Kesän olutreissun matkamuisto Lohjalta oli meinannut unohtua olutkellarin kätköihin. Pimeä syysilta toimi sopivana viitekehyksenä bitterin nauttimiselle. Ruskean heikkovaahtoisen oluen tuoksu on raikas minttutoffee. Maku on maltainen, ei liian makea, vähän multainen ja ripaus katkeruutta. Välimaisteluissa tuntui vähän ohuelta, jälkimaku ei ole liian ohut, mutta onhan se moniulotteinen. Etiketti on sekavan tyylikäs. 33 cl, 5,5 %, 4/5
Tarton matkamuisto Gambrinuksesta on tiivistä, vaalean keltaista pale alea ja se vaahtoaa ripeästi valkoisena. Tuoksuu pehmeiltä keltaisilta hedelmiltä, makeaa, taustalla leijuu humalavaroitus. Maku on lyhyesti ananasta, greippiä ja sitruunaa, ne kyllä katoavat nopeasti. Jälkimaku on hiilihappoinen, humalainen ja hapahkokin. Panimon uusi etikettitaide vaatii totuttelua. 0,33 l, 4 %, 3/5
Olutkellarin perukoilla majaili tallinnalainen tynnyrikypsytetty hapanolut. Väri on ohuempi punaviini, tuoksussa on marjaisuutta, happamia kirsikoita. Maku vie kyllä reippaasti punaviinitarhaan, hapanta, syvää kirsikkaisuutta, vaimeaa hiilihappoisutta. Etiketti sanoo että kirsikat on norjalaisia ja omenat on Virosta. Tunnelma on kyllä Belgiasta. Alkoholi ainoastaan lämmittää, sen maku jää kyllä vahvan rungon alle. On kyllä melkoinen punaviinin korvike. 330 ml, 10 %, 5/5
S-marketin oluthyllyllä oli oudon näköinen Maku-panimon tölkillinen, taitaa ollakin niin että panimon etiketit on uusittu. Ii tt ala -kohun kuohunnassa tuo on tietysti kunnioitettavaa toimintaa. Eiköhän tuo tyylimuutos ole jo vanhempaa perua. Neipa on hohtavan keltaista tai siis hehkuvan keltaista, vaahtoa syntyy vähän liikaakin. Tuoksu on hedelmäinen, makeutta löytyy. Maku on hedelmäinen, mutta humalat iskevät lempeästi poskiin. Tuusulalainen taidonnäyte, on kyllä hyvää. 330 ml, 5,5 %, 4/5
Hämäläisen osuuskaupan 120-vuotisjuhlintaan pantu lager on kultaista ja sen päällä on katoava komea vaahtokerros. Tuoksussa on vaimeana mallasta ja vähän makeutta. Maussa on pienenpientä katkeruutta, jälkimaussa myös samaa ilmentymää. Ihan mainio saunaolut, maltaan makeus hallitsee makumaailmaa suussa. Mukavan yksinkertaisen tyylikäs etiketti antaa vähän juhlatunnelmaa. 330 ml, 4,7 %, 3/5
Joulupukin lahjapaketin viimeinen olut on saksalaista lageria. Ajattelin että pienen kuumeilun jälkeen on syytä palata perusasioihin ja kyllä tällainen helles on omiaan siinä. Olut on todella kirkkaan kultaista jopa vähän pelottavan läpikuultavaa. Vaahto on valkoinen ja se kestää mukavasti pitkään. Tuoksu on maltainen, ei oikein sitä jaksanut sen enempää tuoksutella. Maku on maltaan makeutta. Etikettinsä mukaisesti vähän tylsä peruslager, mutta toimiihan tämä. Hiilihappoja on reippaasti enemmän kuin humalia, jälkimaussa on vähän hunajaa. 50 cl, 5,3 %, 3/5
Toin Tarton matkamuiston Hämeenlinnasta vähän lähemmäs kotiaan ja nautiskelin virolaisen kahviportterin Espoon Lansassa tai Kilossa. Olut on mustaa, kuohu on ruskeaa. Tuoksusta löytyy vaniljaa ja makeaa suklaata, vähän toffeetakin. Olut kuplii pelottavan paljon, mutta hörppäilyn jälkeen ei ole tietoa hiilihapoista. Maku on Kokomo-paaahtion guatelamalaisten Nueva Era -kahvipapujen myötä kahvinen ja hitusen myös makea, paahteinen, lievästi katkera, lempeä ja miellyttävä. Etiketti on kyllä hieno kuten itse olutkin. 0,33 l, 6,5 %, 5/5
Melko kirkkaan oranssi kuplii reippaasti ja muodostaa valkoista vaahtoa. Berliner weissen ostin tartolaisesta olutkaupasta. Tuoksu on jo tölkkiä avatessa voimakkaasti hedelmäinen, miellyttävä. Etiketissä kerrotaan että mukana on ananasta, papaijaa, passionhedelmää ja kookosta. Papaijan kyllä tunnistaa mausta, muut jäävät vähän varjoon. Aika hiilihappoista on. Happamuutta on, mutta aika lievää. Pakko vaan todeta että onpahan aika hyvää ja etiketti on taidetta. 0,33 l, 5,0 %, 4/5
Paikallista ipaa Gildin majoituksen terassilla nautiskelin ennen illallista Meatmarketissa. Kullankeltainen olut kuohuaa tiiviillä mutta ohuella vaahdolla. Tuoksuu humalaiselle, ehkä jopa kannabikselle. Maku on humalien juhlaa, tupakkaakin. Hedelmäisyys perustuu sitruunoihin ja johonkin pehmeään keltaiseen trooppisen hedelmään. Marge Nelkin etiketit on vaan huippuja. 0,33 l, 5,5 %, 4/5
Lammin Kataja Pils
Tuulosen myymälästä oli löytynyt myös uudempaa lammilaista olutta. Kataja kuohuaa asiallisesti, oluen väritys on kultainen, pientä utua. Tuoksu on maltainen. Maussa on mukavasti katkeruutta, heikot hiilihapot, onko tuo katkeruus katajaista, katajaa ei oikein löydy. Kokonaisuus on kuitenkin jotenkin miellyttävä. Etiketissä on kantahämäläistä vaatimattomuutta. 45 EBU, 440 ml, 4,7 %, 4/5
Tartolainen lager on oranssinkultaista ja vaahto on valkea. Tuoksuu ruohoiselta ja kalkkiselta. Maussa on mallasta, pientä humalan hurmaa. Kokonaisuus on sellainen että tällaista voisi juoda useammankin, sillä oluessa on kyllä makuja reippaasti. Kalkkisuus katoaa johonkin ja maltaisuus valtaa pehmeänä alaa. Etiketti on kyllä pettymys, kun on tottunut Pühasten etikettitaiteeseen. 0,33 l, 4,8 %, 4/5
Vähän oudonlainen etiketti kiinnitti huomioni Alkossa käydessäni, siis eihän tuo etiketti ole mitenkään miellyttävä. Kotona meni pieni hetki ennen kuin sain edes oluen nimen selville. Brittiläisen panimon 28. projektierän sour IPA on kyseessä. Väri on muhkean oranssi, vaahtoa on mukavasti, se kyllä katoaa pian. Tuoksussa voi tunnelmoida etiketissä mainitut ainekset, Citra BBC -humalat, mango, vadelma, appelsiini ja lime. Maku on värin pari, eli muhkeaa hedelmää, mangoa ja appelsiiniä. Sitten nopeasti maku kääntyy happaman puolelle, se tasoittaa alussa esillä olevaa makeutta. Ihan kiinnostava kokonaisuus on. 440 ml, 6,5 %, 4/5
Vuoden ensimmäinen lenkki, sauna ja olut, siinä on lyömätön yhdistelmä. Olut oli tsekkiläistä american pale alea, jossa ensimmäiseksi huomaa mainoskuvista tutuksi tulleen täydellisen valkean vaahtohatun. Väri on hitusen sameaa kultaa. Tuoksussa on humalaa ja sitrusta, oikein lupaavaa. Maku on rapsakkaa humalaa sitruunaisella mausteella. Aika yksinkertaista ja siksi hyvää, jälkimaussa on mukavasti humalointia, vähän pilsnerimäisyyttäkin. Hiilihapot on kohdillaan. Kyllä vaan jotenkin etiketistä ja mausta tulee mieleen prahanreissun Beer Geek -baarin tunnelma ja oluet. 500 ml., 5,1 %, 5/5
Kesäisellä Helsinginreissulta tietenkin kävin Pienessä ja sieltä nappasin tämän hoikan tölkillisen ruotsalaista berliner weissea. Väri on kuin laihaa tomaattimehua, ei nyt ihan Bloody Maryä, kuohuu hiukan. Tuoksu on vadelmaa ja happamuutta. Maustamiseen on käytetty vadelman lisäksi mangoa ja passionhedelmää. Maku on kuivakas, jännästi vadelma vaan työntyy esille, mango ja passiot tuovat oman taustasointunsa. Alexander Janssonin etikettitaiteen kyllä tunnistaa kun siihen törmää. 330 ml, 4,5 %, 4/5
Syystalkoot check, talkoojuoma check. Espoolaisen panimon etiketit ovat tyylikästä pop-artia, saisikohan jostain julisteena. Panimo vyöryttää paljon erilaisia oluita, ja kyllä ne taitavat kaikki olla ihan onnistuneita. Samean keltainen olut vaahtoaa isolla kuohulla, väri vilahtaa jopa vähän vihreään. Tuoksuu hedelmäiseltä. Nimessä mainittu norjalainen perinnehiiva, kveik, ehkä antaa humalien tueksi sitruunaista lisämakua. Hiilihappoja on runsaasti, silti kokonaisuus on jotenkin pehmeä, hitusen hapankin, hedelmäinen ja helpostijuotava. 440 ml, 5,0 %, 4/5
Tartosta ostettu matkamuisto paljastui väriltään täysin nimensä mukaiseksi. Ensin näyttää mustalta, mutta kaadettaessa paljastuu todella tumma punainen sävy, todella hienoa. Puna jatkuu lasin reunoissa hentona katoavana pitsinä. Sitten kauhukseni huomaan että etiketissä sanotaan että mukana on punajuurimehua. Tuoksu on kyllä todella suklainen. Ensimmäisessä kulautuksessa on pelkoa etikkaisesta punajuuresta, sitä ei kuitenkaan tule. Pehmeää, mukavaa paahdetta ja pientä mausteisuutta ripaus tummien hedelmien aromia ja kahvilikööriä, tämä taitaa olla punajuurioluiden borts-keittoa, sillä se on punajuurta parhaassa olomuodossaan. Tosin punajuuri ei tässä paljoa maistu. Humalat räppäävät loppuun pienen statementin. Haluaisin olutkellariini pari tällaista. Etiketissä on taas taidetta, jota täytyy pysähtyä katsomaan. IBU 55, 0,33 l, 10,5 %, 5/5
To Ølin etiketti on tylsä, tölkillisen sisältö on sameaa oranssia ja vaahto on nopea. Tuoksu on hedelmäinen, appelsiinia ja ananasta. Samat elementit ovat mukana lievästi sitruunaisessa maussakin, ne täydentyvät lopuksi humalan kirpakkuuteen ja ikään kuin taikaiskusta löytyviin hiilihappoihin. Hiilihappoja ei kuitenkaan juodessa oikeastaan huomaa ollenkaan. Onpas hyvää, niin pehmeää. Vaatimukset nousevat kulautellessa, jotain pientä laihuutta alkaa ilmentymään. 44 cl, 6,8 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
