Olutreissun Fiskarsin pysäkiltä ostin tämänkin matkamuiston, Nordheim-Westfaleniin viittaavaa kölsch-olutta, josta pitää tietysti vaihtaa pari kirjainta. Olut on sameaa, vaaleaa kuparia, vaahto on nopeasti katoavaa. Tuoksussa voi tarkkana ollessaan erottaa rosmariinin ja hedelmäisyyttä. Maku on sama, vähän hiivaisuutta. Mukavaa mausteisuutta, erikoistahan tämä on, sitruunaakin mahtuu mukaan. Piristää mieltä. 33 cl 4,5 %, 4/5
Olutreissun Fiskarsin panimon myymälän pysähdyksessä nappasin melkoisen oudolta kuulostavan brittiläissuomalaisen ipan. Olut on kirkkaan keltaista ja se vaahtoaa valkoisena kestävästi. Tuoksussa on hedelmäisyyttä ja kevyttä humalointia. Maussa on hitusen hiivaa, ja kyllä siinä on viinirypäleitä. Aika kevyet
humaloinnit on, enemmän kallistuu valkoviinimaailmaan. Kesäterassilla toimisi paremmin, syyskuussakin kyllä toimii. Valkoviinin, vehnäoluen ja ipan yhdistelmässä ipa jää vähän paitsioon, mutta erikoinen kokonaisuus toimii kuitenkin. 440 ml, 6,0 %, 4/5
Tarton etätyöviikkoa silmällä pitäen ostin Lohjalta teemaan sopivan oluen. Viikko etätyön jälkeen on hyvä palata tunnelmaan. Kölsch on saksalainen pohjahiivaolut, etötyöläisjuoma on kultaista ja vaahtoa on valkeaa. Tuoksu on makean maltainen. Maku on enemmän kuusinen, mineraalinen ja hiivainen, hedelmäisyyttä taustalla. Ehkä etätyöhön sopii paremmin kuin perjantai-iltaan. 330 ml, 4,5 %, 2/5
Ruskeanoranssi norjalaisella hiivalla käytetty virolainen ipa kaatui lasilliseen Tarton suosikkiravintola Barlovan terassilla. Vaahto on tiivistä valkoisuutta. Tuoksu on makeahko, muuten aika vaimea. Maku on hentoista hedelmää ja hitusen hiivaa. Kokonaisuus tai ensimaisto on paljon lupaava, mutta maku on vaimeampi, hedelmäinen, ei erityisen katkera, vähän yrttinen. 0,44 l, 5,3 %, 3/5
Södermalmin Systembolagetista ostettu tukholmantuliainen on vaaleaa keltaista, kurkkupurkki-nimi lisää väriin vähän vihreyttä. Lasiin kaadettaessa oluen joukossa pyörii valkoisia partikkeleita, kai ne oli hiivaa tai kurkunsiemeniä. Tuoksu on lievästi vehnää ja vähän ehkä kurkkua ja minttua. Minttu maistuu myös hörppiessä. Maku on lievästi hapan, kurkku on aika taka-alalla. Ihan ok, mutta starköl ei nyt oikein innosta. 33 cl, 4,5 %, 3/5
Primostenin rannalla, viini- ja olutbaarin terassilla piti hakeutua varjoon ja nautiskella yksi viilentävä vaalea olut. Paikallisen panimon olut on kuparista ja vaahto tiukkaa, kestävää ja valkoista. Tuoksu on kukkainen. Maku on makeahko, kukkia ja vähän sitruunaa. Kokonaisuus pyöreä, lempeästi poreileva ja pehmeä, taustalla on vähän hiivaa ja serbianmäntyä. Jälkimaku on vähän pistellään humalainen. 0,5 l, 5,3 %, 3/5
Primostenin Konzumin erikoisoluthylly oli aika niukka, mutta sellainen oli kuitenkin ja sieltä nappasin kroatialaista pale alea. Väri on kirkas kulta ja vaahto on vaaleaa ja sitä kertyy kaadettaessa mukavasti. Tuoksu on hedelmäinen, ananasta, trooppisuutta, vähän mäntyä ja pikkunokare hiivaa. Maku on ensihörpyllä jotenkin ponneton, mutta täyteläisyys paljastuu jälkimaussa. Kyllä tämä terassiolueksi kelpaa, Konzumin muut oluet on tullut aiemmin maisteltua, joten voin julistaa tämän kaupan parhaaksi. IBU 30, 330 ml, 4,8 %, 4/5
Olutreissun toisena päivänä ehdin rauhoittua Mathildedalin Marinan parvekkeella ja nauttia kylillä pantua vehnäolutta. Pullollisen sisältä lasiin kaatuu sameaa keltaisuutta, vaahtoa ei juuri synny. Tuoksu on hiivainen ja vehnäinen. Maku on mallasta, hiivaa ja pikkuripaus hedelmäisyyttä, katkeruutta kerääntyy hörppiessä. Pientä vetisyyttä tuntuu, kirpeyttä ja hiilihappoa myös. 33 cl, 4,5 %, 3/5
Belgialainen wit ale on näyttää täyteläiseltä jaffalta. Vaahto ei kauaa kestä. Tuoksuu reippaasti hedelmiltä, sitruunalta ja kukkakedolta. Maku on lempeä, poreilevan vehnäinen ja olisiko mukana vähän neilikkaakin, mukavasti happamuutta ja makeutta. Hiiva tuo sopivaa särmää pysyen kuitenkin lempeänä. Mukava ja miellyttävä olutnautinto sopii helteeseen. Tölkillisen löysin Tarton Gambrinus-olutkaupasta. 33 cl, 6,0 %, 5/5
Ostin oluen valencialaisesta turistikaupasta, olut on siis päässyt turistikauppojen valikoimiin, pitäsikö iloita vai surra? Googlettelun tuloksena tiedän että cream ale on oluttyyppi, joka yhdistää alea ja lageria. Väritys on kultainen ja vaahto on valkea matto oluen pinnalla. Valencialaisen alen tuoksu on puumainen mallas. Maku on puinen ja hiivainen, maltaan makeus jää vähän sen taakse. 33 cl, 4,5 %, 2/5
Ukrainalainen vehnä-ipa kunniottaa ukrainalaisjuuria omaavaa sumomestaria, Taihō Kōkiä. Sumo-ipan ostin Tarton Gambrinuksesta. Tölkillinen sihahtaa voimakkaasti, mutta olut ei kuohuakkaan hallitsemattomasti, valkea reipas kuohunta alkaa, kun oranssi ipa kaatuu lasiin. Tuoksut menivät vähän ohi kun piti nuolaista ennen kuin tipahtaa, kuohui sen verran reippaasti, hedelmiä ja hiivaa ehkä. Maku on leppoisan humalainen, poreileva, hedelmäinen. Tuoksu tuntuu kyllä hörppiessä, ehkä vähän liikaa hiivaa. Ostan varmasti tällaisen, jos kohdille osuu. 65 IBU, 0,33 l, 7,7 %, 4/5
Lupaavasti nimetty helsinkiläinen lager kaatuu lasiin kovasti kuohuten ja pieniä kuplia sisältäen. Väri on hippusen samea kulta, vaahto on tiivis komea valkoinen kerros mallasjuoman päällä. Tuoksussa on hedelmäisyyttä ja popcornia. Saunomisen päälle ensi hörppy on iso, makua ei oikein löydy. Olut on kuplivaista, jostain popcornin makuakin ilmestyy, kuivaa humalaa, vähän likaista, mallasta on reilusti lopulta, hiivaa. Ehkä sopivan vaikea, toinen pullollinen voisi kiinnostaa, jotenkin aitoa olutta. 0,33 l, 5,3 %, 3/5
Virolainen villiolut sisältää etiketin mukaan ruista, kuusenkerkkää ja puolukkaa. Väri onkin punertavaa likaisenruskeaa, vaahtoa ei synny lainkaan. Tuoksu on makeaa, vähän liikaakin. Maku on myös makeaa, liikaa, purukumia, belgialaista mielipuolisuutta. Hiivaakin löytyy, olisiko vähän sitä kuusenneulastakin. Liian iso pullollinen yksin nautiskeltavaksi. Kyllähän tuo happamuus lopulta voittaa alun makeuden. Se jopa kääntää kokonaisuuden paremmaksi. 375 ml, 5,5 %, 3/5
Belgialainen IPA löytyi Alkosta. Olut on kirkasta keltaista eikä se juuri vaahtoa. Tuoksu on trooppista ja sitruunaa. Maku on samoilla linjoilla, humalat tuovat terävyyttä. Jälkimaussa on vähän mausteita, johtunee käytetystä belgihiivasta. Jälkimaku osoittautuu mukavan kuivaksi. Paranoiahan onkin samalta panimolta kuin eräänlainen kulttiolut Delirium Tremens, panimot kyllä keksii olueilleen nimiä.
330 ml, 5,6 %, 4/5
Alkosta löytyi baijerilaista vehnäolutta tutulta hyväksi todetulta panimolta. Juhlavehnä on tummempaa oranssia. Vaahto on runsas ja siitä kehkeytyy todella tiivis matto oluen päälle. Tuoksua ei tuon maton läpi oikein erotu, vehnää ja mallasta, ehkä jotain mausteitakin. Maku on hedelmäinen, enemmän sitrusta kuin banaania. Jälkimaussa humalaisuus kurkistelee miedosti, kyllä sieltä sitä hiivaakin löytyy. Liukkaan oloinen olut kulahtaa nopeasti nieluun. Kyllä tätä voi törmätessä napata ostoskärryyn. 0,5 l, 6,2 %, 5/5
Pien-puodin kylmäkaapista nappasin toiseksi olueksi vähän turvallisemman tölkillisen. NEIPA on haalean keltaista, melkein harmaata ja se vaahtoaa valkoisella katoavalla vaahdolla. Tuoksuu hedelmiltä, vähän hiivalta ja pullalta. Manchesteriläinen olut on sitruunaista kevyellä otteella. Maku on vähän ohut, jälkimaku on kuitenkin rapsakan kirpeä, mietoa greippiä ja se täydentää makuakin mukavasti. 440 ml, 5 %, 4/5
Kesällä ajoin Lohjan ohi ja käväisin panimolla. Mukaan arvoin fiiliksellä muutamia oluita ja tämän niistä olen säästänyt vähän pelon sekaisin tuntein viimeiseksi. Olutlajike on tuntemattomampi tynnyrikypsytetty vehnäolut, mitähän tämä oikein on. Olut on melko kirkasta ja kullankeltaista. Vaahto on pienikuplaista ja tiivistä. Tuoksuu vähän umpeutunutta tai tunkkaista, vähän vehnäoluen hiivoja ja hedelmiä. Maku on hedelmäinen, omenainen, hedelmäviiniä hiilihapoilla, taitaa konjakki vähän paistaa taustalta, hapanta. Juominen vaatii aivojen asettelua oikeaan asentoon, ei ehkä onnistunut se. Ehkä ne aivot pikkuhiljaa kuitenkin asettuivat sopivasti. 0,33 l, 10 %, 3/5
Jostain syystä olen vältellyt tätä olutta, en kyllä yhtään tiedä miksi en ole sitä koskaan ostanut tai en ole sitä ainakaan blogittanut. Nyt vihdoin tämä samean kultainen saksalainen vehnäolut täydellisellä valkealla vaahtokuvulla pääsi arvioitavaksi. Tuoksu on vehnäoluiden perusaineiden liitto, banaania ja hiivaa. Maku on turvallinen, banaanisuus ei ole liikaa esillä, makeus taipuu hiivojen myötä vähän jopa happamaksi. Kokonaisuus on yksinkertainen ja silti tai siksi siihen ei voi toivoa mitään lisää. Kun suussa olut tuntuu vielä jotenkin täyttävältä kuplintoineen ja erityisen pehmeältä, niin on pakko nostaa käsi virheen merkiksi ja jättää tämän oluen ohittaminen kaupassa vähemmälle. 0,5 l, 5,0 %, 5/5
Tartolainen samea kultainen, reilusti tiiviillä valkoisella vaahtoava lager valikoitui saunaolueksi. Tuoksu on maltainen ja hitusen hiivainen, mutta maku onkin aika humalainen. Hörppy hörpyn jälkeen maku paljastuu vähän metalliseksikin. Vaahto on sitkeää, mikä tietysti lisää nautintoa. Humalaisuus antaa mukavasti potkua, sopii paremmin nautiskeluun kuin saunan jälkeiseen vilvoitteluun, reilusti makua lageriksi. Tölkillinen matkasi saunajuomaksi Tarton Rüütlin olutkaupasta. Olut katosi lasista oikeastaan huomaamatta. 0,33 l, 5,5 %, 4/5
Gdanskin joulutorilla nappasin paikallisen puoliksi kadonneen panimon vehnäoluen. Kirjahyllyn siivouksen yhteydessä meinasi pullon pohjalle jäädä valkoista hiivaa, mutta kaadoinpas senkin lopulta mukaan. Väri näytti alkuun kirkkaalta siideriltä, hiivat vähän samensivat tunnelmaa. Tuoksussa on neilikkaa. Aika hiilihappoista, vähän hedelmäistä ja sitruunaista, kevyttä vehnäisyyttä ja hiivaisuutta vain, tarkkaan harkiten jopa limonadimaista. Helposti tätä joisi kapealla festivaalipenkillä toisenkin. Pullollinen, 5,4 %, 3/5
Tekstit
Kaikki kommentit
