Lehe Päikesetõus Salarannas New England IPA

Lehe Pruulikodalta ilmestyy nykyään tiiviisti uusia oluita. Tämän NEIPAn ostin keväisellä vironreissullani, olikohan Peetrin Selverin oluthyllystä, jonka luulen vähän pienentyneen tai odotukset vaan olivat sen verran korkealla. Auringonlasku salaisella rannalla on sameaa ja ruskeahkoa, vaahtoa auringonlaskun päälle kertyy vähän. Tuoksussa on karamelliä, englanninlakuja. Maku on myös vähän sameaa, hedelmäkeittoa, maltaan makeutta, humalat ovat vain hedelmäisiä. Etiketissä on voikukkien siemeniä ja wlan kielletty merkki, mystistä. Alkuun tuntui vähän sellaiselta että kyllähän näitä on ollut, mutta joku viehätys tästä löytyy, mutta sitten taas makeus ja hedelmäsekametelisoppa jossa on enemmän makeaa trooppisuutta kuin sitruunaa tai greippiä. Juodessa lasin pintaan kehkeytyy alahuulta tahmaavaa sokeria.  330 ml, 6,2 %,  3/5

Lehe Hetk Bourbon Barrel Aged Cherry Ale

Virosta, Keilan kunnasta ponnistaa Lehe-panimo, se on murtautunut monilla onnistuneilla olutnautinnoilla suosikikseni. Oluen tumman likaisen ruskean väriä tutkiessa helposti näkee jotain punaistakin. Vaahto on pikainen ja katoaa nopeasti. Tuoksussa on viskiä ja mallasta. Maku on makeaa kirsikkaa, mallasta ja jotain raikasta ja viileää, niin ja tietysti tynnyriä ja viskiä. Makeutta on ainakin riittävästi, jotenkin saan taas makuhermoihin jotain metholia. Monta makua ja hyvin kirsikka ja viski on niputettu yhteen. Onhan tähän kyllä jäänyt vähän alkoholin tuomaa vahvuutta, onko se nyt sitten hyvä vai paha. Ehkä vapunaattoon olisi voinut valita vähän erilaisen oluen, omassa lajissaan, kirsikkaisetviskioluet. arviota parempi, no ei olekaan kun korjasin viime hetkellä arviota. 330 ml, 8 %, 4/5

Lehe Suur Paks Mastif Barleywine 2014 Vintage

Virolaisen Lehe Pruulikodan barleywinen nautin hankkimastani panimon omasta lasista. Ihan ensin siinä miellytti samankaltaisuus Tapio Wirkkalan nimikkolasiin ja sitten se että lasin jalan kuplaosuus on vaan paljon paremmin toteutettu, kysykää vaikka jauhelihanpalaselta, joka on jäänyt vangiksi Tapio-lasin kuplaan. Oluestakin vähän. Koiraolut on ruskeaa ja vähävaahtoista. Tuoksu on luumuinen. Maku on makea ja tummat hedelmät, oliko muita kuin luumuja, jylläävät. Sherry tuo mielikuvia laiskanlinnasta ja takkatulen ritinästä. Hidastaa kyllä olotilaa. Aika haastava, niinkuin muutkin barleywinet. Mallasta, rusinaa, makeutta, pehmeyttä, jos joku sherrynjuoja haluaisi kokea jotain porttiteoriaa ja siirtyä oluenjuojaksi, niin tätä voisi kokeilla. Pulloa suositteli Tarton Gambrinus-olutkaupan myyjä ja minähän lankesin alle aikayksikön. 330 ml, 9,6 %, 3/5