Õllenaut Wahtula

Virolainen imperial stout oli lymyillyt olutkellarissa ehkä kolmekin vuotta ja odotellut omaa vuoroaan. Väri on musta, eikä vaahtoa synny. Oluessa tuoksuu lievästi mallas ja lakritsa. Tummaa paahtoa, öljyä ja vienoa makeutta ja kyllä se vaan on lakritsaa. Täyteläistä ja täyttävää jääkahvia, jälkimaku on samaa paahdetta. Täyteläisyys täyttää suun, makua riittää, jälkimausta pitää nautiskella ennen seuraavaa huikkaa. Onko tämä makeaa, lakritsaa on maussa ainakin, ihan piti Kouvolan lakritsalla varmistaa. Tämä olut laittaa ihmisen pakolla rennoksi. 330 ml, 9,5 %, 5/5

Laitilan Lakritsi Portteri

Hilpaisin ihan tämän oluen takia Hämeenlinnan Citymarketin Alkoon. Tiistai-ilta ei selvästi ole kauppapäivä, hiljaista oli. Alkon hyllyssä oli hieno kattaus käsityöläisoluita. Laku-portterista ajattelin että itseni kaltaiset lakunystävät voisivat innostua liikaa oluesta ja tyhjentää hyllyn. Onneksi olutta oli vielä hyllyssä reilusti. Olut on mustaa, vähän ruskeaan taittuvaa. Maku oluessa on aluksi vaimea, mutta sitten lakritsi täyttää koko suun. Maku heijastelee vähän enemmän salmiakkia, kuin aitoa Kouvolan lakua. Laku tai salmiakki peittää lopuksi kaiken muun, mutta pohjaa kohden ei muuta enää odotakaan. Kyllä tätä pullollisen juo ja toisenkin tulevaisuudessa. Speciaaliolut kyllä koukuttaa, mutta ei kerralla liian paljoa jaksa. 33 cl, 5,4 %, 4/5

Murphy's Irish Stout

Kouvolan Holvi Barissa taas jokamarraskuiseen tapaan nautittiin yksi olut, irlantilainen Stout. Tummaa ja kaatamisen jälkeen maltoin odottaa että väri tasaantuu ruskeasta mustaksi. Vaahto on tiivis, mutta maku on lievän salakavala. Ensin tummaa, sitten vetistä lopuksi jälkimaku palkitsee, tumma olut pitäisi varmaankin aina juoda mieluummin liian lämpimänä kuin liian kylmänä. Tuopin  loppua kohden maku paranee. 

500 ml, 4%, 3/5

Karjalasta ei kajahtanut

Amarillon ison tuopin Karjala ei yllättävää kyllä yllättänyt: 2/5.