Purtse Siidisuka Sweet Stout

Räjähdys kuului alakerrasta. Jännityksellä etsin räjähdyksen aiheuttajaa ja sehän löytyi sitten olutkellarista. Keväällä ostin Virosta kaksi makeaa stouttia nautiskeltavaksi synkkinä talvi-iltoihina, toinen niistä sitten päätti itse nautinta-ajastaan ja rähjähti palasiksi. Toinen pullollinen tavallaan pakotti blogistin avaamaan itsensä varovasti ja nautiskelemaan silkkisukkamaisella varovaisuudella sisällön, vaikka tänään ei ollut tarkotus nautiskella olutta. No eipä tämä nyt ihan hirveästi haitannut, paitsi sirpaleiden ja oluen siivoaminen perjantai-iltana ei ollut mieluinen lisätehtävä ollenkaan. No yksi kaapin taakse kadonnut cd-levy löytyi. Olut on mustaa ja vaahtoa tulee reippaasti. Tuoksu on jotenkin kaasumainen, ehkä räjähdys johtui liiasta hiilihaposta. Pulllon pohjalla näyttäisi olevan jonkun verran hiivaa. Maku on kuitenkin pehmeä. Vähän kahvia, reippaasti makeutta, jotenkin koko ajan on pieni pelko uudesta räjähdyksestä, vaikka se on tietysti täysi mahdottumuus. Helposti tätä nieleskelee, ilman räjähdystä mietteet olisivat positiivisemmat. Pullollisen taisin ostaa Tallinkilta. Best Before oli ensi kevääseen. Panimo merkitään muistiin. Aina olen vähän ollut sitä mieltä että ei niitä hyviä oluita kannata hillota missään, vaan juoda. Sirpaleita tutkaillessa: olikohan vähän ohutta lasia tämä pullollinen. 330 ml, 6,3 %, 3/5