Mikkeller Black Hole

Sattumalta toisen peräkkäisen belgialaiselle De Proef -panimolla valmistetun stoutin maistelin jouluaattona pukkia odotellessa. Olut on joululahjaksi saatu, kiitos Jarno! Lahjahevosen suuhun on nyt katsottava tiukalla asenteella. Asenne kyllä jo alkaa sulaa kun pikimustan oluen kaataa lasiin ja vahva mokkavaahto kehkeytyy pinnalle. Alun kuusentuoksu, ei tule joulukuusesta, muuttuu suklaakahviksi, johon on pudotettu muutama sokeripala. Jälkimaku täyttyy humalilla. Stout pitää  otteessaan pitkän ajan, ei mene ykkösellä tämä olut tosiaan, pitkä jälkimaku ja yleinen suuntäyttävä makupommi huolehtivat siitä. Musta aukko imee kyllä itseensä. Vahvuus pistää miettimään miksi joisi viiniä. De Proefilla on selvästi homma hanskassa, kannattaa laittaa seurantaan.  375 ml, 13,1 %, 5/5

Fake Lager

Brew Dogin versio böömiläisestä pilssistä viitannee Urkkiin. Olut on punertavan keltaista ja maku on kohdillaan, katkeroa, greippiä, mukavaa kuivuutta ja asennetta. S-marketin hyllyltä bongasin tämän, jotenkin Brew Dog -fanille (tunnustaudun) hetki oli iloinen. Hinta oli oluelle kyllä kova, samalla rahalla olisi saanut kyllä monta tölkillistä jotain toista merkkiä. Mutta ei nyt vaan tehnyt mieli vaihtaa suurempaan määrään. Tuossa pohdinnassa kiteytyi varmaan paljon olutblogistin ajatusmaailmaa. Avatessa tuli jotenkin heti mieleen että tätä kyllä pitää juoda suoraan pullosta, kyllä se siitäkin maistui. Oluen nimellä lienee joku oma syynsä, lienee jotain huumoria. 330 ml, 4,7%, 4/5, meni kyllä nyt hinnoittelupolitiikan puolelle osa arviosta.