Olvi Oceanic NEIPA

Olvin maistiaislähetyksen olut palkitsi pihatalkoiden uurastajaa. Väri on vaaleankeltainen ja vaahto tiukahkoa valkoisuutta. Tuoksussa on vapputunnelmaa, simaa ja sitruunaa. Maistuu alkuun miellyttävän humalaiselle. Sitruunaa, vähän greippiä, jotenkin tunnelmassa on tuoreutta ja raikkautta. Mukana tulleessa esitteessä sanotaan että humalina ovat uusiseelantilaiset superdelic, motueka ja nectaron. Onhan kokonaisuus mukavan pehmeä, raikas ja helppo. Lempeä jälkimaku muuntuu vähitellen rapsakaksi. Kyllähän nämä Olvin isot uudet tölkit on poikkeuksetta aika hyviä. 0,5 l, 6,0 %, 4/5

Pühaste Mana New Zealand Pilsner

Tartolainen uusiseelantilaista humalilta humaloitu pilsneri on hailakan keltaista, vaahto on valkeaa ja kestävää. Tyoksusta löytyy sitrushedelmiä, humalaa, kuusipuuta. Ensihörppy tuntuu jotenkin ponnettomalta, mutta toistojen myötä olut osoittautuu maistuvaksi. Löysyys on jonkinlainen ansa,  josta löytyy mukavaa humalaisuutta. Selkeästi tästä tasapainoisuudesta voisi nautiskella useammankin tölkillisen. 0,33 l, 5,0 %, 4/5

Olvi New Zealand Pale Ale

Toinen Olvin sponsoroima olut sisältää kattauksen uusi-seelantilaisia humalia kohatu, wai-iti ja motueka. Pale ale on kultaista, vähän sameaa, vaahto on kirkkaan valkoista kestävää kuplaa. Tuoksu on hedelmäinen, jotenkin puinen ja makea. Maku on humalainen, jälkimaussa on sitruunaa, kokonaisuus on kuitenkin jotenkin ohut ja kuiva, lempeän humalainen. Kyllähän humalaisuus jää poskiin sopivasti houkuttelemaan seuraavaa hörppyä. Soveltuu paremmin kesäiseen grillikauteen kuin maaliskuun lumensulatukseen. 0,5 l, 5,0 %, 3/5

Cloudwater DDH Pale Made with Rakau & Waimea Hops from New Zealand

Pien-puodin kylmäkaapista nappasin toiseksi olueksi vähän turvallisemman tölkillisen. NEIPA on haalean keltaista, melkein harmaata ja se vaahtoaa valkoisella katoavalla vaahdolla. Tuoksuu hedelmiltä, vähän hiivalta ja pullalta. Manchesteriläinen olut on sitruunaista kevyellä otteella. Maku on vähän ohut, jälkimaku on kuitenkin rapsakan kirpeä, mietoa greippiä ja se täydentää makuakin mukavasti. 440 ml, 5 %, 4/5

Cloudwater Tufts Of Twine In Upper Moutere Pilsner

Tämä pilsneri löytyi Hämeensaaren CM:n Pien-kaapista. Kotona meni tovi että sain vähän varmuutta oluen nimestä. Väri on samean kellertävä ja vaalea vaahto jää lasin reunoille koristeeksi. Tuoksussa on hedelmäisyyttä. Maku on raikas ja vähän sitruunaan kallellaan. Englantilainen pilsnerissä on uusiseelanilaisia humalia, ne ovat aika mietoja. Helposti juotavaa, humalat ei oikein terävöitä, persikkako se on joka maussa kurkistelee.  440 ml, 4,6 %, 3/5

Tuatara XV

Uusiseelantilainen panimo, Tuatara, on nimensä mukaisesti kuvioinut 15-vuotis -juhlaoluen pullonsa  kaimaliskonsa mukaisesti, siksi se varmaan on aikanaan Kampin Alkosta lähtenyt mukaan. Nyt sitten olutkellarin takahyllyltä piti ottaa maistettavaksi tämä musta stoutti. Tuoksu on paahteisen maltainen, vähän jopa liköörinen, rusinainen ja kahvinen. Tuoksu on kyllä aika mahtava, ehkä kuitenkin siirryn maisteluunkin. Vaahto on komea kermainen, lopulta vähän höttöinen. Maku on paahteinen maltaisuus, kahvinen, hivenen suklainen. Suutuntumassa olut tuntuu ohuelta, mutta maku on todella täyteläinen. Mukava jälkimaku, humalan kuivuus iskee tyhjästä. Vahva paahteinen ja lakristainen maku  ja alkoholi antavat vähän jopa salmiakin makua, joka auttaa ymmärtämään miksi tämä on rahdattu Suomeen maailman toiselta puolelta.Luultavasti pallon toisella puolella suunnitellaan 20-vuotisolutta, se otetaan kyllä kiinnostuksella vastaaan. 500 ml, 11 %, 5/5

Maku Brewing New Zealand Lager

Kännykkään kilahti päivällä viesti että R-kioskilla odotti paketti Maku Brewingilta, sepäs piristi kummasti siivouspäivää. Saunan jälkeen suhautin tarroitetun tölkin auki ja kaadoin samean keltaisen oluen lasiin, päälle muodostui tiivis vaahto.Tuoksu on maltainen, pientä umpeutuneisuutta on mukana, sitruunaa myös. Juodessa yllättää että kovasti kuplivan oluen hiilihappoisuus on vähäistä, helposti juotavaa. Ensin maussakin vilahtaa sitruuna, mutta sitten iskee pehmeys. Hiilihapotkin kyllä reunustavat makua tai lopussa tuntuu etteivät sittenkään. Uusseelantilaiset humalat ovat pyöreitä ja helppoja. Saksalaista tunnelmaa, kesäterassilla menisi muutama tällainen helposti. Tulee mieleen jonkun radiokanavan vanha hokema, pehmeät suosikit. 0,33 l, 5,4 %, 4/5

Tuatara Sauvinova Single Hop Pale Ale

"So say goodbye to Sauvignon Blanc. Say giddya to Sauvinova." sanoo uusiseelantilaisen tuatara-liskon mukaan nimetyn panimon pullollisen etiketti. Pullo on saanut vaikutteita liskolta, röpöläinen pullo on hieno, olisikohan pitänyt juoda pullonsuusta, kun on niin mukavan tuntuinen röpöläinen pullo. Oranssisen samea olut muodostaa päälleen valkoisen pienikuplaisen vaahdon. Tuoksu on lievästi hedelmäinen. Maku on greippinen, jotenkin yksioikoinen, ei voi laimeaksi tai ohueksi haukkua, mutta jotenkin tuli mieleen että kuinka kauan oluen rahtaus Uudesta-Seelannista Suomeen kestää. Best before oli kuitenkin 3 kuukauden päässä. Välillä pohtii että tämä on laimeaa, mutta humalaista. Oluen nappasin Hämeenlinnan Hämeensaaren Citymarketin mainiolta oluthyllyltä. Ihan pullon perusteella ostin, ei ollut pettymys, mutta ei ihan napannut täysillä. 330 ml, 4,7 %, 4/5

Sonnisaari PissUp NZPA

Pikku Roballa täytyi vähän lepuutella jalkoja, kun Tommyknocker osui kohdalle. Tiskiltä löytyi kansainvälistä menoa: oululainen, uusiseelantilaisista humalista pantu Amerikan Pale Ale. Taululla luki apa, baarimikko sanoi että kyseessä on mieluummin kylläkin NZPA, kansainvälistä siis. Väri on mukavan puhdas perusolut, tuoksu on vaimea. Maku on vähän umpeutunut. Humalia on mutta, vähän tunkkaista. Lämmetessä makuun tulee hedelmiä. Kuiva jälkimaku jää takaposkiin pyörimään. Vehnää ei kyllä tunnista. Oluen nimi kait tarkoittaa ryyppäämistä, kait tämä siihen sitten sopii. Ehkä ei kuitenkaan toista tällaista nyt. 0,4 l, 5,4 %, 3/5

 

Mikkeller Nelson

Belgiassa pantua uusiseelantilaista Nelson-humalaa sisältämää tanskalaista olutta nautin suomalaisen tai norjalaisen merilohen savustuksen avustajana. Jo pullossa näki että olut on sameaa, ja lasissa paljastuu  läpinäkymätön oranssi nektari. Tuoksussa on outoja hedelmiä, maussa sitten humalat sopivasti jyräävät jää jättävät hedelmät taustalle. Lämmittää mukavasti korviin ja vatsaan saakka, silti alkoholia ei erota. Huippuolutta, jos voisi juoda pyykkipoikia nenässä, mutta maku on silti huippu. Käsittääkseni samaa olutta Mikkeller on tehnyt muistakin humalista, täytyy kyllä laittaa todo-listalle. 330 ml, 8,9%,5/5

Monteith's Bohemian Pilsner

Uusi-seelantilaisen Monteith'sin pilsnerin tunnistaa pilsneriksi. Kevyt-pilsnerinä tätä voisi markkinoida, en tiedä että kuka sellaista haluaisi ostaa, toisaalta onhan Budweiserkin aika suosittua. Maussa on vähän mallasta ja paljon hiilihappoa. Hiilihapon poreilun jälkeen suussa käy pieni humala tai kitkeryys ja vähän makeuttakin olisi. Eli kaikkia hyviä ainesosia on koossa, mutta kun ei nyt vaan osu oikein palaset kunnolla kohdalleen. Taisi onneksi olla viimeinen Monteith's, koskaan ei pidä sanoa ei ikinä, joten lisätään että vähään aikaan. 330 ml, 5,0%, 3/5

Monteith's Summer Ale

Uudessa-Seelannissa on nyt kesä, ehkä siksi maisteltavaksi valikoitui tämä maailman toiselta puolelta Viking Linelle tuotu olut. Totuuden nimessä on myönnettävä että oluen suhteen on tapahtunut sellainen virhe mitä ei kyllä hevin uskoisi: oluen parasta ennen päivämäärä on mennyt ohi, no ei paljoa, mutta melkein 2 viikkoa. Kesäistä tämä olut on kyllä, inkivääriä on paljon, oikeastan olut taitaa olla ginger ale. Kyllä tätä varmasti mielellään kesäterassilla hörppisi. Maku on miellyttävä, voimakas, mutta toisaalta hennon vetinen. Jos tätä olisi myynnissä kesällä terassilla, niin ostaisin. 330 ml, 5,0%, 4/5

Monteith's IPA

Viking Linen tallinnanlaivan taxfree-myymälästä innostuin nappaamaan tämän erikoisen oluen. Ei se myymäläkään taida edes olla taxfree, taitaa olla vaan myymälä, vähän samaa vikaa on kyllä oluessakin, IPA-olut. Uusi-Seelanti taitaa olla minulle olutmaana ennenmaistamaton. Kiwi-olut ei sisällä siis kiwiä, vaan sen pitäisi olla perus-IPA.aa. Mutta aika kevyttä on humala ja katkeruus, onkohan niitä ollenkaan. Tuoksussa on vähän hedelmää, väri on vähän samea. Kyllä tuo maku vähän jää poskiin, mutta IPA-sarjassa aika mauton, toisaalta helpompihan tätä olisi kitata enemmänkin. 330 ml, 5,5%, 3/5.

Aotearoa Sauvin

Maorien nimitys kotimaastaan on jotenkin inspiroinut virolaista Hopster-panimoa tämän oluen tekoon. Humalatkin ovat peräisin Uudesta-Seelannista, Nelson Sauvin, Motueka, Zeus ja Waimea eivät kuitenkaan muodosta erikoisempaa humalapommia. Ensin ihan ok, mutta pientä metallia ja lyhyyttä jälkimaussa. On maussa mukavaa kuivuuttakin, mutta jotain ohuutta on maussa, lisää hiilihappoa tai jotain. Jälkimaku kyllä voimistuu lasin pohjan lähestyessä. Väristä tuli mieleen Red Ale, josta jo ennakoidaan seuraavaa IPAa. Tämä voisi jotenkin olla sellainen siirtymäolut. 330 ml, 5,5%, 4/5