Pariisilainen olut on pantu ranskalaisen alkoholikaupan 200-vuotisjuhlan kunniaksi, itse ostin oluen Montmartren Nicolas-kaupasta. Olut on tasaisen oranssia ja vaahto on valkoista. Tuoksussa on reilusti humalaa ja hedelmiä. Maku on aika kuiva, hedelmät katoavat, humalia on reilusti, vähän kalkkia tai hiivaakin. Jälkimaku on lämmittävä, ihan hyvä matkamuisto. 33 cl, 4,9 %, 4/5
Rue St Denisin Frog-pubin terassilla nautin paikan omaa aprikoosilla maustettua vehnäolutta. Väri on kirkas keltainen Jaffa, vaahtoa tuli kaadettaessa tuoppiin reilusti, mutta se katosi nopeasti. Tuoksu on makeahko aprikoosi. Maku on aprikoosien värittämä, hiivaa löytyy mukavasti. Lempeä janonsammuttaja armahtaa helteessä turistia täydellisesti. 50 cl, 4,9 %, 5/5
Eiffel-tornin kulmilta ostin pullollisen ranskalaista olutta ja menin sen kanssa ihailemaan itse tornia.
Olut hohtaa oranssia ja vaahtoaa tiiviillä valkealla vaahdolla. Olut tuoksuu maltaalta ja hedelmäiseltä vähän. Maku on pehmeä, kevyt, makeaa mallasta ja hedelmiä. 33 cl, 5,2 %, 4/5
Helteisen Montmartreen Le Rufugen terassilla happy hour -oluena oli ranskalaista vaaleaa lageria. Väri on kirkas kulta, vaahtoaa vähän kuitenkin jättäen pitsiä tuopin pintaan. Tuoksu on mieto mallas. Olut on sopivan kylmää, ohutta mallasta, lopussa vähän katkeroa. Ranskalaista peruslageria, ei erikoisempaa, mutta terassilla sammuttaa janoa ja ehkä viilentääkin. 50 cl, 5,8 %, 3/5
Pariisilaisen panimon IPA on kullankeltaista valkealla heikolla vaahdolla. Tuoksussa on kukkia ja enemmän mäntymetsää. Olut löytyi lähikaupasta ja etiketti näytti vain vähän lupauksia herättävältä. Maku terävän humalainen, kuusipuuta, vähän yksioikoinen, mutta toimittaa hyvin perustehtävänsä ja antaa kuitenkin maisteltavaakin. Tuoreenoloinen olut on oikeastaan mainio IPA, jälkimaku on sopivan kuivaava. EBC 10, IBU 40, 33 cl, 6,5 %, 4/5
Pariisilainen IPA on punertavaa kuparia ja se vaahtoaa niukasti valkoisella. Tuoksuu mänty ja karamelli. Maistuu mallas ja mänty. Majoituspaikan jääkaappi on vähän liian tehokas ja juoma on kylmää. Mutta hörppiessä humalat vallitsevat, hedelmiä löytyy, vähän sitruunaakin, mallasta jotain pilsnerimäistä ruohoakin. 33 cl, 6 %, 4/5
Kun olet kiertänyt Montmartren ja kiipeät sen jälkeen kuusi kerrosta kämpille, niin tiedät että lähikaupasta ostettu pariisilainen kylmä olut on ansaittu. Bio-lager on vähän sameaa oranssia ja se vaahtoa valkoisen sitkeästi. Tuoksussa on mallasta ja makeutta. Maku on alkuun aika ohut. Mallasta on, hitusen hedelmiä, sitrusta, lopulta mallas hallitsee muiden heinänkorsien kanssa. 33 cl, 5,5 %, 3/5
Pariisin majoituspaikan löydyttyä, kipaistiin lähikauppaan ja siellähän olikin mukava oluthylly. Pienen arvonnan jälkeen, ensimmäisen oluen kun piti olla pariisilainen, valitsin kultaista, valkoisella komeasti kuohuvaa pilsneriä. Tuoksi on mieto tai hienostunut, mallasta ja vähän kuivaa ruohoa. Maku on samanlainen, janon tämä sammuttaa hienosti, pientä katkeroa ja kalkkia jää suuhun pyörimään pariisilaisittain. 33 cl, 4,5 % 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
