Stadin Tastes Like YAML

Synttärilahjaksi sain Woltista peräisin olevan oluen. Yaml ei ole itselleni mitenkään tuttua, mutta tämä olut on vähän.  Väri on kultainen ja vaahto on reilu ja valkoinen. Tuoksu on runsaan hedelmäinen, vähän mallasta. Maku on samoilla raiteilla. Kuusista makua tuppaantuu mukaan, lopulta maku on katkera ja kuiva, aika haastava. 440 ml, 5,3 %, 3/5

Sama Yamliksi

Stadin_Tastes_Like_YAML:

  synttärilahja:

    alkuperä: Wolt

    tuote: olut

  olut:

    nimi: Yaml

    väri: kultainen

    vaahto: reilu ja valkoinen

    tuoksu:

      - runsaan hedelmäinen

      - vähän mallasta

    maku:

      - runsaan hedelmäinen

      - vähän mallasta

      - kuusinen

      - katkera

      - kuiva

      - haastava

    tilavuus: 440 ml

    alkoholipitoisuus: 5.3%

    arvosana: 3/5

Hopster Winston

Asenne, pikku juttu, mutta se huomataan tai jotain sellaista oli etikettiin painettu. En tunnista kuvasta, mutta kait se on Churchill. Hopster taitaa nimetä oluensa suurmiesten mukaan, Frida Kahloa maistelin aiemmien. Winston on mustaa, hennosti kermaista vaahtoa, reilusti viskituoksuja. Ostin pullollisen Tallink Megastarin hienosta tax-free-myymälästä, tai ei se taida olla mikään tax-free, mutta aika lähellä Stockmannia oli tunnelma, siis sitä vanhaa Stockmannia, jossa oli hienoa tavaraa ja palvelevat myyjät, nykytilanteesta on vain vähän kokemuksia. Oluen etiketissä mainitaan 16 vuotta vanha Lagavulin-viski ja tynnyrikypsytys ja se maistuu reippaasti. Alkoholi väijyy taustalla, maussa on vähän kitkerää savuisuutta, täyteläistä on. Oluen ja viskin liitto on haastava, hyvää vai pahaa. Batch 1, 0,33 l, 9,0 %, 4/5

Vormsi Aiboland Blond Ale

Vormsin panimo on nimennyt vaalean alensa Viron ruotsalaisalueen mukaan. Muutamia ruotsinkielisiä Wikipedian mukaan asuu edelleen Viron rannikolla. Etiketin sinikeltaisuuden tarkoitus alkoi jo toisella tai kolmannella vilkaisulla selvitä. Olut on sameaa ja oranssia, jotenkin kermamaista, hiivoja oli vähän pullon pohjalla. Tuoksussa oli mallasta, märkää takkapuuta ja ripaus hiivaa. Maussa samat ainesosat toistuivat. Makeaa ja hapanta, vähän vaikeaa, ikään kuin kaikki ei olisi tasapainossa, haastavaa, mutta ei oikein palkitsevaa. Loppua kohti tuoksu ei enää miellytä, jotain vihanneksia. Ostin pullollisen Tallink MegaStarilta. 33 cl, 5,6 %, 2/5

Prykmestar Terva Juhla Olut

Suomen 100-vuotisjuhlaolut mallia Prykmestar on tervainen tumman ruskea olut. Olut kaatuu lasiin vähän ohuen näköisenä, mutta väri täydentyy lasissa, taitaa vähän taipua kupariseksikin. Vaahto on kermainen, mutta katoaa nopeasti. Maussa on reilusti mallasta ja terva hiipii nieluun vähän perässä. Katajaista kitkeryyttä ei tunnu löytyvän, vaikka etiketissä katajanmarjoja lupaillaan. Vähän sellaista makeaa lientä tuntuu olevan, terva vähän kutittelee taustalla. Terva taitaa olla makuna aika haastava, jotenkin päälleliimattu tunnelma. 50 cl, 6,1 %, 3/5

Pyynikin Ruby Jazz Ale

Pyynikin Craft Brewery lähetti maistettavaksi oluita. Niistä maistoin ensimmäiseksi pihlajanmarjaisen tumman alen. Tuoksu on humalainen, myöhemmin löytyy tuoksusta mallastakin. Väri on kaadettaessa punertava, mutta lasissa sitten vähän likaisen tumman ruskea. Kaadettaessa ilmestyy kaunis ja kestävänoloinen vaahto. Maku on kuiva, humalainen ja hapan, aika haastava, makeutta ei löydy yhtään armahtamaan makunystyröitä. Maku jatkuu samana, vaikka suu onkin jo tyhjä. Olut on voittanut World Beer Awardsin 2016, maitokauppaolueksi maku on kyllä todella vahva. Onko tämä haastavaa vai tylsää, loppupuolella hiiva astuu esille sekoittamaan tylsyyttä. EBU 50, 0,5 l, 4,7 %, 3/5

Mufloni Saison de Randonneur

Mufloni-olueiden etiketit yleensä miellyttävät silmää, kun sellaisen bongaa Alkon hyllystä. Nyt varsinkin kun kohdalle osui pirteän keltavihreä pyöräily-Saison. Olut tuoksahtaa hiivaiselta, väri on hohtavan oranssi. Kulautus maistuu pistävältä, vähän haastavalta. Sitruksinen taustasäteily, vehnäoluen perusmaku ja humalat jälkipotkussa, aika paljon on mahtunut pieneen puteliin. Miten tämä nyt liittyy pyöräilyyn, ehkä palautusjuomaksi. Haastavuus meinaa parantaa arviota loppukulautuksilla, mutta ei riitä, haastavuus ei nyt laita miettimään että olisipa ollut toinen samanlainen. Silti voisin kyllä joskus juoda toisenkin, pistävyys unohtuu lopussa kyllä.  33 cl, 6.0 %, 4/5

Sierra Nevada Torpedo Extra IPA

Saunaremontti on valmis ja loppusiivous on tehty. Sauna on testattu toimivaksi ja on aika avata saunaolut. Lasiin kaatui likaisen samea meripihkamainen amerikkalainen IPA, liitteellä extra, joka heittää pintaan mukavan vaahdon. Humalaa ensituoksussa, maussa makeampi mallas peittää ovelasti humalaa. IBUja en tiedä, mutta jotenkin vaimeaa, ei voi kyllä sanoa vetiseksi, mutta jostain sellainen sana tulee mieleen. Humalien mäntymetsä ja ananas (nyt keksin juuri pinen ja pine applen samankaltaisuuden) muodostavat  kombinaation, joka täydentyy loppua kohden. Vähän haastava kokonaisuus arvosteltavaksi, mutta koska mieli alkaa tehdä toista samanlaista lasin tyhjentyessä, niin se on arvostelussa otettava huomioon. 350 ml, 7,2%, 5/5

Kanepi Õlu Tarušku

Kannabis-olutta testasin saunaoluena Tarton Barclay-hotellin sviitissä. Ovelan makuinen olut lähti matkaan ihan sattumalta Anna Kauplusista. Patenttikorkkinen  liettualaiseksi paljastunut olut on hyvää. Jännän makea maku on persoonallinen, mukavan vaahdon ja makeuden alta paljastuu yrttisyyttä, mentholia, raikastakin jopa. Sementtistä sivumakua löytyy vähän. Paluumatkalla on taas pysähdyttävä Anna Kauplusiin. Olut on kyllä jotenkin haastava, hyvää vai outoa, täytyy tutustua tosiaan paremmin. 1 l, 5,0%, 4/5

Yeastus Christus

Lucia-neidon tarinaan sopii tällainen hiiva.  Ehkä tämä Saison-IPA Kööpenhaminasta on enemmän pääsiäisolut, makuna on aika voimakkaasti hiiva, ei tätä kai ole tarkoitettukaan Jeesuksen syntymäpäivien juhlintaan. Mieleen tulee omenasiideri. Ei maku ole paha mutta haastavaa tai totuteltava, vähitellen makuun kyllä oppii. Olut on haastava ja vaikeahko vähän niinkuin Lucian tarinakin. Lucia-neito tapettiin kristinuskonsa takia, pyhä henki muutti hänet ensin niin painavaksi että häntä ei saatu siirrettyä, sitten yritettiin polttoa, mutta tikari kurkkuun sitten vasta tehosi. 

330 ml, 7,4%, 4/5

Vormsi Märtsiõlu

Tallinnan tuliainen paljastui sameaksi märzen-tyyppiseksi sameaksi olueksi tyylikkäässä pullossa. Olut maistuu hiivalta ja jotenkin makealta yhtaikaa, olisiko käyminen jäänyt kesken, no ei nyt sentään. Hetken kesti että keksin että tämähän on vähän niinkuin sahtia. Maku on tasainen, parempiakin on maisteltu. Isoja kulauksia, mutta tympeää makua, maku tosin paranee loppua kohti, kun siihen tottuu, ehkä siis haastavaa. Ei olekaan tympeää, arvostelua parempaa?

33 cl, 5,3%, 3/5

Primal Pils

Tanskallainen To Ølin imperial Pils tuoksuu voimakkaasti ruoholta ja maku on havuinen humala. Samea olut on kyllä mieleenpainuva elämys. Jotenkin on erikoista ja pitää toistuvasti maistaa että miltä se nyt oikein maistuu, joten ei voi olla huonoa. Vaalea olut jota voi nautiskellaan, eihän se voi olla huonoa. Jos vielä sanon kerran, että ei voi olla huonoa? Jotenkin on haastava olut, tarkempi analyysi vaatisi toisen pullollisen, popcornitkin tulee mieleen, ne purkin viimeiset. Nehän ei ole hyviä, mutta silti tekee mieli lisää. 330 ml, 6,0%, 5/5

Mikkeller Hoppy Lovin' Christmas

Joulusähläyspäivä vol 2:n päätteeksi iltapalaksi oli nakkimix. Sen gourmet-tyylisessä valmistelussa tarvittiin taas ns vahtiolut. Mikkellerin jouluolut ei ole perinteinen vaan oikeastaan vähän niinkuin haastava. Voimakkaasti humaloitu olut tuoksuu ja maistuu humalalta. Maku on humalan lisäksi vähän makeakin ja pihkainen, mausteitakin löytyy, muttei mitenkään liikaa. En usko että tämä sopii nakkien kanssa nautittavaksi, ei taida oikein minkään muunkaan kanssa, parasta pelkällään maistellen nautittuna. Etiketti on tyylikäs, jotenkin tuli mieleen Cocco-Bill-sarjakuva.  Jouluolut, okei!? 330 ml, 7,8%,4/5