Tartolaisesta joulukalenterista oli jäänyt tohtori Jonesin isän olut odottelemaan kevättä. Imperial ipa on melko tummaa kuparia, vaahto on melkein valkoista. Tuoksussa on vähän kaikkea, humalaa, sitrushedelmää, makeutta ja hippusen simaa. Suussa ensihavainto on hiilihapot, sitten suoraan jälkimaun kuivahkoon puuhumalaan. Alkoholi ei maistu, mutta täyteläisyys antaa ymmärtää hidastamisen kanssa. Humalat rapsakoituvat oikein hienosti hörppiessä, greippiä on sopivasti 0,33 l, 9,0 %, 5/5
Tuusulalainen tuplaneipa on melkein jaffanväristä, vähän sameampaa. Kevään ensimmäinen terassiolut tuoksuu makealta hedelmältä ja hiivalta. Maku (heh) on pehmeä, täyteläinen, hedelmäinen, vähän yrttinen tai olisiko kannabista ja olisiko vähän alkoholin lämmitystä. Etiketissä sanotaan mehupommiksi, sitrus ja mallas tässä täydentävät humalia hienosti. 330 ml, 8,0 %, 5/5
Kirkkaan kullankeltaisen nürnbergiläisen pilsin tuoksu on voimakas heinähumala ja se muistuttaa että hyvä pils on aina paikallaan. Vaahto on kirkkaan valkoinen ja komeahko. Aika kuivalta maistuu, humalat on riittoisat, sopiva kuivuus jää suuhun. Saunan päälle tämä tuntuu raikkaalta. Kyllä pitää pilsneriä maistella useammin. 0,5 l, 5,1 %, 4/5
Ruotsalainen purukumiolut on haalean keltaoranssi, vaahto on vaaleaa pienikuplaista. Tuoksu on hedelmäinen, tropiikkia paljon. Maku on runsas, keltaisia tropiikin pehmeitä hedelmiä, omenaakin, häviävää mausteisuutta jälkimaussa. Humalat on lempeitä, vähän sitruunaa. Oluen sain synttärilahjaksi ja lahjan arvoista maisteluhetkeä on pitänyt hakea ja helmikuun viimeinen perjantai osoittautui sopivaksi. Purukumi ei onneksi ole liian väkevä, mutta on se vähän pelottava oluen nimessäkin ja vähän se kummittelee. 500 ml, 8,1 %, 4/5
Erikinkadun Salamanationin hanasta löytyi ipaa. Täyteläisen oranssi tanskalainen tuplasti humaloitu olut tuoksuu makealta hedelmältä. Maku paljastaa honkaisia humalia. Täyteläinen hedelmäisyys ja humalien lievä yrttisyys liittoutuvat maussa, vähän alkoholia on mukana myös. Värin lisäksi maku on myös kokonaisuudessa täyteläinen. 30 cl, 8 %, 5/5
Tallinnan Koht-baarin myymälästä löytyi matkamuistoksi viljandilaista ipaa. Väritys on meripihkainen ja vaahto on komeahko. Tuoksuu kuin maltainen männynkäpy. Katkerot on mietoja, vähän sitruunaa, jälkimaussa on vähän makeutta, jälkijälkimaussa on mukavasti humalan katkeruutta. IBU 55, 440 ml, 6,6 %, 4/5
Kampin Bruuverin hanasta valikoin bitteriä. Tuoppi täyttyy meripihkalla, jonka päällä on tiukkaa vaaleaa vaahtoa. Manchesteriläisen oluen tuoksu on mallasta, karamelliä ja humalia. Ensihörppy laittaa miettimään, miksi olen unohtanut brittioluet. Makeus katoaa, lempeä greippi ottaa osaa. Jälkimaku on katkera. Rapsakkuus on just eikä melkein. Googlettelu kertoo että tätä myydään ruokakaupoissa, ei ole omaan näkökenttään osunut, tarkennan katsetta jatkossa. 0,5 l, 5,5 %, 5/5
Olutmentorini Janne vinkkasi että Kantolan panimolla on kokeilemisen arvoista tuoretta tuplaipaa. Kävin ostoksilla ja kotona kaadoin oranssia lasiin. Vaahtoa syntyi vähän. Tuoksu on humalainen ja maltainen. Hörppäys kertoo että humalointi maistuu voimakkaana, ei niinkään katkerana, kyllä sitäkin on. Greippiä jää suuhun, kokonaisuus on vahva, kuusta ja mäntyä vähän, silti jotenkin raikasta. Perjantai-illan juomaksi sopii hienosti, jättää janoa joka hörpyn jälkeen. 440 ml, 8 %, 5/5
Pignetolaisen Conad-marketin olutosaston ylähyllyltä nappasin matkamuistoksi kauppaketjun omaa olutta, kai. Olut on oranssia, vaahtoa ei juuri syntynyt. Tuoksussa on mallasta ja hedelmäkarkkia tai viinikumia. Maku on alkuun vähän laimea, mutta toisto tuo maut paremmin esiin. Mukavasti humalaisuutta, vähän appelsiinia ja sen kuorta, makeutta on myös. Ehkä tämä on tosiaan italialaista pale alea, jotenkin se kuvaa makuyhdistelmää ihan hyvin. Jälkimaku on katkerahko. 33 cl, 6,1 %, 3/5
Trasteveren kujilla lounaan jälkeen tuli vastaan pieni ravintola, jossa oli enemmänkin erilaisia oluita. Valitsin tiskin tölkkirivistöstä italialaisen neipan. Väri on syvän oranssi ja vaahto pienikuplainen, vähäinen ja valkoinen. Tuoksussa on paljon hedelmiä, persikkaa ja ananasta ainakin. Maku on hedelmäisen ja humalaisuuden rento yhdistelmä. Hiilihappoa on mukavasti, antaa vähän ryhtiä kokonaisuuteen, humalia, hedelmiä, makeutta, vähän maltaisuutta. 33 cl, 6,2 %, 4/5
Ipaton tammikuu, ei siitä kovin pitkään kannata venyttää. Tartolainen tuplahumaloitu ipa on kauniin oranssia ja vaahto on höttöistä. Tuoksussa on hedelmiä ja humalia, aika houkuttelevaa. Maku on rempseän humalainen, ananasta, pari sitruunanlohkoa ja muita trooppisia hedelmiä on mukana. Yksinkertaista ja hyvää on, helppoa ipaa. Hiilihappoisuus jatkuu jälkimaussa ovelasti. Käsinvalitut strata-humalat tuoksuvat loppuun saakka. 0,33 l, 6 %, 5/5
Jääkaapista jouluruokien takaa löytyikin vielä yksi paikallisen panimon olut. Dipa on lasissa yläosasta haaleaa ja pohjalla tymäkän oranssia. Tuoksu on hedelmäinen ja humalainen. Maku on alkuun helppo, humalaa ja makeaa greippiä, täyteläinen, aika hedelmäinen. Jälkimaku on pitkä, mutta ohuen humalainen ja ovelasti raikas. 440 ml, 8 %, 4/5
Ennen joulua hain muutaman toiveoluen Kantolasta, ne hujahtivat ilman blogitusta. Saunajuomaksi jäi siihen sopivampi haalean vaalea pils. Olut kuohuaa tehokkaan kauniisti. Tuoksussa on kevyesti mallasta, havuja, kukkia ja kuivaa ruohoa. Maku on samalla raiteella. Aika kuivaa on, rapsakkaa siis. Mukava katkeruus jälkimaussa kantaa pitkään. 440 ml, 4,9 %, 4/5
Ilahduttavan aurinkoisen keltainen ruotsalainen ipa piristää jouluaattona. Tuoksu on makeaa sitruunaa ja leivonnaisia. Maku on täyteläinen, humalan puraisu on taustalla, sitruunajuustokakku on edustalla, juusto ei ole vähiten esillä. Makeutta on jonkun verran, ananas on makeampaa. Aikamoinen makupommi on tämä ipa, kokonaisuudessaan erikoisuuden lumoon päätyy lasillisen tyhjentyessä. 440 ml, 7,5 %, 5/5
Tallinnan Koht-baarin miniolutkaupasta nappasin sen lauantairuuhkassa pari olutta matkamuistoksi. Vähäisesti samea oranssi ipa kuohuaa valkoisella lupaavasti. Tuoksu on makea ja hedelmäinen, ananasta ja muita keltaisia hedelmiä. Maku on humalainen, enemmän kuusta kuin hedelmiä. Jälkimaku jää suuhun pyörimään, kuivaa kuusipuuta, onhan siinä hedelmiä in vähän. Hiilihappoa on maistellessa paljon, mutta ne jotenkin jäävät riittävästi taustalle. Etiketti ei ainakaan lupaa mitään liikaa. 0,44 l, 5,8 %, 4/5
Olutreissun matkamuistoja riittää vielä, naantalilainen ristiaallokko west coast ipa on sameaa ja oranssia. Vaahtoa taisi olla vähän. Tuoksu on makean keltaisen hedelmäinen. Maku on alkuun hedelmäinen, hyppysellinen havuja, jälkimaussa osat vaihtuvat kokonaan ja humalointi on kuivaa ja hedelmät tai greipit jäävät taka-alalle. Alkoholi vähän tuntuu ja lopulta jälkimaun jälkeen greippi ilmoittaa että sekin voi olla pehmeää. Humalina etiketti mainitsee amarillo lupamax, sabro, citra ja simcoe. IBU 80, 330 ml, 8,5 %, 4/5
Väri on kupari.
Vaahto pitsittää vähän lasia.
Oluen nautin Tamperen Oluthuone Panimomestarissa.
Maku on voimakkaan humalainen, näkkileipää ja havuja.
Jälkimaku on makeampi, mutta reippaan humalainen.
Parempi tämä on kuin Siperia tai ainakin Venäjää parempaa.
0,5 l, 8,0 %, 5/5
Alkon hyllystä nappasin hollantilaisen tupla-ipan. Lasissa olut on sameaa ja kultaista. Vaahto on tiivistä ja valkoista. Tuoksu ei ole voimakas vaan sanotaan että viipyilevän hedelmäinen, sitruksia. Maku tuntuu makeahkoilta hedelmiltä havupedillä, makeus ja humalat aaltoilevat vuorotellen esiin. Kokonaisuus on voimakkaan täyteläinen. Etiketti sanoo että cascade-humalaa on käytetty seitsemällä eri tavalla ja onhan tässä humalaisuutta mukavan pehmeästi ja silti vähän rapealla tavalla, nieluun jää sellaista mukavaa poltetta, ikään kuin jotain maustetta. 440 ml, 8,5 %, 4/5
Tarton Öllepoodista ostin saarenmaalaisen session ipan. Tölkillisen avauksessa vaahto ilmoittaa olemassaolostaan eikä valkoinen pienikuplaisuus katoa lasissakaan. Väri on kirkas oranssinruskea. Tuoksussa on hedelmiä ja hedelmäkarkkia. Maku on humalainen, hiilihappoinen ja vähän sitruunaa. Humalaisuus on mukavaa, jälkihörpyillä tulee mieleen sana ohut. Saunan jälkeen juotuna on ehkä parhaimmillaan, voisi kyllä maistella toistekin. IBU 20, 33 cl, 4,1 %, 4/5
Hämeenlinnalainen dipa on harmahtavan keltaista, vaahtoa pyrkii jo tölkin sihautuksen jälkeen esille. Lasissa vaahtoaminen on rauhallista. Tuoksussa on hiivaisuutta, multaa ja enemmän hedelmiä. Maku on tietysti lämpimästi puinen, kuusta ja mäntyä löytyy. Humalan kuivuutta riittää mausta jälkimakuun. Kokonaisuus on ehkä vähän kapeantuntuinen, sitruunaa ja greippiä riittää. Jotenkin tekee vaan hörpyn jälkeen ottaa toinen, olut paranee lasin tyhjentymisen tahdissa, kivaa kuivuutta. Tölkillisen ostin Kantolasta. 440 ml, 8 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
