Pühaste Patt

Hämeenlinnan kesäteatterin Elämä janottaa -musikaali teki tehtävänsä ja olutkellarin perukoilta oli kaivettava hyvä olut nautiskeltavaksi, sillä kyllähän sedät jaksaa heilua. Tartolainen porter on lähes mustaa, tuoksussa löytyy paahdetta, vähän kuin köyhän taivas. Suussa olut tuntuu silkkisen pehmeältä, vähän kuin silloin kun tapasin mä naisen. Pieni vaahtokerros kestää ohuena, vaikka luulisi että se ei käy. Sopivan vähän kahvia, suklaata ja olisiko vaniljaa, miksei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä. Puolivälissä lasia miettii jo että mistähän saisi toisen tällaisen, ei kai vaan tuoli kaadu alta. Jälkimaussa sopiva määrä humalaa ja puumaisuutta asettaa miellyttävää tarvetta palata seuraavan huikan silkkiseen pehmeyteen, eli heti mulle kaikki nyt. Kierre on valmis, ihan niin kuin haluasia että lipputangon nuppi putoaisi päähän. Kyllä tätä voisi toisen todellakin juoda, mutta lääkkeeksi, vain lääkkeeksi. IBU 38, 0,33 l, 6,2 %, 5/5