Tarton Öllepoodista ostin saarenmaalaisen session ipan. Tölkillisen avauksessa vaahto ilmoittaa olemassaolostaan eikä valkoinen pienikuplaisuus katoa lasissakaan. Väri on kirkas oranssinruskea. Tuoksussa on hedelmiä ja hedelmäkarkkia. Maku on humalainen, hiilihappoinen ja vähän sitruunaa. Humalaisuus on mukavaa, jälkihörpyillä tulee mieleen sana ohut. Saunan jälkeen juotuna on ehkä parhaimmillaan, voisi kyllä maistella toistekin. IBU 20, 33 cl, 4,1 %, 4/5
Hämeenlinnalainen dipa on harmahtavan keltaista, vaahtoa pyrkii jo tölkin sihautuksen jälkeen esille. Lasissa vaahtoaminen on rauhallista. Tuoksussa on hiivaisuutta, multaa ja enemmän hedelmiä. Maku on tietysti lämpimästi puinen, kuusta ja mäntyä löytyy. Humalan kuivuutta riittää mausta jälkimakuun. Kokonaisuus on ehkä vähän kapeantuntuinen, sitruunaa ja greippiä riittää. Jotenkin tekee vaan hörpyn jälkeen ottaa toinen, olut paranee lasin tyhjentymisen tahdissa, kivaa kuivuutta. Tölkillisen ostin Kantolasta. 440 ml, 8 %, 4/5
Viljandilainen neipa on kauniin sumeaa ja oranssia olutta, joka kuohuaa komeasti. Tuoksussa on makeaa sitruunaa ja humalointia. Maku on hitusen humalaisempi, makeus jotenkin katoaa, tilalla on vähän maanläheisempää vivahdetta. Ihan kiva olut, jota voisi juoda toisenkin. Jälkimaku on täyttävä. IBU 35, 330 ml, 5,3 %, 4/5
Hollantilainen seitsenkertaisesti sabro-humalalla kruunattu tuplaipa on keltainen ja kauniisti vaahtoava olut. Tuoksussa on hedelmää, humalaa ja mäntypuuta. Ensihörppy kertoo sen että nyt ollaan huippuoluen maistelua aloittamassa. Maussa on paksua ananasta, vähän jälkiruokamaisuutta, sitrusta, humalia, erinomainen cocktail. Maku ja jälkimaku peilaavat toisiaan, siis samankaltaisia ovat. Panimon oluet on sen verran hyviä että pitää harkita kyllä vierailua, jos sattuisi lähistölle eksymään. 440 ml, 8,5 %, 5/5
Espoon Ainoan Alkosta nappasin paikallisen keltaisen samean tupla-ipan matkamuistoksi. Lasiin kaataessa valkoista vaahtoa syntyy vähän. Tuoksu on hedelmäinen ja trooppinen, pienellä mäntyvivahteella. Maku on samanlainen, mukavasti makeutta, vähän valkoviiniä vilahtelee, humalien lempeä katkeruus antaa potkua jälkimakuun. Raikas kokonaisuus maistuu tasapainoiselta ja tuoreelta. 440 ml, 8,0 %, 5/5
Löysinpäs eilen lopulta uuden hämeenlinnalaisen panimon myymälään. Ikävä kyllä Katuma Pils oli loppuunmyyty, mutta vaaleankeltaista ipaa löytyi. West Coast ipan vaahto katoaa pian. Tuoksu on raikkaan hedelmäinen. Maku on tuoksua katkerampi, vähemmän ananasta ja sitruunaa, enemmän greippiä ja ihan vähän makeuden jälkikaikuja. Kuivuu kyllä ikeniin, aika humalaista ja kuivaa on, aika kapea makumaailma, mutta makua on riittävästi maisteltavaksi. 440 ml, 6,7 %, 4/5
Olutreissun matkamuisto on kirkkaan kuparista ja päällä on hieno vaalea vaahto. Tuoksu on hedelmäinen, sitrusta ja jotain muuta hedelmää. Maku on reippaan katkera, humalia riittää. Hedelmät jäivät tuoksuun, maku ja jälkimaku on rapsakkaa. Maistuu kyllä että on kylillä pantu, sellaista sopivaa rosoisuutta. 33 cl, 5,5 %, 4/5
Olutreissun matkamuisto on oranssia ja vaahto on kaunista ja tiivistä valkoista kuplamattoa. Tuoksu on kukkainen, vähän makea, maltainen ja humalainen. Maku on sama, onhan tässä onnistuttu saamaan länsirannikon alea ja pilsneriä yhdistettyä. Humalat jylläävät jälkimaussa, kokonaisuus ei ole kovin raikas. 33 cl, 5,5 %, 3/5
Työpäivän jälkeiseen oman pihan terassihetkeen Tartossa toi oman mausteensa huonoa ilmanlaatua etiketissään esittelevä virolainen ipa. Väri on vähän harmaata oranssia, vaahto hohtaa valkoisena. Tuoksu humalilta. Maku on aika humalaista, ohut hedelmäisyys jää taustalle. Jälkimaku on hedelmäinen ja humalaisuus asettuu siinä kohdilleen. Aika kuivaa jopa vähän metallista, mutta kyllä tähän tottuu. 330 ml, 5,5 %, 4/5
Tarton Rüütlin keskikohdasta löytyi tuttu kellariravintola, eli paikallisen panimon taproom. Sen hanavalikomasta valitsin panimon omaa sameaa ipaa. Väri on oranssi ja vaahto valkoinen. Tuoksuu trooppisilla hedelmille, vähän makeutta ja reilummin humalia. Sama toistuu maussa, soljuu mukavasti nieluun. Mäntypuu on sopivan kosteaa, vähän eukalyptustakin. Jälkimaussa on kirpeyttä, koukuttavaa poreilua. Makuelämyksen voi kyllä toistaa mielellään. 33 cl, 6,9 %, 5/5
Sunnuntaipäivän kiertely Tarton helteisessä vanhassa kaupungissa antoi oikeuden hiljentyä omalle sisäpihalle, mukana oli myös virolainen tupla-ipa. Teollisuus-olut on kuparisen oranssia, vaahto on vaimeaa. Tuoksussa on humalia, kuusipuuta, loraus hedelmämehua ja greippiä. Maku on sama kuin tuoksu, kuusipuu muuntuu vähän mäntymäisemmäksi. Katkeruutta on, ei ole huonoa, mutta jotenkin pistävää tai no ei voi kyllä sanoa ohutta, mutta jotenkin yksiulotteisia. 330 ml, 7,9 %, 4/5
Södermalmin Systembolagetin hyllyltä arvoin tukholmalaisen ipan tuliaiseksi. Lasissa tölkillisen sisältö näyttää vaalean keltaiselta, vähän ohuelta, vaahto on valkoista ja se säilyy pitkään. Tuoksu on mangoinen ja makea, aika houkutteleva ja vähän pelottava. Maku hörpyn etulaidalla on mangoinen, takalaidalla onkin sitten oikein vihreää humalaa. Ensimaistelun jälkeen olut tuntuu vähän ohuelta, mutta kokonaisuus on positiivinen. 33 cl, 5,8 %, 4/5
TommyKnockerin hanasta tuopilliseen kaatui oranssia heikostikuohuavaa amerikkalaista tupla-ipaa. Tuoksuu kypsiltä hedelmiltä, reilusti. Maku on väkevä, alkoholia ja humalia. Mäntyä ja katajaa maistuu, onko tässä giniäkin. Katkeroa on paljon, kirpeää sitruunaa. Vaatisi paljon totuttelua. 0,4 l, 9,6 %, 3/5
Olutreissun lohjalaisessa välietapissa oli hyllyssä vehnäoluen ja ipan yhdistelmä ja sehän siirtyi ostoslaatikkoon välittömästi. Väri on upean syvä keltaisen kultaisen oranssi, vaahto ei kauaa viihdy. Tuoksu on humalaista sitruunaa. Maussa on samaa tunnelmaa, lisänä on mausteita, neilikkaa varmaankin. Kokonaisuus on ovelan raikas, mutta silti vähän humalainen ja mausteinen. Toista tällaista alkoi tehdä mieli. 0,33 l, 6,2 %, 5/5
Götgatanin mäestä löytyi Stigbergets Fot -olutravintola ja päivän mäkien kiipeäminen vaati vähän lepoa, joten lasiin valitsin hanalistalta musikaalista ipaa. Göteborgilainen on väriltään kellertävää kultaa, vaahto on vaaleaa. Maku on hedelmäistä, sitruunaa ja greippiä, mukana on sekoitus yrttisyyttä ja havuja. Taustalla on maanläheisyyttä, katkerot heräävät jälkimaussa. 40 cl, 6,5 %, 4/5
Olvin matkalaukusta löytyi american pale ale -tölkillinen. Sisältö on kultaista himmeähköä, vaahto katosi nopeasti. Tuoksu on mallas-havua lievästi. Maku on samalla linjalla. Sen verran hyvää on että olutta tuli vaan maisteltua ilman tarkempaa analysointia. Täyttökaadolla vaahtokin paljastuu komeaksi valkoiseksi tiiviiksi hötöksi. Mausta löytyy vähän sitruunaa tai makeaa greippiä. Olvi ei kyllä petä, varmasti nappaan tätä kaupasta ostoskärryyn, ehkä pitää vaihtaa ne kolmekirjaimiset olvilaiset tähän, vai onko tämä cpa. 0,5 l, 6,5 %, 5/5
Piti mennä kauas että pääsi lähelle, lohjalaisesta United Gypsiesissä hämeenlinnalaisten veljesten panema musta ipa palasi olutreissulta kotiin. Kolanvärinen olut kuohuaa vähän harmaaseen taipuvana. Tuoksu on heikko maltaan paahteisuus. Maku on paahteinen, alkumaku on hiilihapoton, mutta loppuluisu on hiilihappoisempi, miten se on edes mahdollista. Tölkillisessä mainittua musiikkia en arvannut kuunnella, kun luin Suisto-klubilla panimon järjestämän tapahtuman esiintyjälistan. Humalat napsahtelevat mukavasti suussa, ihan sopivan humalaista. 330 ml, 5,0 %, 4/5
Turkulainen pils on kullankeltaista ja se kuohuaa pienikuplaisella vaahdolla. Tuoksuu reippaasti sitruunaiselta ja hedelmäiseltä. Hörppiessä maku täydentyy maltaisuudella, humalointi on voimakasta. Yksinkertaisesti hyvää, paljon makuja, tasapainoinen olut laittaa miettimään että kyllä koulun penkille kannattaa palata. 0,5 l, 5,6 %, 5/5
Tekstit
Kaikki kommentit
