Pihtla Mekituba Hazy Session IPA

Tarton Öllepoodista ostin saarenmaalaisen session ipan. Tölkillisen avauksessa vaahto ilmoittaa olemassaolostaan  eikä valkoinen pienikuplaisuus katoa lasissakaan. Väri on kirkas oranssinruskea. Tuoksussa on hedelmiä ja hedelmäkarkkia. Maku on humalainen, hiilihappoinen ja vähän sitruunaa. Humalaisuus on mukavaa, jälkihörpyillä tulee mieleen sana ohut. Saunan jälkeen juotuna on ehkä parhaimmillaan, voisi kyllä maistella toistekin. IBU 20, 33 cl, 4,1 %, 4/5

Pihtla Viljapuna Irish Red Ale

Kesäinen tuliainen Virosta oli red alea. Pikkaisen oli olutkellarin kirjanpito pettänyt, kun parasta ennen päivä oli mennyt yli. Ehkä siitä johtuen kuohunta oli reipasta. Olut on punertavan ruskeaa ja vaahto beigeä. Tuoksuttelu oli vaikeaa ensin, sitten kun vaahto laski niin tuokussa on reilusti mallasta ja sitten jostain tulee mukaan irtokarkkihylly. Maku on enemmän katkerampi kuin mikään karamelli.  Saarenmaalainen olut kuohuaa vielä reilusti täyttökaadollakin. Ennakkoluuloista huolimatta tämähän oli mainio olut. 33 cl, 5,8 %, 4/5

Pihtla Viikingi Karje Triple IPA

Saarenmaalainen tripla-IPA valikoitui oletettavasti Tartun Gambrinuksen hyllystä puhtaasti tyylikkään etiketin perusteella. Olut on melkein punaista ja vaahto on kirkkaan valkoista. Tuoksu leijuu jo tölkin suuaukosta, voimakas kataja. Maku on pehmeä ja makeahkokin, jälkimaussa on sitten humalia, vähän keksiä ja alkoholia. Etiketissä mainitaan että lopussa pitäisi löytyä kirsikoiden happamuutta, ehkä sitä löytyykin. Viikingin huuto kantaa kyllä hyvin, panimo on laitettava tarkkailuun. IBU 71, 33 cl, 10,5 %, 5/5

Pöide Saarlane Island Saison

Saarenmaalaispanimon pale ale on kauniin oranssia, vaahdotonta olutta. Saarlane tarkoittaa etiketin mukaan saarenmaalaista, jotka ovat etiketin mukaan mutkattomia. Tuoksua ei oikein löydy. Vähähiilihappoisen oluen maku on mutkaton, vähän hiivaa, etiketin mukaisesti vähän vehnäinen. Etiketti sanoo että kyseessä olisi pale ale. Mallas maistuu vähän sellaiselta light-sahdille, pikkaisen mineraaleja ja hiivaakin. Onhan tämä mutkatonta ja helppoa. 330 ml, 4,7 %, 3/5

Pihtla Kolm Venda

Saarenmaalaisen panimon juhlaolut on vaimeatuoksuinen, vähän puumainen. Vaahto on ponneton, valkoinen, oluen väritys on ipamainen, vähän samea oranssi. Maussa puumaisuus on ensin ylivallassa, sitten sitruuna paljastaa itsensä. Taustalla on vähän pientä mentholia. Kokonaisuus paranee merkittävästi lasin pohjan paljastumisen myötä, humalat miellyttävät.  IBU 63, 33 vl, 6,5 %, 4/5

Pöide Kena Island Ale

Samean ruskea, saarenmaalaisen Pöide-panimo erikoisolut sopi saunaolueksi hienosti. Tuoksu on makeahko, simamainen väritys saa oluenkin muistuttamaan simasta. Hedelmäistä makeutta, mallasta ja makeaa sahtia tai kotikaljaa. Mukava ja yllättävän hieno erikoisuus, leppoista makeutta, ehkä kovempienkin löylyjen jälkeen toimisi. 330 ml, 5,3  %, 4/5

Pöide Rukkiõlu

Hiilihappoa on liikaa tässä saarenmaalaisessa ruisoluessa tai sitten makua on vaan yksinkertaisesti liian vähän. Jälkimaussa on makeutta, ruisleipä ei maistu yhtään tässä sahdinvärisessä oluessa. Tyylikkään yksinkertaisessa etiketissä suositellaan juontilämpötilaksi 8-10 astetta ja sitä tuli noudatettua tarkasti, olisikohan lämpimämpi ollut parempaa? Lasin loppua kohden liika hiilihappo katoaa, ja vähä paljastuu hiivaa ja leipää. 313 ml (oho, jonkinlainen viittaus Aku Ankan autoon?), 5,2%, 3/5