Anderson's Chinookie

Tartolainen tupla-IPA tuli nautittua takaterassilla sateenropinaa kuunnellessa. Tarton Gambrinuksesta ostettu olut on voimakkaan oranssia, vaahto hyppää heti sihautuksen jälkeen esille ja se muodostaa tiiviin mokkaisen kerroksen lasiin. Tuoksu on mäntyistä humalaa ja vähän mallasta. En tiedä miksi mutta mieleen tulee joten To Ølin ipat. Humalia on paljon, posket täyttyy katkerosta, kielen päällä on maltaisempaa, havuja riittää. Humalina on chinookin lisäksi ella. 0,33 l, 8,9 %, 5/5

Malmgård X-Porter

Tapaninpäivän olueksi valitsin kotimaisen mustan portterin. Oluen päällä  on keltaiseen taittuva ohut vaahto. Tuoksusta löytyy makeaa paahdetta. Maku on paahteinen, mokkainen, kahvinen ja pehmeä. Täyteläinen olut tuntuu ovelasti keveältä, jälkimaussa on lempeää humalaa. Etiketissä mainittu suklaa jää ehkä jouluajan konvehtien takia havaitsematta. Vahvanmakuinen olut sopii hienosti pienempäänkin pulloon. Maltaan makeus ja paahteisuus tasapainoilevat hienosti. Hieno olut, ehkä joulunpyhien paras. 50 EBU, 250 EBC, 33 cl, 7,0 %, 5/5

Redchurch Old Ford Export Stout

Alkon hyllyltä bongasin Redchurch panimon oluen, panimo oli merkitty huomiokynällä blogistin muistiinpanoihin. Lontoolainen panimo tuntuu olevan kotikentällään stoutin kanssa. Olut on mustaa. Vaahto on kermainen ja kestävä. Tuoksu on reilusti salmiakkinen. Maku paljastuu pehmeäksi mokaksi, oikein ranskalaista paahtoa isosta kupista. Salmiakki jää taustalle, paahteisuus pehmeästi on eturintamassa. Redchurch on syytä merkitä muistiinpanoihin vielä vahvemmalla huomiokynällä. Laiskaa, mutta niin rauhoittavaa, humalat pysyvät taustalla, kurkistelevat kuitenkin, pehmeää samettia. Onhan tämä herkkua. 330 ml, 7,5 %, 5/5

Stone Xocoveza Extra Añejo

Synttärilahjaksi saadun shamppanjakorkillisen pullollisen maistelu sävytti marraskuista grillausta. Vähän liian pitkään viilensin olutta jääkaapissa ja avausmaistelut olivat heikohkot eli vetiset, varsinkin eilisen chilioluen jälkeen. Onneksi olut lämpenee itsestään, kun pullo on tarpeeksi iso. Harvoin on tullut kiiteltyä oluen lämpimisestä. Olut on tummanruskeaa ja vaahtoaa muhkeasti. Liian viileänä maistui vähän vetiseltä lirulta, pieni odotus ja mokkainen kahvi täyttää hajuaistin. Aged in red wine & tequila barrels, kertoo etiketti. Tequila taitaa vähän jälkimaussa antaa omaa leimaansa, kyllähän punaviinin aromia alkaa tuntea pullon vajetessa, jos oikein haluaa. Tämä stout juodessa vaan paranee ja paranee. Mokkainen on hyvin kuvaava arvio, mausteita, tositummaa suklaata, suolaa, sokeria, lakritsaa ja onhan tämä herkkua, alkuvaikeuksista huolimatta. Vetisyys on pullon puolivälissä täysin unohtunut. Mokkaista vaahtoa syntyy viimeisestäkin tilkasta. Lahjahevosen suuhun katsoin sen verran että arvelen pullon löytyneen Alkosta. 500 ml, 8,5 %, 5/5

O'Hara's Irish Stout

Irlantilainen stout on mustaa pehmeyttä. Vaahto on tiivis, mutta se katoaa nopeasti lasin reunalle ujoksi renkaaksi. Tuoksu on kahvinen ja vähän makea. Maku on paahteinen ja vähän Kulta Mokkaa. Jälkimaku on pitkä, miellyttävällä tavalla kuiva, makeus on sellainen puoli teelusikallista sokeria kahvikuppiin, Nyt tuli kyllä epävarmaa tietoa, kun en muista koska olisi tullut kahviin sokeria laitetua, täytyypä testata joskus.  Välillä tätä olutta hörpätessä pelottaa että ei kai vaan ole vetistä. 330 ml, 4,3 %, 4/5

Põhjala Jouluöö Chocolate-Vanilla Oak Aged Imperial Porter

Ja olut oli mustaa. Kävin Alkossa ostamassa glögiä, mutta tämä olut ei suostunut jäämään hyllylle. Glögi tavalllaan jäi sinne. Jouluöön korkin alta paljastuu suklaan tuoksua, lasiin kaadettaessa mokkavaahto on tyylikäs. Poskiin iskee salmiakkia, muuten maku on paahteinen, täyteläinen, kahvinen, mausteinen, lämmittävä ja tietysti suklainen. Olisiko pientä kitkeryyttä jälkimaussa, vähän limaairrottava, yskänlääkettäkö tämä onkin. Joululahja-ainesta. Nyt on kyllä pitkä putki huippuoluita, pitääkö tässä alkaa kriitisemmäksi vai tahallaan alkaa juomaan huonompia oluita. Viikolla vilahti ohi blogin 4-vuotisjuhlat, olkoon tämä nyt synttärijuhlaolut. Samalla jouluolut on blogin 775. blogitus. 0,33 l, 8 %, 5/5

Nøgne Ø Imperial Stout

Synttärijuhlinnan päätin kruunata jollain erityisen hyvällä oluella. Olutkellarin kätköistä olin valinnut jo hyvissä ajoin ennakkoarvailujeni perusteella yhden herkun: Norjalaiseen Nøgnen panimoon olen oppinut luottamaan. Ø-merkki pullon etiketissä on vähän niinkuin laatusinetti. Imperial Stoutin nautin upouudesta lahjastani, Soda Shopin oluttuopista. Musta, rauhallisesti pullosta ulospulputtava olut tuoksuu mokkakahvilta ja yrteiltä. Maussa vilahtaa alkuun alkoholi. Suutuntuma on pehmeä. Mokkamaisuus valtaa kielenpäällisen, täyteläinen maku. Yrttimäisyys tuntuu mukavasti pisteliäältä, vähän vahvaa lakritsaa. Alkoholi vilahtelee välillä taustalla, mutta jotenkin siitäkin tässä makuelämyksessä osaa pelkästään nauttia. Lopulta mausta löytyy vielä mallasta. Kaikki maut sekoittuvat täydelliseksi olueksi, josta ei löydy mitään moitittavaa (ei edes norjalaista huonolaatuista huulirasvaa), vaikka ihan heti ei tee mieli juoda toista tällaista. Hitaastihan tätä pitää juoda, riittää vielä koko loppuillaksi. Ostan varmasti tällaisen tai parikin, jos jossain näen, tämän ostin aikanaan virolaisesta õllepoodista. 75 IBU, 0,5 l, 9 %, 5/5

Iku-Turso Gargantuaaninen Olut Panimo Hiisi

Panimo Hiiden oluet on nimetty muinaissuomalaisten hahmojen mukaan. Tämä merihirviö-olut on saanut lisäselvitykseksi gargantuaaninen. Tarkastin sanan tarkoituksen internetistä, ja kyllä oma onomatopoieettinen kielikorvani arvasi oikein että kyse on jättiläismäisestä oluesta. Olut on vähän läpikuultavaa mustaa ja päälle kehkeytyy ohut lyhytaikainen vaahto. Maku on paahteinen, suklainen ja mokkamainen. Näiden pehmeiden arvojen päälle rämähtää sitten greippimäistä humalaa reilusti. Koska Fazer tekee greippi-suklaata? Alkuun luulin että alkoholi olisi vähän maistunut, mutta loppua kohden sitä ei kyllä enää löydä. Makeutta on täsmälleen oikea määrä. Syksyn viileys on löytänyt uuden lämmittäjän, jättiläisoluen voi Alko-reissuilla poimia huoletta mukaan, jos vaan viileyttä sattuu riittämään. 330 ml, 9,0 %, 5/5

Jounin Kauppa Jäkälä Stout

Kullankaivajan lapintuliainen vol 2. maistuu maukkaalta tummalta oluelta. Olut on mustaa, tuoksussa on jotain outoa, en päässyt oikein jujulle, mistä oli kysymys, jotenkin katkera tuoksu. Maku on ok, tummaa olutta vahvahkolla maulla. Välillä kyllä vetisyys läikähtää esille. Jäkälää ei ole tullut maisteltua, mutta aika kuivaahan tai mautontahan se varmaan olisi. Oluessa on kyllä kuivuutta ja pientä salmiakkiakin, mokkakahvimaisuuden joukossa. Lopputulema on kyllä miellyttävä, makeutta ja pientä humalanpotkuakin. Pyynikin käsityöläispanimo tuntuu osaavan tummat oluet. Jos ajaisin Jounin Kaupan ohi, niin voisin käydä ostoksilla. 0,33 l, 4,5 %, 4/5

Pyynikin Stout Sessio

Käynti Parolannummen pääportilla siivitti maistelemaan Pyynikin six-packin viimeistä olutta. Musta stout kaatuu lasiin öljymäisesti. Maku on vahva, mokkaa, perunalimppua ilman perunaa, pehmeää ja suussasulavaa. Jälkimakuna häivähtää humalat, mutta mokkaisuus on voimakkaampi. Nautin oluen aika kylmänä, kun nuo helteet eivät ole vieläkään onneksi hellittäneet. Miellyttävää on, vaikka vähän maitokauppaprosentit tuonevat ohuutta, joka loppua kohden alkaa vähän häiritä. 0,33 l, 4,2 %, 4/5

Mikkeller Beer Geek Breakfast

Mustaa herkkua, riittäisikö tuo arvioksi. Tuoksu on kahvilikööriä, maku on  paahtunutta mokkaa, jota terävöittää humalat. Mikäs tätä on nautiskellessa, grillin hiilloksen valmistumista odotellessa, mukavasti lämmittää, kun ulkona on aika kirpakkaa. Hipoo kyllä täydellistä. Kaurapuuron sijaan tämä on kai suunnattu heavyusereille, mutta ei kyllä kannata odottaa tämän kanssa aamupalalle saakka. 330 ml, 7,5 %, 5/5

Ridgeway Imperial Russian Stout

Viime talven Alkon käsityöläisteemasta jäi englantilaisen panimon pullo nro 2749 kypsymään kohti joulua. Jouluun saakka ei jaksanut odottaa. Stout on mustaa, tuoksussa on suklaata, vaahto on lasinreunusta pitsittävä. Maku on paahteinen ja raskas. Alkoholi vähän pilkistelee välillä. Pullollista ei meinaa saada juotua tunnissa. Jälkimaku on pitkä, ja siinä on pientä katkeruutta. Mokkamaista, jotenkin tulee mieleen vakosamettiset housut, täyteläistä samettia, ja välillä vähän tyhjää, Mokkaa, humalaa ja alkoholia. Olisi pitänyt ostaa pari pullollista lisää odottamaan joulua, etiketissä sanotaan että oluelle ei ole parasta ennen päivää. 330 ml, 10%, 4/5, vähän liikaa alkoholia pullon pohjan lähestyessä. 

Öö

Tarton uusimmassa olutravintolassa maisteltiin Öö-olutta. Eilen illalla ihmeteltiin kävelykatu Rüütlillä noin 30 "ylioppilasPIPOpäistä" herraa, jotka lauloivat jonkun laulun ja katosivat sitten jonnekin kellarikerrokseen. Paikkahan oli J. R. Schrammi Keller, uusi olutravintola. Baarimikko suositteli tietysti paikallista Goldia, mutta lasiin tuli kuitenkin yönmustaa Öötä. Ainakin sitä on helppo tilata vaikka valikoimaa on  todella runsaasti, arviolta parisataa. Kahvia on maussa ja jostain tulee mieleen sana vanilja, jota maussa ei taida olla, muuta jotenkin se sopisi arvioon, kuten sanat mokka ja nahkakin. Sopii hyvin marraskuun pimeisiin ööihin. Põhjala on panimon nimi, sekin sopii. Nettisivut eivät näytä olevan vielä valmiit. In hops we trust!

0,33 l, 9,5%, 4/5