Pühaste Tilk Gluten-free Session IPA

Tarton Gambrinuksesta löytynyt paikallinen IPA on hiukan harmaaseen taipuvaa oranssia, vaahto on valkeaa ja tiivistä, mutta katoavaista. Tuoksu on hedelmäistä, vähän ylikypsää tropiikkia, hiivaakin. Maku on vähän vetinen, hiilihappoinen ja vähän sitruunainen. Pientä multaisuutta löytyy myös. Etiketissä on manguisteja ja tietysti panimon tuttua outoa tunnelmaa. 0,33 l, 3,5 %, 3/5

Cloudwater DDH Pale Made with Rakau & Waimea Hops from New Zealand

Pien-puodin kylmäkaapista nappasin toiseksi olueksi vähän turvallisemman tölkillisen. NEIPA on haalean keltaista, melkein harmaata ja se vaahtoaa valkoisella katoavalla vaahdolla. Tuoksuu hedelmiltä, vähän hiivalta ja pullalta. Manchesteriläinen olut on sitruunaista kevyellä otteella. Maku on vähän ohut, jälkimaku on kuitenkin rapsakan kirpeä, mietoa greippiä ja se täydentää makuakin mukavasti. 440 ml, 5 %, 4/5

Laitilan Kölssi

Remontoinnissa oli tänään eräänlainen välipäivä eli tavaroiden raivausta, joten olut oli sitten vähän kevyempää myös. Laitila on nimennyt oman oluensa vähän harmaan alueen taiteen mukaisesti. Sillä jos Kölsch on jotenkin suojattu nimi, niin Kölssi on samaa sarjaa kuin veta olisi ollut fetajuuston nimenä, se taidettiin kieltää. Mutta ehkä Kölsch ei ole sillä lailla suojattu nimi. Joka tapauksessa olut on kultaisen väristä ja vaahtoa on valkoinen, mutta häviää lähes kokonaan. Tuoksussa on vähän hunajaista makeutta. Maku on makeahko maltainen, aika lievä. Jälkimaussa tuntuu maltaisuus. Kokanaisuus on selkeä, mutta maku on liian ohut, helpostijuotavaahan tämä on. 50 cl, 4,7 %, 2/5

Volkan Santorini Grey

Oluen tuominen Kreikasta edellyttää, että lentomatkan ajaksi pullon laittaa matkalaukkuun ja kun pullon pohjalla on hiivaa, niin sen selkiytymiseen menee oma aikansa. Aika tuli juuri täyteen ja nautiskelin sitten matkamuistostani. Laavasuodatusta käyttävä santorinilaisen panimon vehnäolut on maustettu hunajalla ja bergamotilla, joka on jonkinlainen sitrushedelmä. Tuoksussa on reilusti bergamottia ja maussa toistuu sama sitrusmaisuus. Väri on tasaisen heleän keltainen, kait se on pakko lisätä ihan nimen vuoksi että pienllä harmaalla lisäyksellä? Hunaja tuo oman pehmeän makeutensa. Laavaa tai tuhkaa tässä ei maistu.Grey oluen nimenä ei ehkä ole kaikkein lupaavin. Jälkimaku tuo mieleen jotenkin muisto siitä että bergamotti-öljyä taidettiin ennenvanhaa käyttää jonain ihmeaineena. 33 cl, 5 %, 4/5

Fuller's Old Winter Ale

Jouluolueksikin tituleerattu Fullersin punaruskean ja kirkkaan talvioluen etiketistä tulee kyllä mieleen joulun vietto englantilaisessa huonosti tiivistettyn talon olohuoneessa, jossa takan edessä olevaan jättinojatuoliin on vilttien alle hautautunut harmaapulisonkinen Fullerin setä, joka heittelee omalla aksentillaan aforismejaan. Mielikuvaa varmaan auttoi vuoden ensimmäinen "joululevy": Nick Lowen Quality Street. Tätäkään olutta ei saisi juoda liian kylmänä, no onneksi olut lämpenee, jos malttaa, ja Pullollinen tekee senkin (hidastaa oluejuontia!), jotta arvio olisi hyvä. Pientä vetisyyttä ja humala nousee pintaan ja kuivattaa maun, olisiko maussa vähän Quality Street -toffeeta. 

500 ml, 5,3%, 4/5

Polestar Pilsner

Left Hand Brewing con amerikkalainen, coloradolainen, olut maistuu, eikun MAISTUU. Vähän niinkuin harmaata tai valkoista olut on väriltään, mutta maussa on jotain sitrustakin ja on hyvää. Ei tätä kyllä ole ihan vasurilla tehty.12 cl. oz eli 335 ml, 5,5% ja 5/5, hyvä olut-ilta.