Seven Island Cocoxocomisu

Joulupukin paketin viimeinen pullollinen on kreikkalaissuomalaisvirolaista yhteistyötä. Musta olut kuohuaa hetken ruskealla vaahdolla. Etiketissä mainitaan paahdettu kookos, hondurasilainen kahvi, suklaa ja tahitilainen vanilja, aika kansainvälistä. Tuoksun reilu kookos palauttaa mieleen ensikosketuksen kookokseen, kun lapsuudessa lähiärrälle oli tullut jotain uutuussuklaapatukoita, Bountyjä. Voi sitä pettymyksen määrää kun suklaan sisällä oli jotain pahanmakuista kookosta. Oluen tuoksussa on kuitenkin myös muita etiketin mainostamia aineksia. Kookos on muuttunut ensikosketuksen jälkeen ihan hyvän makuiseksi. Maku on voimakkaasti kookoksen hallinnoima, vaniljaa on myös ja sellaista kalliimman alkoholin poltetta ja paahtunutta mallasta. Makeus tarttuu lasin pinnasta huuliin. Ehkä vähän pienempi tölkillinen riittäisi. Jälkimaku on pitkä paahteinen, makea, vähän pirskahtelavakin ja kookostakin on vielä mukana reippaasti. Jälkiruokaahan tämä on, omassa luokassaan, kookosoluet, huippua. Bountyjä en viitsi vieläkään syödä. 440 ml, 12,0 %, 5/5 

Maku Brewing New Zealand Lager

Kännykkään kilahti päivällä viesti että R-kioskilla odotti paketti Maku Brewingilta, sepäs piristi kummasti siivouspäivää. Saunan jälkeen suhautin tarroitetun tölkin auki ja kaadoin samean keltaisen oluen lasiin, päälle muodostui tiivis vaahto.Tuoksu on maltainen, pientä umpeutuneisuutta on mukana, sitruunaa myös. Juodessa yllättää että kovasti kuplivan oluen hiilihappoisuus on vähäistä, helposti juotavaa. Ensin maussakin vilahtaa sitruuna, mutta sitten iskee pehmeys. Hiilihapotkin kyllä reunustavat makua tai lopussa tuntuu etteivät sittenkään. Uusseelantilaiset humalat ovat pyöreitä ja helppoja. Saksalaista tunnelmaa, kesäterassilla menisi muutama tällainen helposti. Tulee mieleen jonkun radiokanavan vanha hokema, pehmeät suosikit. 0,33 l, 5,4 %, 4/5