. Ruosniemen panimon oluiden nimeämistyyli on hauska, minkä lie oluen paneminen siellä on havaittu mukavimmaksi. Noin yleisesti, tummat oluet maistuvat aina vaan paremmilta. 

33 cl, 9,5%, 5/5

Lech Premium

Kyllä vaan koordinaatit vaikuttavat makuelämykseen. Lech-oluen päätin rahdata Warsovan vanhan kaupungin supermarketista Pullollisen kotiin, koska muistin että Gdanskissa Lech oli maistunut hyvältä. Nyt puolalainen Urho-oluen sielunkumppani maistui kuitenkin aika vaisulta. Tyylikäs vihreä pullo ja kauniin kirkkaan värinen olut maistuu vähän tympeältä, märältä pahvilta. Heh, olutblogistina joutuu maistelemaan kaikenlaista, niinkuin märkää pahvia. Hajussa on vähän heinää. Valju olut, Walesa olisi voinut ansaita paremmankin, mutta tällä taitaa kuitenkin Walesakin pysyä kiitettävästi puolalaisten huulilla. 

500 ml, 5%, 2/5