Bier Bierin hanasta löytyi Espoon kahvipanimon kanssa yhteistyönä pantua mustaa olutta, se ei kuohua. Tuoksu on kahvia vienolla vaniljaisuudella. Makea tuoksu kääntyy enemmän pehmeästi paahteiseksi, vähän suklaiseksi, reilusti kahviseksi ja maltaiseksi, mämmiä on minimaalisesti. Alkoholi ei tunnu kun vasta kurkussa jälkimaussa. Makeus kiertää takaisin makuhermohin, hitusen viinitunnelmaa lauantai-iltapäivään. 0,3 l, 11 %, 5/5
Belgialainen tumman ruskea ale kaatuu lasiin ohuenoloisena, mutta se muodostaa tiiviin ja tyylikkään beigen vaahdon. Tuoksu on voimakas ja makea, mukana on paljon suklaata ja hedelmäkarkkia ja banaania. Olut tuntuu todella pehmeältä, suklaa on makeaa. Vähän alkoholi puskee läpi, mutta vain vähän, lämmitysefektin huomaa paremmin. Kokonaisuus menee hedelmäkakkuosastolle, kahviakin on lorahtanut mukaan, outoa makeutta. Kaikenkaikkiaan oluesta ei saa oikein kiinni. 33 cl, 11 %, 3/5
Todella tumman ruskea naantalilainen stout kuohuaa heikosti. Suklaan tuoksu on todella voimakas, suklaapiparia on. Aikamoisen jäykältä vaikuttaa suussa. Maapähkinävoita on reippaasti. Alkoholi kurkistelee keksimäisyyden ja tumman suklaan taustalta. Makeus ja katkeruus on hyvässä tasapainossa, maistuu lopuksi vielä vähän suolaiseltakin. Makuja on paljon. Oluen ostin kesällä panimon myymälästä. 330 ml, 12 %, 5/5
Hämeenlinnan Kohtuullisen Hutikan Pyhä Veljeskunta valitsi tämä oluen vuoden parhaaksi jouluolueksi. Itse maistelin mustaa juomaa panimolla ja päätin ostaa alakerran myymälästä yhden oluen vielä blogitettavaksi. Olut kuohuaa nopeasti poreillen. Tuoksu on suklainen, makea ja paahteinen. Maku on täyteläinen. Makeus olikin vain tuoksussa, aika kuivaahan tämä on mieluummin. Tummaa suklaata löytyy, vähän tuhkaa, hiilihappoa on ainakin riittävästi, jälkimaku jää lämmittämään. 330 ml, 10 %, 4/5
Melkein pikimusta portteri kuohuaa alkuun vaaleanruskealla vaahdolla. Tuoksu on maltainen ja makeahko. Ensihörppy maistuu pehmeältä, intensiiviseltä ja vähän suklaiselta. Paksulta tuntuu, paahdetta ja suklaata, makeutta ja syvää maltaisuutta. Alun pieni tuhkaisuus kääntyy kahviksi. On porttereita ja sitten on tällaisia porttereita, jotka on porttereita suurempia tai ainakin tyhjyyden toisella puolella. 0,33 l, 11,5 %, 5/5
Tarton Gambrinuksesta ostin pimeneviä iltoja varten tummaa suklaa-stouttia. Musta olut kaatui lasilliseen mustana ja beigevaahtoisena. Tuoksu on makeaa ja suklaista. Maku on samaa lisättynä paahteisuudella. Aika lähellä lumottua, niin kuin nimi vähän vihjaakin. Maussa on reilusti tummaa suklaata, makeutta, paahdetta, vähän mausteita tai vaniljaa, kahvia, nimen väärinkäänöksestä johtuen maistan myös luumua. Alkoholi vähän jälkimaussa muistuttaa nielussa olemassaolostaan. 0,33 l, 11,5 %, 5/5
Synttärijuhlinnan päätyttyä hiljennyin mustan stoutin kanssa. Vaahto on rauhallista ja beigeä. Tuoksussa on enemmän suklaata kuin kahvia ja vaniljaa. Maussa asiat on ehkä toisinpäin. Ensihörppy todistaa että nyt on hiljentymisen arvoista juomaa. Paahdetta, kahvia ja lopulta ripaus humalointia, ehkä sieltä vaniljaa lopulta löytyy myös. Herkullinen makuelämys, jossa ei muista että alkoholiakin tässä on reippaasti. Ostin oluen Alkosta. 330 ml, 11,0%, 5/5
Brittiläinen sysimusta kermastoutti vaahtoaa upeasti vaaleanruskealla vaahdolla. Tuoksuu makealta suklaalta. Suussa maistuukin enemmän kuivalta tai kahvilta. Uusintahörpyillä maku palautuu enemmän tummaan suklaaseen ja paahdettua mallasta pursuaa reilusti makuhermoille. Jälkimaku on katkerampi, oikeastaan jotenkin piristävä. Lääkepullon sisältö on pehmeää ja täyteläistä. 500 ml, 6,5 %, 4/5
Bratislavalaisesta 100-olutta baarista ostetun matkamuistotölkillisen etiketissä sanotaan että tonka- ja kaakaopapuja voisi olla tässä mustassa oluessa mausteena. Vaahtoaa maltillisesti tiiviillä kuplinnalla. Tuoksussa on tonkapapuja. Erikoinen papuhan tuo tonka on, en ole ikinä tietääkseni sitä maistellut muualla kuin oluessa. Sinne se sopii yleensä. Mausta löytyy tietty sitä tonkaa, ehkä kanelia ja jotain omenaankin viittaavaa. Suutuntuma on yllättävän ohut, makua on kyllä paljon. Suklaata ja kahvia olut vähän matkii. Pieni vetisyys tuo helppoa juotavuutta, mutta oikeastaan ei sitä tässä nyt tarvittaisi. Laktoosin tuoma makeus pysyy aisoissa. EIhän tämä nyt olekaan huonoa, vaan taidokkaasti tehtyä stouttia. 0,5 l, 6,5 %, 4/5
Kesäreissulta Viikistä ostamani jälkiruoka-stout on lähes mustaa, tumman ruskeaa heikosti kuohuavaa olutta. Olut jatkaa eilistä minttuolut-tarinaa. Tuoksusta löytyy mallasta, kypsiä hedelmiä vähän viiniäkin. Olut tuntuu suussa aika ohuelta, mutta maku on paksumpaa, suklaata ja lämmittävää alkoholia. Minttu maistuu sellaisena raikasteena. Vähitellen olut alkaa tuntumaankin paksummalta. Lauantai-iltapäivään tällainen kyllä sopii, jos vertailee eiliseen niin on tämä helpommin nautiskeltavaa. 330 ml, 10 %, 4/5
Joulukalenterin luukusta paljastui jo aiemmin vähän vahvempaa tartolaista mustaa, ruskealla kuohuavaa jälkiruoka-stouttia. Tuoksusta tulee mieleen After Eight. Olut tuntuu paksulta. Aika makeaa ja piparminttua on reilusti. Minttu kyllä hallitsee myös jälkimakua, makeutta on myös aika paljon, vähän mallastakin. Mennään aika äärirajoilla, annoskoko on kyllä vähän liian iso, mutta onko olemassa 16 cl tölkillistä. Alkoholi on onnistuneesti piilotettu, tummaa suklaata on. Melkein voisi jättää hampaidenpesun väliin. 0,33 l, 10,5 %, 4/5
Toin Tarton matkamuiston Hämeenlinnasta vähän lähemmäs kotiaan ja nautiskelin virolaisen kahviportterin Espoon Lansassa tai Kilossa. Olut on mustaa, kuohu on ruskeaa. Tuoksusta löytyy vaniljaa ja makeaa suklaata, vähän toffeetakin. Olut kuplii pelottavan paljon, mutta hörppäilyn jälkeen ei ole tietoa hiilihapoista. Maku on Kokomo-paaahtion guatelamalaisten Nueva Era -kahvipapujen myötä kahvinen ja hitusen myös makea, paahteinen, lievästi katkera, lempeä ja miellyttävä. Etiketti on kyllä hieno kuten itse olutkin. 0,33 l, 6,5 %, 5/5
Helsinginmatkan matkamuisto löytyi Alkon hyllyltä. Savonlinnalainen, nyt panimotoimintansa lopettanut panimo on tynnyröinyt stouttiaan bourbon-tynnyreissän yhdeksän kuukautta. Väri on mustaa ja vaahto kellertävää. Tuoksussa on kirsikkalikööriä. Maussa on viskiä, suklaata ja kirsikkaa pitää vähän odotella. Paahdetta on paljon, suklaa ja kirsikka löytyvät jälkimausta ja sen jälkeen ovat mukana maistelussa. Alkoholi vähän polttelee kielen päällä. Makeus tasaantuu kun humalat kirpeyttävät kokonaisuutta. Kokonaisuus on makupommi, yllättävän kirpakkaa. Toimii hyvin konjakin korvikkeena. 33 cl, 11 %, 4/5
Musta stout tuottaa nopean vaaleanruskean vaahdon. Kapea tölkillinen löytyi joskus Alkosta. Tuoksusta erottuu voimakkaasti kahvia ja suklaata, vähän jopa vesi herahtaa kielelle. Tunnustan että nautiskelin tämän, mieluummin jälkiruokaoluen, saunan päälle, tuntui vaan sellaiselta. Eihän tämä todellakaan ole saunaolut, mutta kyllä tämä rauhoittaa. Etiketissä mainitaan myös amaretto, sitä en ehkä löydä kahvin ja suklaan joukosta, mutta kyse lienee nyt hiustenhalonnasta. Kokonaisuus on jotenkin juhlallinen. Suklaa vähän kuivattaa makeutta, kumpaakaan ei ole liikaa. Alkoholi on piilotettu. 330 ml, 10,4 %, 5/5
Latvialainen portteri näytti kaadettaessa ohuelta, mutta tiivistyy mustaksi lasissa. Vaahto on ruskeaa, katoavaista. Tuoksuu voimakkaasti pähkinöiltä ja makealta suklaalta. Maistuu maltaan makeudelta ja pähkinöiltä, makeus katoaa taustalle, pientä katkeruutta ilmaantuu, pähkinöihin taitaa tottua, niiden maku jotenkin katoaa. 330 ml, 6,2 %, 4/5
Alkon hyllyllä oli muutama brittiläisen laatupanimon olut. Maisteluun valitsin pikimustan pekaanipähkäpiiras-stoutin. Vaahto on kevyttä mutta runsasta ja katoavaista. Tuoksu on toffeinen, kahvinen, paahteinen, makea, maltainen ja mitä vielä. Maku on tuoksun vaimeampi versio, vähemmän makeutta enemmän kuivuutta ja suklaata. Jälkimaku on jotenkin kupliva, kuivahko, mutta alun tuoksua mukaileva. Pähkinäisyyttäkin ilmestyy mukaan. Kyllä tätä pitää maistella lisää. 440 ml, 8 %, 5/5
Baskimaassa pantu Imperial stout oli Bier Bierin hanavalikoiman viimeinen olut. Se on pikkumustaa ja niukka vaahto on ruskeaa. Tuoksuu kahvilta ja suklaalta. Maku on makea, kahvinen, kanelinen, suklainen ja kylmänäkin lämmin. Aika täyttävää, alkoholi ei makeuden alta maistu ja makeus pysyy kohtuullisena kahvin, tonkapapujen ja suklaan alla. 0,3 l, 10 %, 5/5
Viron matkamuisto kaatui lasiin mustana vaahdoten beessillä vaahdolla. Liettualainen tumma olut tuoksuu maltaalta ja suklaalta. Maku on maltaista leipää, paahteisuutta, suklaa esiintyy pienänä kitkeryytenä. Makua vähän häiritsee vetisyys, se kuitenkin tekee oluesta helposti juotavaa. Kokonaisuus on pehmeä. 1 l / 2, 6,0 %, 3/5
Göteborgilainen musta stout ei juuri kuohunut kun olin tölkillisen saanut PienShopin kaapista valittua ja kaadettua lasiin. Tuoksu on konvehtimainen ja maapähkinävoinen, makea ja paksu. Maku on samoilla linjoilla, tahmaavaa makeutta, pähkinää ja suklaata, alkoholi kyllä lämmittää vaikka kaappikylmää olut onkin. Jotenkin salmiakkia tuntuu lopuksi. 330 ml, 13 %, 4/5
Työviikon päätteksi päätin palkita itseni vähän vahvemmalla oluella. Tallinnalainen stout on melkein mustaa eli tummanruskeaa, vaahto on pikainen. Tuoksuu punaviiniltä ja kahvilta. Maku on ensin makeaa, kahvia, vähän kanelin kitkeryyttä, alkoholia. Ei ole liian makeaa jälkiruokaolutta, tätä jaksaa hörppiä pidempäänkin. Suklaata ja paahdetta paljastuu, hyvällä tavalla viinimäistä. Paahde tasaa makeutta lopulta. 33 cl, 12,0 %, 5/5
Tekstit
Kaikki kommentit
