Pernauer Suits

Pärnulainen käsityöolut on saanut etikettiin merkinnän suitsulaager. Olut on tumman meripihkan väristä ja vaahtoa ei siihen kaadettaesssa juuri synny.  Saunan päällehän tällainen savuolut sopii. Tuoksussa on mietoa savuisuutta. Hörppy paljastaa mukavan makeuden lisäksi sellaista leppoisaa savuisuutta, ei mene tämä savu silmiin. Ihan vähän savupekoni tulee ennen jokaista hörppyä mieleen. Miellyttävää, maltaista, ei ole kitkerää vaan tehtävänsä täyttävää hörpittävää tämä on. Jälkimaussa on täyteläisyyttä ja vähän sitä savuakin. 330 ml,  4,7 %, 4/5

Pühaste / Whiplash Dipping Toes Double Kveik IPA

Kiuas päätti lopettaa toimintansa ennen juhannusta, onneksi löytyi sähkäri, joka halusi tulla juhannuksen aatonaattona neljän jälkeen asentelemaan kiuasta. Uuden kiukaan ensilöylyjen leppoistamiseksi piti tietty nauttia hyvä olut. Tarton Rüütliltä ostin tartolaista kveik-hiivalla käynyttä IPAa. Olut on sameaa kultaa ja vaahto on kirkasta valkoista. Tuoksu on trooppista hedelmää ja kukkia. Maku on hedelmäinen, makeahko. Humalat hiilihapon avustamana vähän kuivaavat jälkimakua. Eihän tässä ole mitään yllättävää, hyvää olutta, meinaa blogitus unohtua hörppiessä. Aika helppo olut lämmittää. 0,33 l 8,5 %, 5/5 

Pyynikin Premium Pils

Kaupassa olen usein katsellut Pyynikin panimon oluita, osa tölkeistä on ulkoasultaan aika tylsiä. Nyt rohkaistuin ottamaan yhden sellaisen maisteluun. Väri on vähän sameaa keltakultaa. Vaahto on valkoista kuohua ja siitä jää sitkeästi ohut kerros oluen päälle. Tuoksuu vienon maltaiselta. Maku on myös maltainen, humalan katkeruus ei ainakaan painosta. Saunan päälle tekee mieli kulautella isoja hörppyjä, kyllä sieltä löytyy vähän kitkeryyttäkin. Täytynee maistella toinenkin tällainen. EBU 30, EBC 7, 500 ml, 4,8 %, 3/5  

Fat Lizard Track Day Session IPA

Espoolaisen panimon session-IPA kaatui lasiin vähän punertavana kuparina. Vaahto on nopea, eikä oikein jätä jälkiä. Tuoksu kutsuu juomaan, sitruunaa ja hujaus hiivaa. Maku on humalainen, katkeruus jää poskiin jälkimaistelua varten. Hedelmäisyyttä on hillitysti, kuplintaa mukavasti. Tunnelmaksi jää vaan se että pitää ottaa toinen hörppy. Maku on runsas, mutta samalla jotenkin ohut, kokonaisuus sopii hyvin juotavaan olueseen. 0,44 l, 4,9 %, 4/5

Axiom Brewery Gonza Pale Ale

Prahanreissulla poikkesin Zizkovin kaupunginosassa olevassa Beergeek-baarissa, siellähän oli hienot olutvalikoimat, reilut 30 hanaa. Baaritiskin vieressä olevasta kaapista nappasin pari tölkillistä matkamuistoksi. Gonzo-journalistihenkisesti nimetty olut on ruskehtavaa, mutta päälle rakentuu todella tiukka valkoinen ohut vaahtohattu. Tsekkiläinen olut tuoksuu puiselta, hitusen hedelmäiseltä ja ihan hippuisen hiivaiselta, aika sekavaa. Sitten ensihörppy muuttaa tunnelmaa, pehmeää ja sopivasti hiilihappoja. Makuna on niukasti etelän hedelmiä, maltaisuus tuo vähän makeutta ja jälkimaku kertoo että humalia ei ole unohdettu. Kokonaisuus paranee hörppy hörpyltä, jälkimaku kuivattaa mukavasti eli pakottaa nopeaan uuteen hörppyyn. Onnistunut kokonaisuus, juotavuus ja makupaletti ovat hienosti tasapainossa. 0,5 l, 5,5 %, 5/5

Espina de Ferro Impaled

Vanhempien tuliainen Espanjasta oli barcelonalainen Imperial IPA. Väri on läpinäkymätön, tumma kupari ja vaahtoa on euronkolikon kokoinen vaalea läikkä. Tuoksu on makeahko, jotenkin turvallinen humala ja ohut hiiva. Maku on aluksi vähän puinen, joka kääntyy nopeasti kuusiseen katkeroon. Tuoksun makeus on myös maussa läsnä. Humalat ovat vahvoja, mutta makeus tasoittaa tilanteen. Hedelmäisyys on taustalla, ei niinkään greippiä vaan jotain hienostuneempaa. Alkoholi ei maistu, mutta kyllä sen voi aistia kurkussa hörppyjen välissä. Etiketissä on piikkilankaa ja pääkallo, kyllä ne antavat aavistusta siitä että pullollisen sisällä on vahvaa kamaa. Maku on vahva ja toisaalta hedelmäinen. Ei ole mañana-meininkiä tässä ainakaan ollut, vaan tämä kyllä paranee loppua kohtia. 33 cl, 9,5 %, 5/5

Hiisi Nuutti Spicy Morning Habanero Stout

Lähes unohduksiin, olutkellarin takahyllylle joutunut jyväskyläläispanimon chili-stout hyppäsi nautittavaksi viileämpänä kesäkuun iltana. Olut kaatuu lasiin runsaasti vaahdoten, vaahto pursuaa puolillaan olevasta pullostakin. Olut on mustaa. Tuoksussa on kahvia. Maku on paahteinen, kahvinen ja lakritsainen, taustalla pieni makeus. Poreilu vähän keventää. Jälkimaussa habanero turruttaa mukavasti kieltä. Etiketti suosittelee tämän nauttimista pimeimpään vuodenaikaan, sitä kohtihan tässä nyt ollaan menossa. Sopii hienosti viileämpään kesäiltaankin, sateenodotteluun. Pienin hörpyin lasi tyhjenee, onneksi pullossa on vielä vaahdon alla olutta. Oluen ostin joskus talvella Alkosta, jos tätä on vielä valikoimissa, niin turha epäröidä tämän nappaamisessa ostoskoriin. 35 IBU, 75 EBC, 330 ml, 5,7 %, 5/5

 

Mufloni Tuffan Vehnä

Porilaisen Beer Hunters -panimon Mufloni-sarjan oluet ovat olleet ihan hyviä. Perjantai-iltapäivä ja takapihan auringonpaisteinen terasssi, kyllä siihen oli pakko valita joku hyvä olut. Tuffa kait tarkoittaa isoisää. Hyvää olutta on porilaispappa osannut panna. Väri on auringonpaisteessa läpinäkymätön kaunis oranssinkeltainen, valkoista vaahto muodustuu asiallisesti. Ekan hörpyn jälkeen tulee heti mieleen että onpas hyvää. Pullonpohjalla oli vähän hiivaa ja ne kaadoin lasiin mukaan. Ehkä kesän ensivehnä vähän saa pluspisteitä, mutta joka hörpyn jälkeen on vaan onnellinen. Hiiva maistuu miedosti, banaania ei ole juurikaan, mikä on tietysti plussaa ensivehnälle. Olut muodostaa nielusta vatsaan saakka sellaisen vehnäolutpylvään, joka ryhdistää juojaa. Ostin oluen S-marketista, varmasti ostoskärryt pysähtyvät jatkossakin tämän oluen kohdalla. 50 cl, 5,0 %, 5/5

Põhjala Leevike Spiced Winter Sour

Keväinen perinteinen varastonsiivous huipentui tietysti terassiolueeseen. Maistelin talven viimehenkäyksillä virolaista maustettua talvihapanolutta, joka on nimetty punatulkuksi. Väri on epäsiistin punaruskeaa, vaahtoa on hetken, mutta se hiipuu vaimeaksi. Tuoksussa on jouluista kanelia. Maku on hapan, marjaisuus jää yhdessä kanelin kanssa vaikuttamaan. Etiketissä kerrotaaan, että mukana on käynyttä karpaloa, hibiscusta, hunajaa, paahdettua kanelia ja neilikkaa. Yritän noita kaikkia löytää mausta, mutta kyllä osa jää vaan havaitsematta. Joulutunnelma yllättää joka hörpyllä, piparkakkua. Onhan tämä aika pahanmakuista, mutta silti se onnistuu koukuttamaan. 0,33 l, 6,5 %, 4/5

Õllevõlur Strong Maria

Tallinnalaisen panimon pullossa lukee Russian Imperial Chocolate Coconut Stout. Teksti kertoo paljon pikimustasta, venäläisen voimanaisen mukaan nimetystä  oluesta. Kylmänä nautitun oluen pinnalle ei kertynyt vaahtoa. Tuoksussa on tummaa suklaata ja paahdetta. Maussa toistuvat samat elementit, kookos pysyttelee taustalla, tai erehdyn luulemaan sitä vaniljaksi. Pieni hörppy kerrallaan olut kumoutuu, mukavasti maku levenee sitä mukaa kun olut lämpenee. Pehmeää ja makeaa, ihan pieni terävyys tuntuu nielussa oluen siirtyessä alaspäin. Lämmittää, talvi voisi sen puolesta tulla. 330 ml, 8 %, 5/5

Karhu Ruis IPA

Kuparinruskea ruis-IPA Sinebrychoffilta on perinteisen Karhun uusi tuleminen. Aiemmin maistelin saman sarjan spelttiversiota ja nyt sitten ruisversion kohdalla oli odotukset korkealla, mikä on tietysti väärin arvosteltavaa olutta kohden. Valkoinen vaahto on kestävä ja hienosti pitsiintyvä. Tuoksu makeahko maltainen. Maku on alkuun aika lievä tai laimea. Maltaan makeus tuntuu hörpätessä ja sitten havuisen greippiset humalat kuivattavat kitalakea. Vähän kokonaisuus jää löysäksi. Ihan mukavan rapsakkaa humalaa paljastuu lopussa, ovelasti makeus katoaa täydellisesti lopussa, täytyy ihan tarkastaa että tuliko sitä sanottua ensi makeaksi, ei kyllä se makeus tuntuu lopussakin, kun hörppää oikein kunnolla.  50 cl, 5,3 %, 4/5

Solo To Skotidi Imperial Stout

Täydellisen mustaa stouttia nautiskelin tulevan talven kunniaksi. Olisikohan tänään ollut kesän ensimmäinen päivä kun tuntui vähän viileältä. Perjantaipulloksi ja lämmikkeeksi valikoitui sitten norjalais-kreikkalainen soolo, matkamuisto Ateenan Brew Str -olutkaupasta. Mustan oluen päälle syntyy reilu ruskea vaahto. Tuoksussa on suklaata. Kuohuavaa olutta piti heti hörpätä, jotta se ei olisi kuohunut lasista ulos. Ensihörppy maistui makealta ja konjakkiselta. Kuohunnan rauhoituttua maku paljastuu humalaisemmaksi, jopa vähän puiselle. Kahvia ja kuivaa suklaata löytyy paahteisen juoman makuyhdistelmästä. Pullonpäällinen oli aika tahmea ja korkin alta löytyi tahmaa reilusti, mutta sisällys on kyllä herkkua. Tulisipa talvi niin saisi nautiskella tällaisia tummia oluita. 75 IBU, 0,33 l, 9 %, 5/5

The National Mikkeller Reality Based Pils

Mikkellerin olutkaupassa liityin taas olutkerhoon, kun ensimmäinen tilaus vielä oli -50 %. Paketista löytyi erilaisia oluita, ensimmäiseksi valikoitui pilsneriä. Olut on lasissa melko kirkasta ja päällä on hieno vaahtohattu. Tuoksussa on mallasta ja pistävyyttä. Ensihörppy kertoo että nyt onpas hienoa olutta, humalaa, sitrusta, hiilihappoa sopivan pilsnerimäisessä muodossa. Jostain syystä toinen hörppy kertoi että onpas vetistä ja metallista, mitä ihmettä! Lähes paniikissa otettu kolmas hörppy poisti vetisyyden. Olikohan joku auringonpistos tai joku. Viileä olut soljuu nielusta miellyttävästi alaspäin, jättää vähän sitruunaa ja humalaa, pilsnerityylillä täyteläinen olut. 330 ml, 5,0 %, 4/5

Thornbridge Tart Bakewell Sour

Pyöräilypäivän viimeistä alamäkeä kotiterassilla vauhditti englantilainen gose. Englantilaisen tortun mukaan nimetty olut on kullankeltaista ja heikosti vaahtoavaa. Tuoksu on hapanta sitruunaa. Maku on samanlainen kuin tuoksukin, sitruunaa ja greippiä. Makeutta on tasoittamassa happamuutta, mutta silti olutta voi vain hörppiä pikkusiemauksen kerrallaan. Happamuus jää suuhun miellyttävänä, ei liiallisena. Mieleen tulee valkoinen viinimarja, en kyllä tarkkaan edes muista koska sitä on tullut viimeksi maistettua. Suolaisuutta ei ole erityisesti esillä. Monta kertaa on tätä olutta tullut Alkon hyllyllä vastaan, joku aika sitten houkutus oli tarpeeksi suuri ostoksen tekoon, nyt sitten jääkaapissa sama kunnioitettavan etiketin hokukutus oli vihdoin tarpeeksi suuri. Kunnioitus oli ihan aiheellista. 330 ml, 6 %, 4/5

Mufloni Pääsisäine

Porilainen pääsiäisolut on tumman ruskeaa, vähän punaiseen taipuvaa ja vaahtoa syntyy heikosti. Tuoksu on maltainen, mielikuvat mämmiin on päänsisäisen oluen kohdalla haihdutettava. Maku on oiva, mallasta, humalaa, makeutta ja jälkimaussa katkeruutta. Humalaisuus jää suuhun sitten tasoittamaan seuraavan hörpyn makeutta. Ovelaa, tummat hedelmät siistiytyvät kun herra humala niin käskee.  English Strong Aleksi tämän määrittelee Ratebeer, jännittävä olut, sokkotestissä olisi varmasti listannut IPAksi. Luumut voisi laskea erikoisemmaksi mämmiksi ja sitä kautta tästä sitten saisi liittymän pääsiäiseen. Etiketissä mainitut appelsiini ja korianteri katoavat jonnekin. 33 cl, 5,5 %, 4/5

Pühaste Lemon Party Berliner Weisse

Pühasten panimon tyylikäs etiketti ei johda koskaan harhaan, pullollinen kannattaa aina napata ostoskoriin, kun vaan eteen sattuu. Tämän ostin tallinnalaisesta Koht-pubin kaupasta. Keltainen etiketti lupailee sitruunaista berliner weissea. Väri on vähän samea oranssi, vaahto kituu pian pois. Tuoksu on sitruunainen. Maku on myös sitruunasta. Mieleen ei kuitenkaan tule sitruunasooda, vaan joku muu sitruunainen speciaalioluthan se on, gose. Happamuus on kohtuullista, samalla makeutta on minimaalisesti mutta riittävästi. Mukavasti makua piristää hiilihapon poreilu, joka kuivattaa suun odottamaan seuraavaa hörppyä. IBU 9, 0,33 l, 4 %, 5/5

Flying Dutchman Skinny Legged Sun Burned Freckle Faced White Boy Wheat IPA

Toimistorotan vehnä-IPA on vaaleankeltaista sameaa kauniisti kuohuvaa olutta. Ensimmäisestä hörpystä lähtien on selvää että nyt on onnistuttu oluenpanossa. Maku on vähän enemmän witbieriin kallellaan kuin IPAan. Hiivaa, nallekarkkia, sitrusta, valkopippuria, mentholia yhdistelevä maku on täydellisessä tasapainossa, mikään ei jyrää vaan kaikkea on juuri sopivasti. Humalan katkeruutta ei aluksi löydy, mutta takapotku tulee kyllä, kun malttaa odottaa. Täytynee poiketa pian Alkoon ja ostaa pari varastoon. 55 EBU, 330 ml, 5,6 %, 5/5

Sierra Nevada IPA Hop Hunter

Amerikkalaisen huippupanimon IPAssa on käytetty humalaöljyä. Väritys on oranssi ja oluen päälle muodostuu kirkkaan valkoinen pitsittävä vaahto. Olut palkitsee mukavasti tietokoneasentajaa humalaisella maulla, tuoksussa on enemmän hedelmää. Alkuun maku tuntuu vähän lyhyeltä, mytta kyllähän parin hörpyn jälkeen humalat ovat täyttäneet kitalakea myöten suun. Oluen ostin tartolaisesta olutpuodista, olisikohan pitänyt ostaa kaksi. Maku on toiseen pullolliseen houkutteleva, mutta jotenkin liian turvallisen tasapainoista. Olisi vääryys sanoa vetiseksi, mutta jotain sellaista, humalaöljykö on syyllinen. 60 IBU, 12 fl. oz., 6,2 %, 4/5

Topelt Pruun Óllenaut

Tarton matkamuistoja riittää ja riittää, tämä taisi olla De Tollyn olutbaarista tämä double brown ale. Tumman ruskea olut kuplii kiihtyvästi pullon avaamisen jälkeen, asettuu sitten onneksi. Olut tuoksuu makealta, vähän pähkinältä, vähän viinimäiseltä. Ensihuikassa maistuu alkoholi ja kuiva suklaa, vaatii vähän nieleskelyä että tälläistäkö tämä nyt on, varsinkin kun tuota vaahtoa täytyi hörppiä, ettei olut kuohunut pullosta yli. Pikkuhiljaa mausta alkaa vähän pitää. Pähkinääkin taitaa olla ja mallastakin löytyy lopuksi, vahvaa on kyllä, makeus jotenkin katoaa tai siihen vaan tottuu, viinimäisyys pulpahtelee välillä pinnalle ja alkoholi kuumentaa nielua. Pahaa vai hyvää, nyt en kyllä toista pullollista viitsisi juoda, mutta joskus voisi maistaa uudelleen. 330 ml, 7,5 %, 3/5

Mathildedahlin Pirske

Kylillä pantu kotimainen belgiolut maistui kyllä esikuviensa kaltaiselta. Tuoksu on hiivainen ja hapan. Maku on appelsiinia sisältävä hiiva. Mukava nautiskeluolut, maistuu kyllä ulkomaiselta.  Tämäkin on näitä Alkon käsityöläisoluita, jotenkin nimiyhdistelmä ja käsityöläisolut kulkevat käsikädessä tätä kylänraittia. Saisipa vielä kesällä tätä, niin varmaan noukkisin Alkosta terassijuomaksi tätä. Vehnäolutmainen hiiva yhdistyy makeuteen, mikä pakottaa hörppäämään pienen kulauksen kerrallaan. Puuttuvat sadasosat pisteytykseen lisätttiin kylätyylistä, lisäksi siitä että olut muistutti siitä että kesä on tulossa! 33 cl, 6,9 %, 5/5