Tuusulalainen tuplaneipa on melkein jaffanväristä, vähän sameampaa. Kevään ensimmäinen terassiolut tuoksuu makealta hedelmältä ja hiivalta. Maku (heh) on pehmeä, täyteläinen, hedelmäinen, vähän yrttinen tai olisiko kannabista ja olisiko vähän alkoholin lämmitystä. Etiketissä sanotaan mehupommiksi, sitrus ja mallas tässä täydentävät humalia hienosti. 330 ml, 8,0 %, 5/5
Tallinnalainen musta imperial stout ei kuohua. Nenässä havaitsee paahdetta, makeutta ja mallasta. Ensihörppy saa hymyilemään, makeutta on reippaasti, mallasta on riittävästi. Vaahterasiirappia olen maistellut lähinnä pannukakun kanssa, kyllä se tällaiseen herkutteluolueenkin sopii. Hitaasti tätä on juotava, ei tämä nyt ihan siirappista ole, mutta makeus on ainakin riittävää. Makean maltaan perässä hiipii vähän suklaata ja hippunen lakritsaa, kokonaisuus on täyteläinen. Pullollisen ostin panimon kaupasta. 330 ml, 12,5 %, 5/5
Bier Bierin hanasta löytyi Espoon kahvipanimon kanssa yhteistyönä pantua mustaa olutta, se ei kuohua. Tuoksu on kahvia vienolla vaniljaisuudella. Makea tuoksu kääntyy enemmän pehmeästi paahteiseksi, vähän suklaiseksi, reilusti kahviseksi ja maltaiseksi, mämmiä on minimaalisesti. Alkoholi ei tunnu kun vasta kurkussa jälkimaussa. Makeus kiertää takaisin makuhermohin, hitusen viinitunnelmaa lauantai-iltapäivään. 0,3 l, 11 %, 5/5
Maaliskuun ensimmäinen päivä mahdollisti saunojalle vilvoittelun terassilla ja rauhoittumisjuomaksi belgityylistä tummaa alea. Tuoksu on maltaista rusinaa. Väri on ruskeaa, pientä läpikuultoa. Maku on makea ja reilusti maltainen. Hedelmiä on maussa reilusti, makeaa tummaa leipää saman verran. Soljuu kurkusta alas helposti, alkoholi on piilossa. Sokeria on vähän liikaa, mutta se varmaan pakottaa hidastamaan sopivasti. 33 cl, 10 %, 4/5
Belgialainen tumman ruskea ale kaatuu lasiin ohuenoloisena, mutta se muodostaa tiiviin ja tyylikkään beigen vaahdon. Tuoksu on voimakas ja makea, mukana on paljon suklaata ja hedelmäkarkkia ja banaania. Olut tuntuu todella pehmeältä, suklaa on makeaa. Vähän alkoholi puskee läpi, mutta vain vähän, lämmitysefektin huomaa paremmin. Kokonaisuus menee hedelmäkakkuosastolle, kahviakin on lorahtanut mukaan, outoa makeutta. Kaikenkaikkiaan oluesta ei saa oikein kiinni. 33 cl, 11 %, 3/5
Rooman Pigneton Conad-supermarketin pienellä oluthyllyllä oli muutamien italiaisten oluiden seassa yksi extrapallo, joka kotona sitten osoittautui tanskalaiseksi. Lasissa århusilainen vahva ale paljastuu kirkkaan kupariseksi, vaahtoa ei paljon jää näkyville. Aika makea tuoksu, täydentyy makean maltaan mauksi. Hiilihappoisuusko antaa jälkimakuun ryhtiä. Hedelmäisyytä, karamelli ja mallasta, myönnetään nyt että on parempaa kuin hetki sitten ajattelin ja jos olisin ostanut Århusista niin miellekartta olisi ollut parempi. 33 cl, 7,7 %, 3/5
Põhjala-taproomista löytyi salted caramel -tynnyrikypsytettyä olutta. Salted caramelliähän on nykyään kaikessa, vihdoin oluessakin. Musta olut ei juuri vaahdonnut, mutta makea tuoksu on sitä voimakkaampi. Mallasta on paljon, juoma on aika viileäää, ehkä lämpimämpänä olisi parempaa. Aika poreilevaa, reippaasti paahteita mallasta, alkoholia, lämpöä tulee kitalakeen itsestään, tummia kuivattuja hedelmiä, hitusen suklaata, vähän konjakkia. Salted caramelliä ei oikein löydy, ehkä hyvä niin. 25 cl, 12 %, 4/5
Tarton Gambrinuksesta ostin pimeneviä iltoja varten tummaa suklaa-stouttia. Musta olut kaatui lasilliseen mustana ja beigevaahtoisena. Tuoksu on makeaa ja suklaista. Maku on samaa lisättynä paahteisuudella. Aika lähellä lumottua, niin kuin nimi vähän vihjaakin. Maussa on reilusti tummaa suklaata, makeutta, paahdetta, vähän mausteita tai vaniljaa, kahvia, nimen väärinkäänöksestä johtuen maistan myös luumua. Alkoholi vähän jälkimaussa muistuttaa nielussa olemassaolostaan. 0,33 l, 11,5 %, 5/5
Synttärilahja ei viihtynyt kauaa olutkellarin perukoilla, kun lauantai-iltapäivä kaipasi rauhoittavaa nautintoa. Mecheleniläinen sinietikettinen tumma olut kaatui lasiin kuplien, vaahtoa muodostui toisen lasillisen pinnalle komeasti. Tuoksussa on makeaa mallasta, vähän toffeetakin. Makukin on makea, pieni kulaus tuntuu täyttävän koko bloggaajan, marjaisuutta on vähän. Maltaat on pehmeitä ja kokonaisuus kääntyy vähän viiniin. Maltaat on paahtuneet lempeästi, vähän lakritsia, hiilihapot poreilevat loppumaussa. Täydellinen lauantai-iltapäiväolut. 75 cl, 11,0 %, 5/5
Tumman kuparinvärinen tartolainen olut kuohuaa mukavasti vaalealla vaahdolla. Tuoksu sisältää makeaa mallasta, ehkä vähän karamelliäkin. Maku on maltainen ja sitä on paljon, mutta samalla jotenkin terävä tai ohut. Makeutta on sopivan miedosti ja se täydentyy pienellä jälkimaun katkeruudella. Leipäinen olut on ihan hyvää. 0,33 l, 5,5 %, 3/5
Espoon Ainoan Alkosta nappasin paikallisen keltaisen samean tupla-ipan matkamuistoksi. Lasiin kaataessa valkoista vaahtoa syntyy vähän. Tuoksu on hedelmäinen ja trooppinen, pienellä mäntyvivahteella. Maku on samanlainen, mukavasti makeutta, vähän valkoviiniä vilahtelee, humalien lempeä katkeruus antaa potkua jälkimakuun. Raikas kokonaisuus maistuu tasapainoiselta ja tuoreelta. 440 ml, 8,0 %, 5/5
Tarton Gambrinuksesta arpomalla valitsin virolaisia oluita matkamuistoksi, yksi niistä oli tallinnalainen rosmariinilla maustettu jääkarhu-witbier. Väri on kalpeaa keltaista, vaahtoa ei oikein jää ihailtavaksi. Tuoksussa on mausteita, korianteria ja eiköhän se rosmariinia ole myös, sitrushedelmiä myös. Maistelussa löytyy samat ainekset, rentoutta löytyy kokonaisuudessa, hivenen löysyyden puolellekin mennään. Makeutta ja happamuuta, mukavaa vuorottelua, mutta vähän jää piippuun, vaikka kokonaisuus jää mieleen ja houkuttaa panimon tuotteiden lisätutkintaan. 0,44 l, 4,8 %, 3/5
Olutreissun Naantalin pysähdys sattui panimon parkkipaikalle ja myymälästä valikoitui mukaan tuplakuivahumaloitua ipaa. Väri on kuultavan keltainen. Tuoksussa on syvää tropiikkia. Maku tuntuu makealta, hedelmäiseltä, vähän mentholia jää kielen päälle. Pehmeää humalaa on paljon. Makua on reilusti, täyttävä tunnelma jää. Kyllähän olut katosi pelottavan helposti lasista. Sen verran piti venyttää nautintoa että piti lopuksi vielä nostaa pykälä arviota. IBU 50, 330 ml, 7,5 %, 5/5
Kesäisen olutreissun päätepysäkiltä Naantalista, paikallisesta Mallasseppien panimokaupasta nappasin erikoisemman oluen. Olisiko olut Käärijän kunniaksi pantu. Lasissa olut on kuultavaa keltaista, eikä sitä saa kuohuamaan. Tuoksussa on nimenmukaista olemusta, kookosta, ananasta ja jotain vaniljamaisuutta. Maku on kyllä selkeä Piña Colada. Onko se nyt ihan ok oluessa, varmasti jakaa mielipiteitä, itsekin pitää vähän ihmetellä että onko tämä ok. Ehkä mieluummin joisin drinkit drinkkeinä ja oluen oluena, mutta ei tätä nyt ihan alimpaan hornaan voi tuomita. Mukavasti on hapanta, kirpeyttä, hedelmiä, kookosta ja makeutta sekoitettu. 330 ml, 5,0 ml, 4/5
Terassiremontin teki Kalteva rakennus Oy, nimestään huolimatta terassi on vatupassissa ja hieno. Siksi valmistumisen kunniaksi nappasin oikein perinteisen kotimaisen lagerin. Remontti oli kyllä täydellisen onnistunut, olut oli vähän toista maata. Olut on kuparista, vaahto on komea vaalea, mutta se katoaa aika nopeasti. Tuoksu on makean maltainen. Maku on kekkosaikakaudelta, mallasta on, vähän tummuutta ja makeutta. Maku jotenkin löysää, aika vähän tulee ahaa-elämyksiä. Etiketissä mainitaan valmistusaineeksi panimosiirappi, kai se on jotain hyvää. 0,33 l, 4,3 %, 2/5
Sattumalta Södermalmin majoituksen vieressä oli Omnipollos Hatt -olutravintola, pitihän sen terassilla maistella yksi paikallinen ipa. Väri on harmaaseen taittuva keltaisuutta, vaahto on hohtavan valkoista höttöä. Tuoksussa on sitruunaa, naapuripöydän pizzat vähän hämäävät. Maku on sitruunainen, vähän vesimelonia. Mukavasti makeutta ja taustalta löytyy myös vähän nuorta mäntyä. Makua on paljon, mutta juominen sujuu liiankin helposti. 40 cl, 6,2 %, 5/5
Juhannusjuomaksi olutkellarista löytyi islantilaista dobbelbockia. Väri on syvästi mahonkia, vaahto vähän kellertävää. Tuoksuu makealta maltaalta. Maku on makeahkon maltainen, vähän turvetta, hedelmää, kotikaljatunnelmaa. Helposti kostuu nielu tämän avulla, kai siellä taustalla on pieni pala taloussuklaata. 330 ml, 6,7 %, 4/5
Hohtavan oranssi andalusialainen triple-ipa on matkamuisto Valenciasta. Vaahto oli vaaleaa. Tuoksu on voimakkaan hedelmäinen. Oluen ostin frankfurttilaisten olutmatkaajien suosituksesta Valencian kauppahallin lähistöltä olevasta olutbaarista. Maussa on appelsiinia ja greippiä, taustalla on reippaasti havuja. Jälkimaussa on alkoholia ja humalointia. Makeus tuo makuun täyteläisyyttä. Todella hyvä matkamuisto, tuo mieleen Valencian appelsiinit. 440 ml, 10 %, 5/5
Vaaleankeltainen olut kuohuu sopivasti vaalealla vaahdolla. Tölkillisen ostin Virosta. Nimi ei taida viitata Kämp-hotelliin vaan ehkä mieluummin camp-huumoriin. Etiketin tekstissä mainitaan vielä Miles Davisin Bitches Brew. Etiketissä on ehkä joku vuorikiipelilijä ja telttoja, joten ehkä kyse onkin vuorikiipelijöille suunnatusta lagerista. Kirkas olut tuoksuu hedelmäiseltä ja makealta, ehkä vähän liikaa. Maku on kevyt, hiilihappoa on paljon, on siinä mukana vähän ruohoisuutta, hedelmäisyyttä ja jotenkin vehnäisyyttäkin. 330 ml, 4,7 %, 3/5
Valencian silkkipörssin takaa löytyi cerveza artesana The Market -niminen olutbaari, sen hanalistalta valitsin paikallista belgiolutta. Liitutaululla olut oli nimetty dubbeliksi. Olut on kuparista ja vaahto on tiivistä beigeä samettia. Tuoksussa on hiivaa ja mallasta. Maku on maltainen ja makeahko, ohutta hedelmäisyyttä löytyy myös. Alkoholi tuntuu nielusta. 57 cl, 7,5 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
