RPS Tropical State of Mind

Kuopiolaisen panimon trooppisen mielentilaoluen etiketissä luki että cold brew stout, joten päätin sitten juoda tämän oluen kylmänä. Väri on mustaa, oluen joukossa uiskenteli pari hiivahippusta, vaahtoa ei muodostunut. Tuoksussa on mallasta ja trooppista hedelmää, näin pääsiäisenä ei voi välttyä mämmimielikuvalta. Maussa on mallasta reilusti, makeaa hedelmäisyyttä, kylmää kahviakin vähän, siitähän se etiketin cold brew taisi tulla. Tuntuu ohuelta, hiilihappoja on kohtuullisesti. Etiketti kertoo että hedelmäisyys tulee passion-hedelmästä ja agavesta. Vähän vilahtaa mentholia ennen maltaista jälkimakua. Paranee lämmetessään. 330 ml, 5,0 %, 3/5

Amager Kiss Of The Coppertail Florida Style IPA

Floridassa on pullollisen etiketin mukaan kuparihäntäinen hirviö, jonka kunniaksi tämä olut on tehty tanskalaisen Amagerin ja floridalaisen Coppertail Brewingin yhteistyönä. IPAn väri on sameahko oranssi, vaaahto on ohut mutta kestävä. Tuoksu on hedelmäinen. Maussa hedelmäkattaus on vahva, greippiä, persikkaa ja  sitruunaa, niistä muodustuu kuivahko mäntyinen ja lievän greippinen jälkimaku. Maltaan makeus on vähän karamellista. Ensin ajattelin että taas sellainen tavallinen IPA, mutta juoman vähentyessä se alkaa jotenkin koukuttaa. Oluessa on jotain maagista, tai ei nyt ihan magiikkaa mutta jotain. Pullollisen ostin tartolaisesta olutkaupasta.  33 cl, 6,5 %, 5/5

Brewdog Elvis Juice Grapefruit Infused IPA

Päivän maalailut päättyivät yllättäen kun toisen kerroksen maalaaminen onnistuukin vasta 16 tunnin päästä, joten laitetaan vähän Elvistä soimaan. Greippinen BrewDogin IPA tuoksuu pullonsuusta greippiseltä. Vähän samean ruskeaa olutta heikolla vaahdolla kaatuu lasiin. Maku on hedelmäisen makea ja samalla greippisyys tuo vähän kirpeyttä. Greippi on mieluummin makeaa kuin hapanta. Jälkimauksi jää reilusti enemmän sitä hapanta greippiä. Elvis-mehu, kai tämä on vähän menumaistakin? 330 ml, 6,5 %, 4/5

O'Hara's Irish Pale Ale

Kun on raahannut kakkoskerroksesta liian ison tammisen kirjoituspöydän ulos olohuoneen ikkunasta, niin on ansainnut oluen. Aiemmin olen maistellut O'Haran tummaa olutta ja se jäi kyllä mieleen, hyvää olutta oli sekin, joten odotukset eivät tästä IrPasta ole matalalla. Väri on keltainen, vähän samea, vaahtoa tulee mukavasti ja sen häntä sinnittelee pitkään. Tuoksu on reilusti hedelmäinen, makea. Maku on samoilla linjoilla. Suuhun jää mukava lievä humalan maku. Leppoisaa olutta ja sitrusta lievästi, kyllähän tätä voisi toisenkin maistella. Ostin tämän Tallinnan sataman SuperAlkosta. 330 ml, 5,2 %, 4/5

Brewski Passion Feber IPA

Lääkepullon kaltainen puteli sisältää passion-hedelmällä maustettua ruotsalaista IPAa.  Reippaasti valkoisella vaahdolla kuohuva olut on kullankeltaista ja vähän sameaa. Pullon pohjalla näytttä olevan reilusti hiivaa. Olut maistuu passionhedelmälle, en nyt kyllä ihan muista passion-hedelmän makua, mutta koska etiketissäkin niin sanotaan, niin kyllä tuo hedelmäisyys on passionia. Hedelmäisyyttä täydentävät hiivaisuus, happamuus ja pieni katkeruus, lisänä on myös miellyttävää makeutta. Rumankauniista etiketistä huolimatta Helsingborgissa osataan oluenpaneminen ja maustaminen. Maku paranee juodessa. 330 ml, 7 %, 5/5

Wells Banana Bread Beer

Tallinnan sataman viinakaupasta bongasin erikoisemman oluen ja pakkohan se oli ennakkoluuloja halveksien poimia maisteltavaksi. Banaanihan on ihan maistuvaa, mutta kun sen puristaa mehuksi, niin helposti tulee mieleen muutama parempi mehu. Banaanioluesta on ihan samat ennakkokäsitykset. Väri on alemaisen siistin ruskea, vaahtoakin on. Tuoksu on makean hedelmäinen. Maussa on mallasta ja reilusti makeaa banaania. Kyllä ennakkoluulot konkretisoituvat ikävästi, varsinkin jälkimaku on banaanimössöä. Onko pakko juoda kaikki? 500 ml, 5,2 %, 1/5

Põhjala Routa Cloudberry IPA

Keväinen raekuuro muistutti että olutkellarissa oli Routaa. Virolainen lakka-IPA tuoksahti hedelmäiselle, olisiko lakalle sitten, jotenkin syksyinen suo tuoksahtaa. Värikin muistuuttaa Suomen metsien kivimarjasta, sameaa oranssia. Vaahto on sitkeänoloista, kestävyydeltään. Maussa on metsää, havujen huminaa. Lakan lisäksi oluen panemisessa on käytetty suomalaista ruista. Lopputulos on helppoa ja pehmeää, happamuus ja humalat pitävät pientä jännitystä ja kirpeyttä yllä, vähän loppua kohden lässähtää.  0,33 l, 6,7 %, 4/5

Oranki Red Ale

Kallio Brewery on tehnyt yhteistyötä toscanalaisen Birra Amiati -panimon kanssa ja valmistanut punertavan aperatiivioluen. Ostin oluen Alkon myyjän sitä suositellessa. Valmistuksessa on käytetty appelsiinia ja korianteria. Ison pullon sisältö on punertavan ruskeaa, tuoksu on lievän hedelmäinen, Vaahto on tiukka. Maku on yllättävän hapan, joskin kokonaisuus on lievä. Asiansa tämä kyllä ajaa, helppoa ruoanodotteluolutta. Appelsiini ja korianteri maistuvat vain vähän. Olikohan Ylen näyttämässä Olutretki Eurooppaan -tvsarjassa esillä juuri tämä viinialueen keskellä ollut outo toscanalainen oluenpanimo? Makeuden puute miellyttää pullon vajetessa. Maku täydentyy pikkuhiljaa. 75 cl, 6,0 %, 4/5

Thornbridge Bear State Westcoast IPA

Kalifornialaiseen henkeen pantu IPA maistui launtai-iltapäivän hennossa auringonpaisteessa. Läpikuultavan oranssi olut taittuu vähän sameaksi. Pinnalle kertyy heikko vaahto, olut tuoksuu hedelmäiselle. Maku on humalainen ja kuivan puinen. Jälkimaku on katkera, nielunkuivattava. Pullon pohjalle jäi hiivaa, panimolla on pareampiakin oluita. Ovelasti loppua kohden mausta erottuu hedelmäisyyttä. Maku todellakin paranee loppua kohden, täytynee ostaa toinenkin pullollinen, jos vaan vastaan tulee. 500 ml, 7 %, 4/5

Flying Dog Pale Ale

Kinuskikissan olutpiirakan kostukkeeksi valikoitui amerikkalainen pale ale. Tuoksu on hedelmäinen, oluen siis. Maku on pehmeä ja välillä terävä. Yhdistelmä on loistava piirakka ja pale ale. Olut tuntuu välillä ohuelta, mutta välillä taas runsaalta. Mäntyä ja greippiä kun oluessa on sopivasti, niin ei ole koskaan huonoa. Piirakan syönnin kannalta yksi pullollinen tätä on ihan liian vähän, eli todistettavasti paras kriteeri hyvästä oluesta on se että sitä on liian vähän. Maukastahan tämä olut on. Piirakalle 5/5.
355 ml, 5,5%,5/5

De Molen Amarillo

Double IPA-ish hollantilainen vaalea reilusti vaahtova olut sopi hienosti reippaan työviikon päättämiseen. Hedelmäinen olut ei mielikuvana oikein iske, mutta käytännössä tuntuu kyllä toimivan. Oudon hedelmäisen hajun korjaa IPA-katkeruus, vahva maku laittaa vielä vähän persikkaisia mielikuvia päähän, ja voimakkuus antaa vähän poskiin väriä, ainakin sisäpuolelle. Pullon pohjalla oli kerros hiivaa, pienen maistelun jälkeen nekin kaatuivat toiseen lasin puolikkaaseen, hyvää oli. De Molen tuntuu kiinnostavalta panimolta.  33 cl/330 ml, 9,2%, 5/5

Saku Tokyo

Pullollinen-blogin 1-vuotissynttäreitä juhlitaan Tartossa, juhlajuomaksi osui ei-ihan paikallinen, mutta virolainen kuitenkin. Tokyo on japanilaishenkinen makeahko riisiäkinkö sisältävä olut. Maku on raikas, vähän hedelmäinen ja jotenkin tulee mieleen nallekarkit tai kemiantuntien, olikohan ne, esterikokeet. Olut on suodattamaton, mutta suhteellisen kirkas. Sekavahko kokemus: hyvää, mutta jotenkin limaista tai liian makeaa. 

50 cl, 5,0%, 3/5

Saison de Dottignies

Belgialainen kausiolut muodosti lasiin täydellisen vaahdon. Pullosta kaadettu hiiva (tänään opitulla pullon pohjan käsilämmitysellä) maistui tymäköhkästi. Kuivan hedelmäinen, mutta pyöreä. Täytyy maistaa monta huikkaa ennen arvostelua, eli pakko olla hyvää. Onko tässä hiilihappoa liikaa vai eikö tässä ole sitä ollenkaan. 33 cl, 5,5%, 5/5.

Schöfferhofer Hefeweizen

Saksalainen hefeweizen maistuu sopivasti pahalta, niinkuin vehnäoluen kuuluukin. Samalla söffenhoffer saa kunnian olla blogin 100. arvostelu. Kuvasin mukaan vielä äitienpäiväkukkasetkin juhlan kunniaksi. Oluessa ei ole mitään moitittavaa, en maista edes mitään outoja hedelmiä eli ihan sopivan pahaa on ja hiivakin maistuu sopivasti. Jos tällaista olisi tehyt itse kotioluena, niin varmaankin olisi tullut kaadettua viemäriin, mutta tämähän on oikeasti jonkun baijerilaisen panimomestarin tekemää. 50 cl, 5,0%, 5/5.

Liefmans Glühkriek

Jouluolueksi ostettu belgialainen olut oli jäänyt odottelemaan juontivuoroaan aika pitkään. Aikamoiset ennakkoluulot on olleet tätä olutta kohtaan, joten jouluolut nautittiin nyt nauttien takaterassin auringosta ja lämmöstä vasta maaliskuussa. Pullon kyljessä kerrottiin että olut pitää lämmittää 70 asteeseen (Glüh). Lämmitintä oluen vesihauteessa, joten ihan 70-asteista olut ei ollut, mutta hehkua oli. Maku oli mausteinen ja ei onneksi liian hedelmäinen (kriek) ja lämpö + hapokkuus oli ovela yhdistelmä. Jouluglögi menee kyllä vaihtoon, jos vaan Alkosta tätä ensi jouluna vielä saa. Ehkä arvosteluasteikko on kovilla kun samaan sarjaan laitetaan tällainen ja tavallisemmaksi oluet, ennakkoasetelmissa tälle oli tulossa 1/5, mutta 75 cl, 6,0%, 5/5.