Tartolaisesta joulukalenterista oli jäänyt tohtori Jonesin isän olut odottelemaan kevättä. Imperial ipa on melko tummaa kuparia, vaahto on melkein valkoista. Tuoksussa on vähän kaikkea, humalaa, sitrushedelmää, makeutta ja hippusen simaa. Suussa ensihavainto on hiilihapot, sitten suoraan jälkimaun kuivahkoon puuhumalaan. Alkoholi ei maistu, mutta täyteläisyys antaa ymmärtää hidastamisen kanssa. Humalat rapsakoituvat oikein hienosti hörppiessä, greippiä on sopivasti 0,33 l, 9,0 %, 5/5
Tartolainen balttiportteri on mustaa, vaahto rusehtavaa. Tuoksussa kuusta ja vähän mallasta. Mausta kommentiksi ensihörpyllä sanon että onpas pehmeää. Hörpyn jälkimaku on erikoisempi, onko se katajanmarjaa jota etiketissä kuusenkerkän ja savun lisäksi mainitaan. Aika kuivaa mutta jotenkin täyteläistä, savua ei ole, marjaisuutta on. 0,33 l, 8,1 %, 4/5
Tartolainen syntinen puolukka -olut on lasissa vaaleanpunaisen ja oranssin välissä. Tuoksu on happamaan taipuva. Etiketissä luvataan puolukkaa ja kuusenkerkkää ja kyllä niitä on myös makuhermoihin riittänyt. Olut tuli panimon joulukalenterista. Ihan on juotavaa, ei liian hapanta, vaan riittävän hapanta. Ehkä puolukkaa syrjäyttää lopulta kuusenkerkät. 0,33 l, 5,5 %, 3/5
Joulukalenterin luukusta löytyi vaaleaa alea. Tartolainen olut on väriltään vähän kuin sameaa simaa, mutta vaahto on samettinen ja kestävä vaahtokasa. Tuoksuu maltaalta ja hedelmiltä. Maku on selvästi kirpakampi. Poreilua on paljon, maku on havupuumaailmasta, enemmän ehkä kuusipuuta ja pala greippiä. Komea vaahto on kyllä kaunis. Paranee loppua kohti, ihan hyväähän tämä on. 0,33 l, 4,4 %, 4/5
Tarton Gambrinuksesta ostin pimeneviä iltoja varten tummaa suklaa-stouttia. Musta olut kaatui lasilliseen mustana ja beigevaahtoisena. Tuoksu on makeaa ja suklaista. Maku on samaa lisättynä paahteisuudella. Aika lähellä lumottua, niin kuin nimi vähän vihjaakin. Maussa on reilusti tummaa suklaata, makeutta, paahdetta, vähän mausteita tai vaniljaa, kahvia, nimen väärinkäänöksestä johtuen maistan myös luumua. Alkoholi vähän jälkimaussa muistuttaa nielussa olemassaolostaan. 0,33 l, 11,5 %, 5/5
Tartolaisen panimon Tarton kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi pantu pale ale on on haalean oranssia, siitä irtoaa vaaleaa vaahtoa paljon. Tuoksu on hedelmäinen. Olut tuntuu lasiin kaataessa pehmeältä. Sama pehmeys on myös maussa. Hiilihappoa on reippaasti, vähän liikaakin. Mallasta ja sen makeutta, vähän likaisuutta, ja onhan mukana aiheellista aromaattista humalaisuutta. 0,33 l, 4,8 %, 3/5
Tartolaisen panimon tuotantoa olen maistellut ahkerasti, ja viime tartonreissulla törmäsin vähän eri lailla nimettyyn ipaan. Olin kyllä aika varma että tämä nyt ainakin maisteltu, mutta eipäs ollutkaan. Sihauttaessa tulee selväksi että nyt kuohutaan. Valkoista vaahtoa riittää, olut on keltaista, vähän harmaata. Tuoksu on sitrusmainen. Maku on pehmeä, katsoiko hiilihapot kuohun kokonaan. On tästä humalan katkeruuttakin, mutta ei ainakaan liikaa. Lopputunnelmakin on pehmeä. Vaahtoa riittää uusintakaadoissa. Pilsipa tuli sanana mieleen, sitruunat ja ruohoisuus muodostavat piilevän katkeron kanssa pehmeän liittoutuman. 0,33 l, 5,0 %, 4/5
Tarton matkamuisto Gambrinuksesta on tiivistä, vaalean keltaista pale alea ja se vaahtoaa ripeästi valkoisena. Tuoksuu pehmeiltä keltaisilta hedelmiltä, makeaa, taustalla leijuu humalavaroitus. Maku on lyhyesti ananasta, greippiä ja sitruunaa, ne kyllä katoavat nopeasti. Jälkimaku on hiilihappoinen, humalainen ja hapahkokin. Panimon uusi etikettitaide vaatii totuttelua. 0,33 l, 4 %, 3/5
Tarton Gambrinuksesta arpomalla valitsin virolaisia oluita matkamuistoksi, yksi niistä oli tallinnalainen rosmariinilla maustettu jääkarhu-witbier. Väri on kalpeaa keltaista, vaahtoa ei oikein jää ihailtavaksi. Tuoksussa on mausteita, korianteria ja eiköhän se rosmariinia ole myös, sitrushedelmiä myös. Maistelussa löytyy samat ainekset, rentoutta löytyy kokonaisuudessa, hivenen löysyyden puolellekin mennään. Makeutta ja happamuuta, mukavaa vuorottelua, mutta vähän jää piippuun, vaikka kokonaisuus jää mieleen ja houkuttaa panimon tuotteiden lisätutkintaan. 0,44 l, 4,8 %, 3/5
Vaaleanpunainen ja samea tartolainen sour vaahtosi vain hetken. Tuoksu on marjainen ja puinenkin. Maku on puolukkainen ja kirpeä. Yllättävän helppo juoda, vaikka todella komea väri antaa vähän erilaista odotusta. Hapanta, kuusenkerkkä ei ole ainakaan liian voimakasta, puolukka ei erityisesti maistu muuten kuin maksalaatikon kanssa. Ostin tölkillisen Tarton Gambrinuksesta. 0,33 l, 5,5 %, 3/5
Tarton Aparaaditehaalla oli omat festivaalit ja naapuritalojen 1 m levyiseseen välikköön oli elvalainen panimo pystyttänyt oman popup-baarinsa. Pitkän käytävän päässä oli pieni baaritiski ja siellä oli hamassa rosmariinilla maustettua pilsneriä. Tuoksu on ensimmäinen havainto, pullavaa. Väri on sameaa kultaa ja vaahto on vähän likaista vaaleaa saippuamaista kuplintaa. Maku on rosmariinia ja mallasta, ruohoisuutta ja vähän happamuutta. Maku on mieleenpainuva, jälkimaku on pehmeä, katkera, vähän makea, hullusti onnistunutta olutta. 0,5 l, 5,6 %, 5/5
Työpäivän jälkeiseen oman pihan terassihetkeen Tartossa toi oman mausteensa huonoa ilmanlaatua etiketissään esittelevä virolainen ipa. Väri on vähän harmaata oranssia, vaahto hohtaa valkoisena. Tuoksu humalilta. Maku on aika humalaista, ohut hedelmäisyys jää taustalle. Jälkimaku on hedelmäinen ja humalaisuus asettuu siinä kohdilleen. Aika kuivaa jopa vähän metallista, mutta kyllä tähän tottuu. 330 ml, 5,5 %, 4/5
Ruskeanoranssi norjalaisella hiivalla käytetty virolainen ipa kaatui lasilliseen Tarton suosikkiravintola Barlovan terassilla. Vaahto on tiivistä valkoisuutta. Tuoksu on makeahko, muuten aika vaimea. Maku on hentoista hedelmää ja hitusen hiivaa. Kokonaisuus tai ensimaisto on paljon lupaava, mutta maku on vaimeampi, hedelmäinen, ei erityisen katkera, vähän yrttinen. 0,44 l, 5,3 %, 3/5
Tarton Rüütlin keskikohdasta löytyi tuttu kellariravintola, eli paikallisen panimon taproom. Sen hanavalikomasta valitsin panimon omaa sameaa ipaa. Väri on oranssi ja vaahto valkoinen. Tuoksuu trooppisilla hedelmille, vähän makeutta ja reilummin humalia. Sama toistuu maussa, soljuu mukavasti nieluun. Mäntypuu on sopivan kosteaa, vähän eukalyptustakin. Jälkimaussa on kirpeyttä, koukuttavaa poreilua. Makuelämyksen voi kyllä toistaa mielellään. 33 cl, 6,9 %, 5/5
Uhkean punertava virolainen pilsneri vaahtoa komeasti likaisen valkoisella vaahdolla. Tuoksu on erikoinen, lääkemäinen ja sitruunankuorinen. Ruispilsneri maistuu leppoisasti maltaalta, pippuritkin maistuvat mukavan lempeästi. Kokonaisuus on todella täyteläinen, oikea erikoisolut tuntuu lämpimältä vaikka on kylmää. Lopuksi maistuu vielä humalan katkeruus, tietty lempeästi. Oluen ostin Tarton Gambrinuksesta. 440 ml, 5,2, 5/5
Belgialainen wit ale on näyttää täyteläiseltä jaffalta. Vaahto ei kauaa kestä. Tuoksuu reippaasti hedelmiltä, sitruunalta ja kukkakedolta. Maku on lempeä, poreilevan vehnäinen ja olisiko mukana vähän neilikkaakin, mukavasti happamuutta ja makeutta. Hiiva tuo sopivaa särmää pysyen kuitenkin lempeänä. Mukava ja miellyttävä olutnautinto sopii helteeseen. Tölkillisen löysin Tarton Gambrinus-olutkaupasta. 33 cl, 6,0 %, 5/5
Tartolainen tripla-ipa on läpinäkymätöntä meripihkaa, joka kehittää tiukan valkoisen vaahdon pinnalleen. Helteen jatkuessa olut tuli nautittua takaterassin paahteessa grillin syttymistä vahtien. Oluen ostin panimon uudesta taproomista, tartolaisesta pienestä kellariravintolasta. Tuoksun arviointi kiersi humalaisuuden kautta hedelmäisyyteen. Maku on täyteläinen, vähän hedelmiä, enemmän humalia, alkoholi tuntuu, mutta se sotkeutuu täyteläisyyteen. Ei tämä mitään helle/janojuomaa ole, humalien tuoksu on voimakas ja maku myös, kääntyy mäntyiseksi. 0,33 l, 10,0 %, 5/5
Tarton Gambrinuksen hyllyltä löytyi englanninkielen ymmärrykseni mukaisesti Aaltonen. Olut on vähän harmaaseen taittuvaa oranssia läpikuultavaa ipaa, vaahto on valkoista ja se katoaa nopeahkosti. Tuoksu on hedelmäisyyttä ja mallasta. Maku on hedelmäistä, oliskohan mandariinia ja sellaista vähän happamampaa persikkaa. Maltaisuutta ja hiukan multaisuutta, vähän kuusipuuta ja hyppysellinen makeutta eli paljon kaikkea, mutta kokonaisuus ei oikein asetu makunystyröihin ihan täydellisellä tavalla. Humalat vähän tilkitsevät takaikeniä, jälkimaussa on maltaisuutta myös. 0,33 l, 6,5 %, 4/5
Taisin ostaa tämän oluen Tallinnan Peetri Selver -kaupasta paluumatkalla Tartosta kotiin. Olut on vaaleankeltaista ja sameaa, vaahtoa oli heikosti. Tuoksussa on mandariinia, humalia ja vähän hiivaa. Vaikutelma on lupaava. Ensihörppy on trooppisen hedelmäinen, pienellä humalapotkulla, samalla jostain paljastuu vetisyyttä. Jälkimaku on happaman humalainen, sitruunaa on. Nopeasti tuo lasillinen hupenee. Jää jotenkin epävarma olo tästä ipasta, kesällä varmaan olisi todella hyvää. 33 cl, 6,4 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
