Fortuna Komes Barley Wine

Viimeinen matkamuisto Gdanskista on raskaampaa olutta. Pullollisen ostin vanhan kaupungin pienestä supermarketista. Läpikuultavaa ruskeaa olutta lorahtaa lasiin helposti, nopea vaalea samettinen kuohu häviää pian. Tuoksu on makeaa, marjaisaa ja maltaista, alkoholi taittuu vähän turpeeseen. Ensihörppy on kuin tyhjä arpa, onkohan korona nyt sitten vienyt maun, no ei ole kun jälkimaku ainakin tuntuu, alkoholia on. Paljastuu että ei ole koronaa, kun maku on makea, luumua, mallasta, siirappia, humalaisuus väijyy aluksi taustalla antaen vähän kirpeyttä loppuluisuun. Kiva poreilevan tuntuinen kuhina jää suuhun. Hitaasti tätä pitää kyllä hörrpiä, alkoholi on läsnä, mutta jotenkin hienostuneesti. Ehkä paras barley wine, jonka olen juonut. 330 ml, 12 %, 5/5

Kees Zeeuwse Bolus Stout

Testasin Alkon verkkokaupppaa ja ostin kolme hollantilaisen Kees-panimon olutta. Kätevää kun verkkokaupasta tilatessa saa ilmaisen pahvilaatikon, kun normaalisti Alkosta en ole onnistunut tinkaamaan edes ilmaista muovipussia. Kees-panimo on jäänyt mieleen vaan yksinkertaisesti huippuoluistaan ja eipä tämä ainakaan tee poikkeusta. Olut on mustaa ja vaahto on ruskeaaa. Tuoksussa paahdetta, suklaata ja tilkka konjakkia. Suutuntuma on vähän tahmea tai hidasliikkeinen. Suklaata, paahtunutta mallasta, lakritsaa, pehmeää, nämä laatusanat pälkähtivät päähän juodessa. Etiketissä mainitaan myös kaneli, sitä pitää yrittää mausta löytää. Alkoholi kyllä tuntuu. Kyllähän tämä on niin hyvää että vähän harmittaa kun vahvuus pakottaa rauhallisuuteen. 330 ml, 10 %, 5/5

The Crafty Monk's Famous Honey Deliciously Sweet Beer

Tallinnanreissulla poikkesin Olde Hansan myymälään ja ostin sieltä yhden oluen. Myyjä sanoi sen olevan Lehe-panimon panemaa. Olut on tummahkoa hunajaista olutta. Tuoksu on makean maltainen. Juodessa makeus tuntuu lasiin tarttuvana tahmaisuutena. Maussa on myös yrttisyyttä, jopa yskänlääkkeen makua on havaittavissa, maltaisuutta ja kanelia. En käynyt Olde Hansassa syömässä, mutta ei tämä kyllä mikään ruokaolut ole, pikemminkin jälkiruokaolut. Vähän liian makeaa tai sitten pitäisi juoda niin hitaasti. Matkamuistot on aina niin hyviä. 330 ml, 6 %, 4/5 

Founders Curmudgeon

Olutkellarin kätköstä poimin Foundersin oluen, kun luulin sitä tummaksi olueksi, oluen olin ostanut aiemmin jostain virolaisesta õllepoodista. Oluthan olikin kastanjanvärinen, aika vaaleakin. Vaahto katosi nopeasti. Tuoksu on toffeinen, vähän marjainenkin. Maku on makea ja täyteläinen, mallasta on ja alkoholi lämmittää vatsassa saakka. Olutta on juotava hitaasti, sillä maku on vahva ja sitä pitää sulatella. Humalat tasoittavat jälkimaussa makeutta. Etiketissä sanotaan että Oak Aged, viski kyllä maistuu. Olut ja viski eivät kyllä sovi yhteen. Ei tämä nyt pahaakaan ole, mutta jotenkin ei sovi tiistai-iltaan, ehkä talvinen lauantai-iltapäivä sopisi tälle oluelle paljon paremmin. Ennakko-odotukset olivat kyllä ihan väärään suuntaan, jotenkin vaikeaa lähteä nyt tällaiseen barley wine -linjalle. 355 ml, 9,8 %, 3/5

Mikkeller 1000 IPA

Fanittamani tanskalaisen panimon Imperial India Pale Ale maistui saunan päälle. Olut on aika ruskeaa ja sameaa, päälle muodostuu kermainen kestävä vaahto, vähän niinkuin stoutissa tai portterissa. Tuoksu on pihkaa ja maku on katkeraa. Ensi siemaukset vaahdon läpi antavat vaikutuksen että nyt juodaan vaahtoa vaan. Olut tuntuu totisesti kuivuvan ikeniin. Jälkimaku on sitten humalaa ja reilusti. Jälkimaku tuntuu vaan kasvavan. Äärimmäisyydessään oluesta löytyy jotenkin myös makeutta. Mikä tämän arvosana nyt voisi olla, sen verran on asteikon reunalla koko olut että kait tästä voisi antaa arvosanaksi mitä tahansa. Hitaasti tätä pitää nautiskella, sen verran on potkua. Olin muuten ajatellut että tämä olisi ollut 1000. olut blogissani, mutta tarpeeksi kauan kun tällaista herkkua katselee olutkellarissa, niin lopuksi sortuu. Tämän oluen ostin aikoinaaan jostain virolaisesta olutkaupasta. 330 ml, 9,6 %, 5/5

Mikkeller Beer Geek Bacon

Vapunpäivän lounaaksi sopi hyvin pekoniolut, joka onkin ruokaisa stout.  Olut kaatuu lasiin hitaasti ja raskaanoloisesti. Vähän on pekonin takia mielessä pyörii ennakkoluuloja, mutta onneksi pekoni maistuu vain savuna, oluen lämmetessä pekoni tuoksuu kyllä. Olut on vahvaa ja tuntuu vatsassa saakka, pakko nauttia pieninä hörppyinä. Tämän jälkeen ei tee mieli kyllä maistaa mitään muuta olutta, siis ihan heti perään. 330 ml, 7,5%, 5/5

Yule Smith Winter Holiday Ale

Jouluolutta nautittiin vuoden viimeisenä päivänä. Olut on samean ruskeaa ja tuoksuu humalalle, suklaalle ja yrteille. Makuna ensihörpyllä päälle puskee huono suklaa ja esanssi, ilmassa leijuu pientä pettymystä. Suklaan maku paljastuu virhearvioksi, taitaa olla vaan makeutta + humalaa. Maku on voimakas ja alkoholi lämmittää mukavasti, on juotava hitaasti, ehkä ensi vuonna kaiken saa juotua. Maku paranee ja täydentyy lämmetessään, nautiskeluolut, jonka juomiseen saa kulutettua saman ajan kuin mäyräkoirankin juomiseen tai ainakin melkein.

650 ml, 8,5%, 4/5

Brew Dog Dead Pony Club

Ahaa, makua ON. Kalifornialainen pale ale sanoo etiketissään että jotkut pitää hitaasta, mutta Brew Dogin mielestä nopeus on parempaa ja käskee myös nukkumaan myöhään.Ei tätä olutta kyllä tarvitse juoda nopeasti. Vaikka onkin keskiolutta, niin makua on sen verran että voisi luulla että on jotain belgialaista "super-olutta". Humala maistuu reilusti ja jotenkin ehkä vähän katkerakin. Jotenkin oli pakko vähän googlettaa, kun luulin että kyseessä olisi amerikkalainen olut, mutta kyse onkin skotlantilaisesta panimosta. Hauskoja juttuja nettisivuilla ja etiketissä.  3,8%, 33 cl ja 5/5

Framboise boon

Lambic-olut Belgiasta vaatii todella hidasta juomista, ei ole janojuomaksi soveltuva. Vadelma kai on ollut tässä oluessa jotenkin raaka-aineena. Maistuu vähän pilaantuneelta mehulta tai aika paljon. Voimakas tuoksu(haju). 5%, 37,5 cl ja 1/5