Fuller's London Pride Original Ale

Lontoolaisen sateenkaarioluen väri on kuparinen, vaahto katoaa nopeasti. Makea hedelmäinen tuoksu kääntyy vähän kuivaksi. Maku on bitterimäisen kuiva, yrttejä, makeahko, pähkinäisen humalainen, vähän jotain pilsnerimäisyyttäkin, täyteläinen ja pehmeä. Hellejakson ukkosen jälkeisellä terassilla olut ei oikein saa pubitunnelmaa aikaiseksi, mutta jälkimaun kuivuus antaa niin helposti luvan kulauttaa uuden hörpyn, että pint of bitter katoaa nopeasti. 500 ml, 4,7 %, 4/5

Mikkeller Astley's Amber Ale

Remontti on valmis, mutta jatkuu huomenna. Valmistumista voi kuitenkin juhlia Rick Astleyn kunniaksi pannulla oluella. Astley  on perustanut Lontooseen parikin olutravintolaa yhteistyössä Mikkellerin kanssa, ehkä tämä ei siis ole mikään rickrollaus. Vaahto on sankka, mutta se katoaa lähes kokonaan. Tuoksussa on makeaa mallasta ja paahtuneisuutta. Maku on aluksi aika pistävän humalainen, mutta pitävyys katoaa ja jäljelle jää vain miellyttävämpää humalointia. Tämähän on hyvää. Maku on vahva, paranee loppua kohti. Olut tuli Mikkellerin kuukausiboxisssa, ehkä Lontoosta tätä löytyisi. Amber-oluet ovat jääneet vähän paitsioon rankingissani, mutta tämä nostaa tyylin kurssia kummasti. 500 ml, 4,9 %, 5/5

Faversham Steam Brewery Whitstable Bay Organic Ale

Brittiläinen olut kaatui lasiin kirkkaan kuparisena ja jätti läpinäkyvän pullon surulliseksi. Tuoksu on makeahko, toffeinen ja se tuo kyllä selvän flashbackin Lontoon pubeista. Maku on tuoksun kaltainen ja kyllä yhä enemmän tulee mieleen lontoolaiset pubien oluet ja tunnelmat. Maussa on maltaisuutta, johon aika täydellisesti humala puraisee, pienellä sitruunaisella viimeistelyllä. Shepherd Neamen tunnelmaolut on onnistunut, varmaan voisi sanoa että perinteet näkyvät, ei kun maistuvat. 500 ml, 4,5 %, 4/5

Urban Farm House Redchurch Pillar Of Salt

Maanantaina käväisin ihailemassa Espoon Leppävaaran Citymarketin oluthyllyä. Sieltä ostoskoriin putosi pari olutta. Tänään käväisin illalla Tampereen Bauhausissa, joten olotila oli juuri sopiva lontoolaiselle goselle. Suolapylväs tuoksahtaa vähän hedelmäiseltä ja enemmän suolalta. Väri on samea, poreilua on aluksi reilusti, vaahtoa ei synny. Olut on hapan miellyttävästi, taustalla on kuitenkin makeutta, etiketin mukaan myös korianteria. Maku tuntuu ensin lyhyeltä, mutta sitten suolaisuus alkaa painamaan. Mukavasti tuntuisi huuliinkiin jäävän jotain kipristelyä. 330 ml, 4,5 %, 4/5

Suomenlinnan Panimon Coyet Ale

Lidlin valikoimasta löytyi taas uutta olutta, Suomenlinnan Coyet Ale on bittermäisen ruskeaa puolikirkasta vähävaahtoista olutta. Kyllähän tästä Lontoon pubit tulevat mieleen. Maku on sellaista reilua pint-a-bitteriä. Mallasta, humalaa ja ripaus pähkinää löytyy makukattauksesta. Lasina olisi kyllä ehdottomasti pitänyt olla sellainen nonic-pint eli sellainen paksunnoksella koristettu tuoppi. 0,5 l, 4,5 %, 4/5

Jelly Belly Draft The Original Gourmet Jelly Bean

Manflun kourissa on tyydyttävä nautiskelemaan vähän oudompia oluita. Jelly Belly Draft -pussi tarttui mukaan lontoolaisesta karkkikaupasta. Pussi on amerikkalaisen karkkitehtaan idea. Ensin mietin että tämä on varmasti Suomessa kiellettyä, kun tässähän houkutellaan lapset juomaan olutta, mutta sitten muistin liköörikonvehdit, eli ei voikaaan olla kiellettyä. Papanat ovat maissinjyviä isompia, keltainen väri viittaa kyllä olueeseen. Ei ole vaahtoa. Maku on todella makea, hunajaa ja siirappia ja sokeria (4 kcal / papana). Kyllä tästä porttiteorian tueksi saa todisteita, sillä alkaa todella tehdä mieli oikeaa olutta, siinä on ehkä karkin paras viittaus käärepaperin ohella olueeseen. Jälkimaku on tympeähkö, tekee mieli maistaa jotain makeaa ja näitähän riittää. Mausta en kyllä olutta löydä, mutta kaikkea pitää kokeilla. 99 g, 0 %, 2/5

Hiver The Honey Ale

West Hampsteadin lihakaupan minimaalisen olutosaston tyhjennyksen viimeinen pullollinen oli lontoolainen hunaja-ale. Tuoksu pullonsuusta on maltainen. Oluen väri on tumma kastanja. Maussa on mallasta ja sitten reilusti hunajaa. Tasapainoa tulee leipämäisyydestä ja lievästä humalasta, mutta jotenkin hunaja vallitsee. Vaikka hunajaa on paljon, niin olut ei ole liian makeaa. Joka kerta kun oluen nostaa huulille, niin nenään tulee hunajapurkin tuoksu. Raikastava sopii hyvin kuvaamaan tätä olutta. Panimon, joka löytyisi aika läheltä Tower Bridgeä, nettisivuilla kehutaan craft beer ja hunaja-ihmisten samanlaisuutta. 330 ml, 4,5 %, 4/5

Wychwood Brewery Hobgoblin

Lontoon West Hampsteadin Tescosta tai lihakaupasta nappasin mukaan tällaisen brittiläisen bitterin, taisi olla Tescosta. Olut on makeaa, toffeista, vähän pähkinäistä, tuoksusta tuli mieleen kastanja vai oliko se vaan tuo väri, tuoksussa on myös makeutta reilusti. En saa nyt oikein matkamuistoja tästä oluesta, vähän tahmaista. En saa myöskään oikein sympatiapisteitä tiristettyä edes etiketin peikosta. Mallas maistuu myös. Etiketissä mainitaan vielä että olut on Traditionally Crafted Legendary Ruby Beer, kyllähän tuon rubiiinin värin huomaa valoa vasten katsoessa. 500 ml, 5,2 %, 2/5

Old Speckled Hen Crafted Fine Ale

West Hampshiren Tescon toinen olut olisi nyt maisteltavana, taisin ostaa kolme matkamuistoa brittien siwasta. Morland-panimon toinen olut, jonka maistelin aiemmin, oli myös pullotettu samanlaiseen kirkkaaseen olutpulloon. Hieno pullo, mutta kyllä kirkas tyhjä olutpullo on vaan surullisempi näky kuin ruskea tyhjä olutpullo. Olut on toffeista, mallas maistuu vähän liikaa, ei paljoa mutta ei vaan sovi tähän. Olut on muuten valmistettu MG:n tehtaan 50-vuotisjuhlia varten. Morland-panimon sivuilla brittiläinen kettu mainostaa olutta. So british! 500 ml, 5 %, 3/5, nyt ei tullut yhtään matkamuistobonusta, jotenkin vähän laihaa.

Morland Old Crafty Hen Oak-Aged Vintage

Lontoon tuliainen suoraan West Hampsteadin Tescosta olkoon kannanottoni maitokauppaan tuotavista vahvoista oluista -kansalaisaloitteesta, jota siis kannatan. Tescon oluttarjonta oli kyllä heikko, paljon vähäisempi kuin oman S-markettini, se tuntui olevan tyyli kaikissa tuoteryhmissä. Kovin korkealle odotukset eivät kohonneet, kun valitsin tämän oluen. Tuoksu on toffeinen. Oluen väri on kirkas ja tumma. Maku on paksu, maltainen ja toffeinen. Kuningatar Elisabeth voisi hyvin kietaista tällaisen yhden tällaisen huiviinsa juhliessaan syntymäpäiviään, jotenkin sellainen vanhan kansan tunnelma tästä tulee. Jälkimakuna tulee mukava röyhtäys. Alkoholi ei maistu, mutta lämmittää. Tätä meidänkin S-Markettiin, kiitos. 500 ml, 6,5 % 5/5

BrewDog Zeitgeist

Camden Marketin hälinän ja ruokakojujen tarjonnan jälkeen täytyi rauhoittua. Se onnistui kätevästi "ihan sattumalta" eteen pompsahtaneessa BrewDogin baarissa. Musta pintillinen kehitti päälleen ohuen mutta kestävän kermaisen vaahdon. Maku on paahteinen, kahvinen, pehmeä. Olut on mustaksi olueksi raikasta, vaikka maltaisuuttakin löytyy. Jälkimaussa on mukavasti humalaa. Maistellessa seurasin kun Horns Brewing Co -myyntiedustaja toi pubiin näytteitä, ei ikävä kyllä tunnistanut Pullollis-blogistia. Pint, 4,7 %, 5/5

 

 

Samuel Smith India Ale

Valmistauduin Lontoossa musikaaliin takuuvarmalla tavalla, join pari olutta. Toinen olut oli India Ale, nimestä puuttui Pale, joten juomahan olikin aika pehmeää ja janoa sammuttavaa. Vaahto muodostui kauniisti pintillisen päälle ja juoma oli poikkeuksellisen viileää. Vähän happamuutta ja humalaa antavat alelle ryhtiä. Thriller alkaa kohta, ehkä käyn vielä kerran the loossa. Tuoksussa on vähän hiivaa, siis oluen tuoksussa. Kyllähän tunnelma vaikuttaa maistelutun, mutta kyllä tämä oikeasti on ihan hyvää, kuivaa janonsammuttajaa. Pint, 5,0 %, 3/5

 

 

, 

Whitstable Bay Pale Ale

Päivän Lontoon-kiertelyn jälkeen mikään ei tunnu niin mukavalta kuin solahtaa iltapäivän ratoksi hiljaiseen pubiin Piccadillyssä. Nyrkkeilijä Tom Cribbin (1781-1829) nimeä kantava pub tarjosi englantilaista olutta ja nyrkkeilijöiden kuvia seinillä. Pale Ale oli oikein miellyttävää, pehmeää ja raikastavaa, vaikka pumppuhanasta tullut olut olikin sellaista oikeanlämpöistä pubiolutta, eli vähän lämmintä. Katkerot tulevat jälkimaussa esille lievästi, hiilihappoa on vain vähän. Pint, 3,9%, 4/5 

 

 

Abbot Ale Greene King

Toffee maistuu pehmeässä englantilainen alessa. En ole näin hyvää olutta maistanut lontoolaisessa pubissa, jossa paikallinen Uncle Tim jakoi elämänohjeita. Tuoksukin on tässä oluessa hyvä, ainakin parempi kuin lontoolaisessa pubissa. 50 cl, 5%, 5/5

Fuller's Golden Pride

Lontoolainen kultainen ylpeys on ale-olut. Maistuma (olisiko oikea sana suutuntuma?) on lempeä ja aika väkevä, ensikulauksella ehkä liiankin väkevä. Sopivan pehmeä, mutta silti hapokas. 50 cl, 8,5% ja 4/5. (Suutuntuma, eri asia kuin suutun tuma -> Fingerpori?)