Kerran vuodessa tehdään Plzenissä paluu juurille eli suodattamattoman oluen panemiseen. (Suodatus aloitettiin joskus 1850 paikkeilla, kun olutta alettiin viemään ulkomaille.) Nykyään suodattamaton olut sitten "pakataan" panimon itsetekemiin 25 litran palautustynnyreihin ja rahdataan mm Suomeen.
Servaali tarjosi oluen ensi-illan medialle, olipa hauska kuunnella pöydässä olleita asiantijoita. Johtavankin oli nöyrryttävä.
Tynnyriin hakataan vasaralla hana sisään ja sitten ensimmäiset lasilliset ovat maitoa.
Sitten vähitellen rauhoittuu ja olutta lirutti hanasta mielellään. Olut valuu tynnyristä todella rauhallisesti.
Suodattamaton Urkki on pehmeää, mutta voimakasta. Suodattamattoman oluen hiiva peittää aluksi humalan maun, mutta tynnyrin tasaantua alkavat maut löytyä. Suodatus kyllä muuttaa oluen makua, verrokkilasissa oli sitä perinteistä Urquelliä ja maistui aika erilaiselta vaikka olut on ihan samaa.
Pitkä jälkimaku maistuu suodattamattomassa tynnyrioluessa, jota ei pullossa myydä. Humalakin maistuu, mutta perinteisessä ehkä terävämmin. Kyllä tätä kannattaa maistaa, jos kohdalle osuu.
Suomen 1. Tynnyrin avasi panimon laatujohtaja Kamil Ruzek.
Sitten vähitellen rauhoittuu ja olutta lirutti hanasta mielellään. Olut valuu tynnyristä todella rauhallisesti.
Tynnyri nro 1.
Suodattamaton Urkki on pehmeää, mutta voimakasta. Suodattamattoman oluen hiiva peittää aluksi humalan maun, mutta tynnyrin tasaantua alkavat maut löytyä. Suodatus kyllä muuttaa oluen makua, verrokkilasissa oli sitä perinteistä Urquelliä ja maistui aika erilaiselta vaikka olut on ihan samaa.
Pitkä jälkimaku maistuu suodattamattomassa tynnyrioluessa, jota ei pullossa myydä. Humalakin maistuu, mutta perinteisessä ehkä terävämmin. Kyllä tätä kannattaa maistaa, jos kohdalle osuu.
Tuopillinen, 4,4%, 5/5
Tekstit
