Candy sour lisäselvite lukee naantalilaisen tölkillisen etiketissä. Olut on vähän sameanpunaisen villapaidan väristä, vaahto käväisee sen päällä. Tuoksussa on jotain pistävää, vähän hapanta vadelmamehua ja kai se on tonkapapuja. Maku täydentyy salmiakkijauholla, sellaisella mitä muinoin sai kioskilta muovisessa taskussa, mukana oli pilli. Alkuun maku on vähän sekava, mutta salmiakki antaa siihen mukavan potkun. Sekavuus kääntyy lopulta mielenkiintoisuudeksi. 330 ml, 5,0 %, 4/5
Tartolainen syntinen puolukka -olut on lasissa vaaleanpunaisen ja oranssin välissä. Tuoksu on happamaan taipuva. Etiketissä luvataan puolukkaa ja kuusenkerkkää ja kyllä niitä on myös makuhermoihin riittänyt. Olut tuli panimon joulukalenterista. Ihan on juotavaa, ei liian hapanta, vaan riittävän hapanta. Ehkä puolukkaa syrjäyttää lopulta kuusenkerkät. 0,33 l, 5,5 %, 3/5
Andersonin joulukalenterista löytyi minttuinen olut. Ennakkokäsitykseni oli että kyseessä olisi ollut stout, mutta hapanoluesta on kyse. Olut kaatuu lasiin voimakkaasti mintulle tuoksuen. Väritys on vähän likaista kultaa. Maistellessa minttu ja vähän muutkin yrtit vievät ja lime on taustalla. Mukavasti huulille tuntuisi jäävän vähän suolaa houkuttelemaan seuraavaa hörppyä. Helppo sour, viitteitä lienee cocktailien suuntaan, mutta kokonaisuus on virkistävä. 0,33 l, 6,0 %, 4/5
Tarton viimevuotisen kulttuuripääkaupunkimaininnan kunniaksi toisen samanlaisen kaupungin panimon kanssa juhlan kunniaksi valmistettu hapanolut on aika erikoisen näköistä, vähän rumaa marjapuuroa ja poreilua. Tuoksu on perinteistä mummun marjamehua, johon ei sokeria ole turhaan tuhlattu. Maku on samanlainen, marjainen, vadelmaa, mustaherukkaa ja tyrniä. On vadelma onnistuttu piilottamaan tai marjojen makeus ainakin. Kyllä tässä vadelmakin maistuu ja muut marjatkin, mutta päällimmäisenä tässä hapanoluessa on happamuus. Ei kyllä hyppää toista kertaa ostoskoriin, ostin Tarton Gambrinuksesta. 0,33 l, 6,0 %, 2/5
Olutreissun Taalintehtaan laituriravintolapysähdyksellä mukaan lähti erikoista olutta, hapanta omenaa. Väri on hailakan keltaista, vähän harmaata. Vaahto on valkeaa, mallia pika. Tuoksu on hapan omena. Maku on sama, kuivaa. Hiilihappoa on kuin vissyssä, ellei enemmänkin. Siideriä en ole vähään aikaan nautiskellut, ehkä tämä korvaa sitä. 0,33 l, 4,5 %, 2/5
Olutreissun satoa niitin saunan jälkeen, nyt oli vuorossa erikoisolut, jossa ei ole käytetty humalaa vaan yrttejä ja olut on villisti käynyttä. Kaataessa tulee jotenkin viinimäinen tuntuma. Väritys on punertavaa ja aika kirkasta. Tuoksu on metsäinen ja vähän sitruunainen, aavistus makeuttakin olisiko hunajaa. Maku on hapanta, yrttejä, hiilihappoa on paljon, kuivaa suuta. Kokonaisuutta aromatisoivat erikoisyrtit, pujo ja mesiangervo, aika erikoista on. Hiilihapotettu mehu tulee mieleen. 37,5 cl, 5,5 %, 3/5
Kesäisen olutreissun päätepysäkiltä Naantalista, paikallisesta Mallasseppien panimokaupasta nappasin erikoisemman oluen. Olisiko olut Käärijän kunniaksi pantu. Lasissa olut on kuultavaa keltaista, eikä sitä saa kuohuamaan. Tuoksussa on nimenmukaista olemusta, kookosta, ananasta ja jotain vaniljamaisuutta. Maku on kyllä selkeä Piña Colada. Onko se nyt ihan ok oluessa, varmasti jakaa mielipiteitä, itsekin pitää vähän ihmetellä että onko tämä ok. Ehkä mieluummin joisin drinkit drinkkeinä ja oluen oluena, mutta ei tätä nyt ihan alimpaan hornaan voi tuomita. Mukavasti on hapanta, kirpeyttä, hedelmiä, kookosta ja makeutta sekoitettu. 330 ml, 5,0 ml, 4/5
Södermalmin Systembolagetista ostettu tukholmantuliainen on vaaleaa keltaista, kurkkupurkki-nimi lisää väriin vähän vihreyttä. Lasiin kaadettaessa oluen joukossa pyörii valkoisia partikkeleita, kai ne oli hiivaa tai kurkunsiemeniä. Tuoksu on lievästi vehnää ja vähän ehkä kurkkua ja minttua. Minttu maistuu myös hörppiessä. Maku on lievästi hapan, kurkku on aika taka-alalla. Ihan ok, mutta starköl ei nyt oikein innosta. 33 cl, 4,5 %, 3/5
Omnipollos Hatissa piti maistaa paikan erikoisuutta, hapanolutta jonka vaahtona toimii sorbetti. Näkymä on komea, olut on syvää rubiininpunaista ja vaahto tai sorbetti on tiukkaa pinkkiä marjapuuroa ja jäistä. Maku on hapan ja vadelmainen, kai tässä on mukana myös karviasta. Kokonaisuus on mehumainen, ulkonäkö on tässä parasta, on kuitenkin erikoinen olut. 30 cl, 6 %, 3/5
Punaista vähän ruskeaan taipuvaa olutta kaatui heikosti kuohuten Alkosta ostetusta tölkillisestä lasiin. Tuoksu on makeaa mangoa tai kai se on oikeasti passionhedelmää, mutta aika houkuttelevan oloinen on tuoksu. Makua voisi kai sanoa sekavaksi, ensin on hedelmäistä pehmeyttä, sitten maku kääntyy happamaksi, loppuun pieni kypsän hedelmän henkäys. Lopulta maku jotenkin vaan katoaa, jättäen hapanta tunnelmaa. Tavallaan hieno polku, ensin passionia, sitten sitruunaa ja vähän happamuutta, mutta jotenkin jää uhkaavien sääennusteiden varjoon. 330 ml, 7 %, 3/5
Tyylikkäästi väritetty tölkillinen on täynnä amerikkalaista vehnää. Sisälmys on syvän oranssia, vaahto on heikkoa. Tuoksussa on mangoa ja multaa, ehkä hiivaakin. Ensihörpyn jälkeen ihmetyttää että missäs se kaikki syvänoranssin takana oleva maku on. Maku on vähän liituinen, jotain hedelmiäkin on, hapantakin. Etiketissä lupaillaan mangoa ja sitruunaa, sitruunan happamuutta on kyllä maussa, muista ei tullut oikein havaintoa. IBU 27, 440 ml, 4,7 %, 3/5
Taisin ostaa tämän oluen Tallinnan Peetri Selver -kaupasta paluumatkalla Tartosta kotiin. Olut on vaaleankeltaista ja sameaa, vaahtoa oli heikosti. Tuoksussa on mandariinia, humalia ja vähän hiivaa. Vaikutelma on lupaava. Ensihörppy on trooppisen hedelmäinen, pienellä humalapotkulla, samalla jostain paljastuu vetisyyttä. Jälkimaku on happaman humalainen, sitruunaa on. Nopeasti tuo lasillinen hupenee. Jää jotenkin epävarma olo tästä ipasta, kesällä varmaan olisi todella hyvää. 33 cl, 6,4 %, 4/5
Komea pakkaus sisälsi shamppanjakorkillisen ison pullollisen tallinnalaista stouttia. Väri on lähellä mustaa, pienellä punaisen kajolla, vaahto on kermainen ja tiivis. Tuoksu on makeaa mallasta ja metsäistä mustikkaa. Ensihörppy tuntuu ohuelta ja erikoiselta, ensitunnelamana on jotenkin yllättävä happamuus. Taustalla luikertelee vaahterasiirapin makeus ja mustikka. Olut on täydellinen eri makujen harmonia tai aivan kamala sekamelska, miten sen nyt ottaa. Stoutiksi tätä on vaikea tunnistaa, liian moniulotteista, paahteisuutta on kyllä. 0,75 l, 6 %, 3/5
Olutkellarin perukoilla majaili tallinnalainen tynnyrikypsytetty hapanolut. Väri on ohuempi punaviini, tuoksussa on marjaisuutta, happamia kirsikoita. Maku vie kyllä reippaasti punaviinitarhaan, hapanta, syvää kirsikkaisuutta, vaimeaa hiilihappoisutta. Etiketti sanoo että kirsikat on norjalaisia ja omenat on Virosta. Tunnelma on kyllä Belgiasta. Alkoholi ainoastaan lämmittää, sen maku jää kyllä vahvan rungon alle. On kyllä melkoinen punaviinin korvike. 330 ml, 10 %, 5/5
Virolainen mansikka-gose on haalean vaalean keltaisenvaaleanpunaista. Vaahtoa oli vähän. Tuoksuu sekavasti hedelmäiseltä, olisiko se sitten mansikkaa. Ensihörpyllä tunnistaa kyllä mansikan, mutta samalla tunnistaa myös vetisyyttä. Happamuus on kevyttä, suolaisuuttakin on heikosti. Vähän jää sekava tunnelma koko oluesta. 330 ml, 4,7 %, 2/5
Tartolainen aromatisoitu olut on läpikuultavaa, hailakkaa kultaa, vaahtoa syntyy paljon, mutta se katoaa vähitellen. Tuoksu lupaa kuivuutta. Maku paljastaa nimen syyn, inkivääri kuivattaa suun heti maistelun jälkeen. Happamuus tulee varmaankin sitruunasta, kuten etiketissäkin luvataan. Makeutta ei ole ollenkaan, voi todeta että onpas kuiva olut. Toimisi paremmin kesäisellä terassilla. 0,33 l, 5,2 %, 3/5
Sloe Gin Sour lienee jonkinlainen cocktail ja sen hengessä tähän virolaiseen olueseen on heitetty mukaan giniä ja oratuomen marjoja. Piti ihan sanakirjasta tutkailla että mitä on sloe. Olut on väriltään vaaleanpunaisen ja oranssin välimaastossa eli rumaa, vaahto on vähän pinkkiä. Tuoksu on hapan ja varmaankin oratuomimainen. Tunnelma ei ole oluttupamainen, mieluummin ehkä viinikerhomainen, vähän kermaista cocktailiakin. Maku on kuitenkin lopulta ihan ok, lievää happamuutta, marjaisuutta, ei alkuun uskoisi että tämähän on raikasta, mutta outoa on. Vähän huolestuttavaa on että alan pikkuhiljaa pitää tästä. 0,33 l, 4,5 %, 3/5
Barskin baarimikko kertoili mukavia oluista ja antoi suosituksia, päädyin kuulemma panimon suosituimpaan passionhedelmää, ananasta ja mangoa sisältävään ipaan. Väri on vähän likaista oranssia ja vaahto on vaalea nopeasti katoava kerros. Tuoksu on mangoista. Maku on raikkaan hedelmäinen, kuplintaa on mukavasti. Jälkimaku on aika hapan. Yhdistelmä on melko koukuttava, ensin hedelmän makeutta, kuplintaa, vähän humalia happamuudella, pian tekee mieli kulkea lähtöruudun kautta. 0,4 l, 5,9 %, 5/5
Tartolaisen panimon joulukalenterin luukusta löytyi vihreäetikettinen kurkkuolut. Heikosti samea kultainen läpikuultava olut kuohuaa valkoisella vaahdolla todella reippaasti. Tuoksu on kurkkuihin viittaava ja siinä on viittaus vaniljaan. Maku on vienosti hapan ja kurkun maku on vallitseva, vähän sellaista mummon kurkkusalaattia, multaisuutta, ihan vähän suolaisuutta. Kurkku on kyllä parempaa lautasella. 0,33 l, 4,3 %, 3/5
Tartolainen olut on oranssin punaisemmasta päädystä. Läpikuultamaton gose kuohuaa vähän valkoisena. Tuoksu on makeaa trooppista hedelmää, aika voimakas tuoksu on. Maku on hedelmäinen, guavaa en ole tainnut koskaan syödä, mutta tältähän se varmasti tuoksuu. Maku on tasapainoilua makean ja happaman välillä, vähän makean puolelle vaaka kallistuu. Suolaisuutta on vähän, kyllä sen huulissa vähän saa tuntumaan. Mukavasti kesän helteet tulee mieleen. 0,33 l, 4,0 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
