To Øl Baltic Frontier

Katajan- ja tyrninmarjat maustavat Skandinavian ja Balttian olutskenen kunnianosoituksena pannussa tanskalaisessa IPAssa. Tuoksu on havuinen, maku on tymäkkä ja vahvan humalainen, tyrni sekoittaa makunystyröitä. Vahvuus tuntuu ja maku on äärirajoja hakeva. Nerous ja hulluus ovat lähellä toisiaan, niin tämänkin hiukkasia sisältävän samean oluen arvioinnissa ovat 1 ja 5. Pakko kuitenkin aina pienellä uudella huikalla varmistaa maku, jano ei lähde siis. 33 cl, 6,5 %, 5/5

Westheimer Weizen

Samean ruskeaan taittuvaa saksalaista vehnäolutta maisteltiin terassilla kesän alkamisen kunniaksi. Maistuu lievästi vehnäoluelle, vähän niinkuin ikävästi sanottuna väljähtyneeltä. Poissa on se vehnäoluen homejuustoefekti. Joskus ajattelin että hyvä vehnäolut on samalla lailla pahanmakuista, niin kuin hyvä homejuustokin. Kuka on mahtanut olla se ensimmäinen hullu, joka sanoi niistä että tämä on hyvää. Jälkimaku on ok, mutta jotain lisää kaivataan, vaahto on hieno. Liian helpostijuotavaa, aika outo kritiikki. 0,5l, 5,0%, 3/5

Svaneke Skøre Elg Black Lager

Tanskalaista mustaa lageria, hullu hirvi huijasi ostopäätökseen. Musta olut ja sellainen kunnon vaahto antavat odottaa että nyt on vahvaa olutta, mutta etiketissä oleva sana lager varottaa vahvasti, että ohuutta olisi luvassa. Kahvia on maussa ja jotain erikoista, Alko sanoo että salmiakkia ja joku sanoi olutopas.infossa että suolaista, oikeassa ovat, mutta nuo ovat makuja joita vain kokemus löytää oluesta. Maku on pitkä ja jää mukavasti muhimaan suuhun. 50 cl, 5,7%, 4/5, ei lisäpistettä ø-kirjaimesta.