Stone IPA

Berliiniläinen IPA olikin ihmeellisesti jäänyt blogittamatta, joten virhe sopi mieluusti korjattavaksi. Olut on kauniin oranssia ja vaahto sen päällä on kirkkaan valkoista. Tuoksussa on hedelmiä ja kukkasia. Maku on voimakas ja vahvasti humalainen, greippiä ja havumetsää. Jälkimaku kuivattaa suuta, sitrusta hiipii jostain makunystyröihin. Jälkimaussa kertautuu vielä maun havumetsä-efekti, kuiva mäntypölli vaan raksahtaa halki halonhakkaajan kirveen terään. Ihan oikeutetusti etiketissä lukee The iconic, kyllä tätä on Alkosta ostettava uudelleen maisteltavaksi. 0,33 l, 6,9 %, 5/5

Perlenbacher Premium Pils

Kaveri toi tuliaisia Berliinistä, olihan jo tästä aiemmin vähän varoittanut. Saatesanoina mainittiin oluen hinta 58 senttiä ja pantti 25 senttiä. Ostospaikka on varmasti ollut Lidl. Saksalainen olut kaatui lasiin helposti ja kaataessa merkille panin oluen kirkkauden. Väri on todella vaaleankeltainen ja vaahtoa muodostuu vähän. Tuoksussa on maltaan makeutta. Maussa on ensin mallasta, lopuksi mukaan astuu heinää humalan muodossa. Maku on sanotaanko että tasainen ja varma. Sopii hienosti berliiniläiseen katukuvaan, eikun ei sovikaan kun on tölkillinen. Joka tapauksessa janon sammuttamiseen tämä on mainiota, suuremmissa määrin parhaimmillaan. Soveltui hyvin myös asennusjuomaksi. Yllille kiitoksia! 0,5 l, 4,9 %, 3/5

Hallo Ich Bin Berliner Weisse Cassis

Pieni flunssanpoikanen on yrittänyt hiipiä systeemiini, perimätiedon mukaan mustaherukkamehu on sille myrkkyä. Mikkellerin olutkerhon laatikosta löytyi tällainen berliiniläistyyppinen mustaherukkainen vehnäolut. Tuoksu on vähän tympeä, esanssimainenkin, vähän fiilikset laskivat. Väri on kyllä mahtavan täydellisen punainen, vaahto värjäytyy pinkiksi. Maku nostaa pisteitä. Vähän hapanta, mutta makeutta riittää hampaiden tahmaamiseenkin. Marjainen, raikas, no onhan tämä parasta juomaani mustaherukkamehua. Alkoholiprosentti on alhainen, joten ollaan kyllä lähellä mehua. On tämä myös parhaimman makuista flunssalääkettä. Finrexinin on kyllä pakko parantaa makuaan. Hallo-sarjaan kuuluu muillakin tavoin maustettuja oluita, voivatkohan ne olla tätä parempia? 500 ml, 3,7 %, 4/5

Berliner Kindl Jubiläums Pilsener

En muista olisinko ostanut tämän berliiniläisen oluen Alkosta vai ihan Berliinistä, etiketin kansainvälisistä merkinnöistä  päätellen kotimaasta tämä on ostettu. Olut on kirkasta ja kuohua löytyy sopivasti. Tuoksussa on heinää tai rumasti sanottuna pahvia. Pehmeää, helposti juotavaa ja hyvää, olosuhteina on helteen jälkeisen sateen jälkeinen kosteutta lämpimästi kuivaava terassi, uusi bluetooth-kaiutin, J. Karjalainen ja Kolme cowboyta. Pientä makeutta, lievää humalaa, mallasta vähän, yksinkertaista, pehmeää, ympäristötekijät, vaikuttaakohan ne nyt arvoiointiin sopivasti. 0,5 l, 5,1 %, 4/5

Lemke Berlin Spree Coast IPA

Työviikko takana, vähän salibandyn tapaista miekkailua, hellettä takaterassilla, lasiin kaatunutta berliiniläistä IPAa, perjantai, olut on jääkaappikylmää: elämä on ihan ok. Olut on auringossa ihan jaffan väristä. Vaahtoa on vähän, mutta kestävää. Maussa on appelsiiniä, taustamakeutta ja tasapainoittavia humalia. Taitavasti maku vaihtuu hedelmistä makeuden kautta maltilliseen humalaan. Maku on leveä ja jälkimaku täyttää koko suun. Helposti tämän kumoaa kurkkuunsa, toinen samanlainen menisi helposti. 330 ml, 6,9 %, 5/5

Brlo Berliner Weisse

Berliinistä roudattu olut raikastaa mieltä. Haalean keltainen ja vähäisesti samea olut ei juuri vaahtoa. Tuoksussa on hapanta marjaisuutta. Maku on hapan, miellyttävästi pehmeä ja sitruunanainen. Vähän taikinaa ja kalkkia, mutta pääosin miellyttävä. Yksi pullollinen vie janon, toista ei tarvita, tosin mieleen jää kuitenkin että toinenkin menisi joskus myöhemmin. Loppupuolella paljastuu vähän mausteita, hiilihappoa on mukavasti. Sopii hyvin toukohelteisiin. 0,33 l, 4 %, 4/5

Heidenpeters New England IPA

Berliinin Kreutzbergin pääkadulla oli onneksi yksi olutkauppa, Biererei, joka oli ihan ykköspaikka miesparkiksi. Yhden pöydän terassilla saattoi maistella isosta valikoimasta (osa viileäkaapissa) haluamiansa oluita. Muutaman oluen sitten pakkasin reppuuni. NEIPA on vain vähän samea oranssi, odotusarvo oli vähän enemmän valkoista sameutta. Vaahtoa on lievästi. Tuoksu on hedelmäinen. Maku täsmentää tuoksun ananakseksi. Jotenkin välisarjan olueksi jää tämä, ehkä liikaa ananasmehua. Alkoholia on, mutta ei maistu. Maku on täyteläinen, ananaksen kun blokkaa mielestään, niin ihan hyväähän tämä on. 0,33 l, 7 %, 4/5

Berliner Pilsner

Matkamuistoni Berliinistä tuo mieleen hienosti Berliinin. Päivittäin aina aamuisin mietin että mihin kellonaikaan näen ensimmäisen ihmisen, jonka kädessä on avattu pullollinen olutta. Eipä tarvinnut koskaan kovin pitkään jännittää, vaikka ihan aamusta aloitin tarkkailun. Vain valokuvaa varten kaadoin pikkutilkan lasiin, muuten nautiskelin berliiniläiseen tyyliin suoraan pitkäkaulaisesta pullosta. Olut on kultaista, vaahtoa ei juuri kerry. Tuoksu on maltainen, vähän pihkainen, makeahko ja hienoista katkeroa. Maku toistaa tuoksun kuin kopiokone. Pullosta juotuna maku tuntuu ensin ohuemmalta, mutta pienen kuplinnan jälkeen se täydentyy maltaiseksi. En kyllä arvaa lähteä berliiniläistyyliselle kävelylle pullollisen kanssa, täytyy vaan kävellä sisätiloissa, josko saisi palan Berliinin tunnelmaa samalla tänne. Kyllähän tässsä taitaa tulla plussaa tunnelmasta, mutta silti oikein hyvää, arvio on kuitenkin oikein. 0,5 l, 5,0 %, 4/5

Bierfabrik Maple Walnut Stout

Pieni sadekuuro laittoi hakemaan sateensuojaa, sateen loppuessa eteen osui Hopfenreich Berliinin Kreuzbergissä. Pieni olutbaari paljastui juuri sopivan rauhalliseksi iltapäiväoluen nauttimispaikaksi. Hanassa oli 22 olutta, joista ehkä 10 berliiniläistä. Bierfakrikin maple walnut Stout on tummanruskeaa ja komeasti vaahtoavaa. Tuoksussa on linnunmaitomaista pehmeyttä, tai maitoista. Maku on pehmeä, kuin vaahtokin. Maussa on suklaata paljon, vähän kahvia ja makeutta. Ehkä se pähkinäkin siellä kummittelee. Alkoholi ei maistu, mutta lämmittää. Alkaisipa sataa oikein reilusti, todella hyvää olutta nimittäin on. 0,3 l, 7,8 %, 5/5 

Schalander Weizen

Päivän patikointi ympäri Berliinin Friedrichshainia pakotti palaamaan joutomaan keskellä olevaan Privatbrauerein Schalanderiin ja testaamaan sen olutta. Panimolla on vain kolme olutta, joista valitsin vehnäisen. Olut on kauniin oranssia ja vaahto on valkoinen ja heikohko. Maku on mieto, sopii täydellisesti auringonpaahteeseen. Terassin naapurissa on Berliinin FreakShow, erikoinen paikka kaiken kaikkiaan, tosin tämähän on Berliiniä. Maku on pehmeä, vähän hapanta, makeaa ja jälkimaussa  sitruunaa. Jano lähtee, ehkä toisella ainakin.  1/2 l, 6 %, 4/5

Põhjala Prenzlauer Berg Raspberry Berliner Weisse

Itä-Berliiniläisen boheemikaupunginosan mukaan nimetty vadelmainen vehnäolut oli lipsahtanut kahdesti matkamuistovalikoimaan, ensimmäinen pullollinen pääsi blogitettavaksi. Tuoksu on vahvan vadelmainen. Väri on vähän likaisen punainen, vaahto katoaa nopeasti. Pullon pohjalle on jähmettynyt hiivaa. Juodessa vastaan työntyy vahva vattumehun tuoksu. Maku on hapan, vadelmainen, laktoosi tasottaa happamuuden ovelasti. Hiilihappo kuplii reilusti suussa, kuin kuohuviiniä. Ei ole pahaa, mutta jotenkin tyhjää, makuja on, mutta ei oikein sytytä. Berliiniläisessä hipster-baarissa maistuisi varmasti, pitäisi varmasti käydä tutustumassa. 0,33 l, 4,5 %, 3/5

Stone Xocoveza A Winter-Spiced Mocha Stout

Berliinin Stone on pannut erikoisen oluen. Tölkin takana ääntämisohje sanoo sho-co-vay-za. Väri on musta ja vaahto on maitokahvimainen. Tuoksu on voimakas pähkinä, lienee muskottipähkinä ja lisäksi vanilja tuntuu. Niiden lisäksi etiketti kertoo valmistusaineisiin kuuluneen, kaakaota, kahvia, maitosokeria, kanelia ja ripaus chiliä. Tuoksussa leijuu myös vähän kaakaota. Maussa muskotti ja kaakao hallitsevat ja kyllähän se chilikin sieltä potkaisee. Chili taitaa vähän koukuttaa tässäkin oluessa. Mietinnässä on että onko tämä nyt olutta, mutta hyvää tämä kyllä on. Tölkki kyllä vähän pilaa elämystä, sillä pullollinen you know, vaikka etiketissä ja värissä onkin omaa tyyliään. Jostain syystä mieleen hyppää elokuva Pieni suklaapuoti, siinä kun oli jotain chiliä ja suklaata, sama vika tässäkin oluessa jää ainakin mieleen. Kyllähän tässä olisi aineksia vaikka omaan maustemestaan. Iso olut vaatii tilaa ja aikaa. Panimolle tulee merkintä seuraa tarkasti. 0,33 l, 8,1 %, 5/5

Berliner Kindl Weisse

Sponsorin vitsiksi kait tarkoitettu Berliinin tuliainen osoittautui erikoisuudeksi, josta saattoi pitääkin. Berliiniläinen mieto vehnäolut olisi tarkoitus juoda terassilla kesällä ja pillillä. Etiketissä kehotetaan kaatamaan lasiin vadelma"hilloa" antamaa makua. Ilman mausteita olut on ovelaa sweet and sour, ovelasti tosi hapanta, sitruunaista ja makeaa. 0,33l, 3,0%, 3/5 Kannattaisi varmasti maistella tarkemmin Berliinissä. 

Berliner Pilsner

Ich bin ein Berliner, itse en ole kyllä siellä käynyt mutta sponsori onneksi kävi. Vaaleasta oluesta muodostui hieno (täydellinen) vaahto lasiin. Pehmeää ja hiilihappo on piilotettu, kyllä sitä on, mutta se on jotenkin piilossa. Maku on leveä ja helppo. 50 cl, 5,0%, 4/5