Trasteveren kujilla lounaan jälkeen tuli vastaan pieni ravintola, jossa oli enemmänkin erilaisia oluita. Valitsin tiskin tölkkirivistöstä italialaisen neipan. Väri on syvän oranssi ja vaahto pienikuplainen, vähäinen ja valkoinen. Tuoksussa on paljon hedelmiä, persikkaa ja ananasta ainakin. Maku on hedelmäisen ja humalaisuuden rento yhdistelmä. Hiilihappoa on mukavasti, antaa vähän ryhtiä kokonaisuuteen, humalia, hedelmiä, makeutta, vähän maltaisuutta. 33 cl, 6,2 %, 4/5
Jääkaapista jouluruokien takaa löytyikin vielä yksi paikallisen panimon olut. Dipa on lasissa yläosasta haaleaa ja pohjalla tymäkän oranssia. Tuoksu on hedelmäinen ja humalainen. Maku on alkuun helppo, humalaa ja makeaa greippiä, täyteläinen, aika hedelmäinen. Jälkimaku on pitkä, mutta ohuen humalainen ja ovelasti raikas. 440 ml, 8 %, 4/5
Ennen joulua hain muutaman toiveoluen Kantolasta, ne hujahtivat ilman blogitusta. Saunajuomaksi jäi siihen sopivampi haalean vaalea pils. Olut kuohuaa tehokkaan kauniisti. Tuoksussa on kevyesti mallasta, havuja, kukkia ja kuivaa ruohoa. Maku on samalla raiteella. Aika kuivaa on, rapsakkaa siis. Mukava katkeruus jälkimaussa kantaa pitkään. 440 ml, 4,9 %, 4/5
Hämeenlinnan Kohtuullisen Hutikan Pyhä Veljeskunta valitsi tämä oluen vuoden parhaaksi jouluolueksi. Itse maistelin mustaa juomaa panimolla ja päätin ostaa alakerran myymälästä yhden oluen vielä blogitettavaksi. Olut kuohuaa nopeasti poreillen. Tuoksu on suklainen, makea ja paahteinen. Maku on täyteläinen. Makeus olikin vain tuoksussa, aika kuivaahan tämä on mieluummin. Tummaa suklaata löytyy, vähän tuhkaa, hiilihappoa on ainakin riittävästi, jälkimaku jää lämmittämään. 330 ml, 10 %, 4/5
Tallinnan Koht-baarin miniolutkaupasta nappasin sen lauantairuuhkassa pari olutta matkamuistoksi. Vähäisesti samea oranssi ipa kuohuaa valkoisella lupaavasti. Tuoksu on makea ja hedelmäinen, ananasta ja muita keltaisia hedelmiä. Maku on humalainen, enemmän kuusta kuin hedelmiä. Jälkimaku jää suuhun pyörimään, kuivaa kuusipuuta, onhan siinä hedelmiä in vähän. Hiilihappoa on maistellessa paljon, mutta ne jotenkin jäävät riittävästi taustalle. Etiketti ei ainakaan lupaa mitään liikaa. 0,44 l, 5,8 %, 4/5
Joulukalenterin luukusta löytyi vaaleaa alea. Tartolainen olut on väriltään vähän kuin sameaa simaa, mutta vaahto on samettinen ja kestävä vaahtokasa. Tuoksuu maltaalta ja hedelmiltä. Maku on selvästi kirpakampi. Poreilua on paljon, maku on havupuumaailmasta, enemmän ehkä kuusipuuta ja pala greippiä. Komea vaahto on kyllä kaunis. Paranee loppua kohti, ihan hyväähän tämä on. 0,33 l, 4,4 %, 4/5
Joulukalenterin luukusta löytyi kiinnostava rumanruskea vaalealla kuohuava olut. Tuoksu on todella voimakkaan mausteinen ja paahtunut. Neilikkaa tulee nenään ensihörpyllä, onpas makuja, jotain raikastakin, kanelia, kahvia ja muita erikoisuuksia. Kyllä tätä hörppäilee ja pyysin myös apublogistia maistamaan, erikoisolut sopii joulutunnelmaan. 0,33 l, 6,1 %, 4/5
Põhjala-taproomista löytyi salted caramel -tynnyrikypsytettyä olutta. Salted caramelliähän on nykyään kaikessa, vihdoin oluessakin. Musta olut ei juuri vaahdonnut, mutta makea tuoksu on sitä voimakkaampi. Mallasta on paljon, juoma on aika viileäää, ehkä lämpimämpänä olisi parempaa. Aika poreilevaa, reippaasti paahteita mallasta, alkoholia, lämpöä tulee kitalakeen itsestään, tummia kuivattuja hedelmiä, hitusen suklaata, vähän konjakkia. Salted caramelliä ei oikein löydy, ehkä hyvä niin. 25 cl, 12 %, 4/5
Olutreissun matkamuistoja riittää vielä, naantalilainen ristiaallokko west coast ipa on sameaa ja oranssia. Vaahtoa taisi olla vähän. Tuoksu on makean keltaisen hedelmäinen. Maku on alkuun hedelmäinen, hyppysellinen havuja, jälkimaussa osat vaihtuvat kokonaan ja humalointi on kuivaa ja hedelmät tai greipit jäävät taka-alalle. Alkoholi vähän tuntuu ja lopulta jälkimaun jälkeen greippi ilmoittaa että sekin voi olla pehmeää. Humalina etiketti mainitsee amarillo lupamax, sabro, citra ja simcoe. IBU 80, 330 ml, 8,5 %, 4/5
Viimeinen mansematkamuisto kaatui tuopilliseen mahonkisena vaahdoten vähäisesti vaaleana. Tuoksussa on mallasta ja vähän nahkaa. Maku on hentoisen katkera, pientä humalaporeilua löytyy, miellyttää hörppäilijää. Kuivuus tavallaan muuttuu rehevyydeksi. Ensin ajattelin että on puumainen, mutta jälkihörpyillä unohdin puut. Jälkimaku on asiaankuuluva katkera. 0,33 l, 5,5 %, 4/5
Alkon hyllystä nappasin hollantilaisen tupla-ipan. Lasissa olut on sameaa ja kultaista. Vaahto on tiivistä ja valkoista. Tuoksu ei ole voimakas vaan sanotaan että viipyilevän hedelmäinen, sitruksia. Maku tuntuu makeahkoilta hedelmiltä havupedillä, makeus ja humalat aaltoilevat vuorotellen esiin. Kokonaisuus on voimakkaan täyteläinen. Etiketti sanoo että cascade-humalaa on käytetty seitsemällä eri tavalla ja onhan tässä humalaisuutta mukavan pehmeästi ja silti vähän rapealla tavalla, nieluun jää sellaista mukavaa poltetta, ikään kuin jotain maustetta. 440 ml, 8,5 %, 4/5
Tarton Öllepoodista ostin saarenmaalaisen session ipan. Tölkillisen avauksessa vaahto ilmoittaa olemassaolostaan eikä valkoinen pienikuplaisuus katoa lasissakaan. Väri on kirkas oranssinruskea. Tuoksussa on hedelmiä ja hedelmäkarkkia. Maku on humalainen, hiilihappoinen ja vähän sitruunaa. Humalaisuus on mukavaa, jälkihörpyillä tulee mieleen sana ohut. Saunan jälkeen juotuna on ehkä parhaimmillaan, voisi kyllä maistella toistekin. IBU 20, 33 cl, 4,1 %, 4/5
Hämeenlinnalainen dipa on harmahtavan keltaista, vaahtoa pyrkii jo tölkin sihautuksen jälkeen esille. Lasissa vaahtoaminen on rauhallista. Tuoksussa on hiivaisuutta, multaa ja enemmän hedelmiä. Maku on tietysti lämpimästi puinen, kuusta ja mäntyä löytyy. Humalan kuivuutta riittää mausta jälkimakuun. Kokonaisuus on ehkä vähän kapeantuntuinen, sitruunaa ja greippiä riittää. Jotenkin tekee vaan hörpyn jälkeen ottaa toinen, olut paranee lasin tyhjentymisen tahdissa, kivaa kuivuutta. Tölkillisen ostin Kantolasta. 440 ml, 8 %, 4/5
Kesän olutreissun matkamuisto Lohjalta oli meinannut unohtua olutkellarin kätköihin. Pimeä syysilta toimi sopivana viitekehyksenä bitterin nauttimiselle. Ruskean heikkovaahtoisen oluen tuoksu on raikas minttutoffee. Maku on maltainen, ei liian makea, vähän multainen ja ripaus katkeruutta. Välimaisteluissa tuntui vähän ohuelta, jälkimaku ei ole liian ohut, mutta onhan se moniulotteinen. Etiketti on sekavan tyylikäs. 33 cl, 5,5 %, 4/5
Pienen kotityön eli internet-tunkkauksen jälkeen sain palkita itseni synttärioluella. Pohjoisen munkin samea ipa on keltaista ja vaahto valkeaa. Englantilainen olut tuoksuu oikein raikkaan hedelmäiseltä kukkakedolta. Maku tuo mieleen sanat pehmeä ja täyteläinen, enemmän mennään sitruksiin päin, mutta muitakin hedelmiä on mukana. Humalointi kääntyy vähän teräväksi, alkoholikin vähän maistuu, vähän kääntyy ohueksi lopulta, samalla täyteläinen kokonaisuus, vähän oudosti sanoitettu, mutta maistamalla selviää, ehkä toisen kerran pitää maistella. 440 ml, 7,2 %, 4/5
Viljandilainen neipa on kauniin sumeaa ja oranssia olutta, joka kuohuaa komeasti. Tuoksussa on makeaa sitruunaa ja humalointia. Maku on hitusen humalaisempi, makeus jotenkin katoaa, tilalla on vähän maanläheisempää vivahdetta. Ihan kiva olut, jota voisi juoda toisenkin. Jälkimaku on täyttävä. IBU 35, 330 ml, 5,3 %, 4/5
Brittiläinen sysimusta kermastoutti vaahtoaa upeasti vaaleanruskealla vaahdolla. Tuoksuu makealta suklaalta. Suussa maistuukin enemmän kuivalta tai kahvilta. Uusintahörpyillä maku palautuu enemmän tummaan suklaaseen ja paahdettua mallasta pursuaa reilusti makuhermoille. Jälkimaku on katkerampi, oikeastaan jotenkin piristävä. Lääkepullon sisältö on pehmeää ja täyteläistä. 500 ml, 6,5 %, 4/5
Olut reissun savuinen matkamuisto sopi mielestäni tiistaiseen saunailtaan. Olut likaisen ruskeaa, vaahto katosi nopeasti. Olut tuoksuu savukinkulta, lupaa paljon. Maku on maltainen ja savustettua kinkkua, pientä ohuutta on ensihörpyissä. Maku tiivistyy mukavasti. Makeutta on sopivasti, voiko savuista olutta sanoa raikkaaksi, no voi. 33 cl, 5,5%, 4/5
Tartolaisen panimon tuotantoa olen maistellut ahkerasti, ja viime tartonreissulla törmäsin vähän eri lailla nimettyyn ipaan. Olin kyllä aika varma että tämä nyt ainakin maisteltu, mutta eipäs ollutkaan. Sihauttaessa tulee selväksi että nyt kuohutaan. Valkoista vaahtoa riittää, olut on keltaista, vähän harmaata. Tuoksu on sitrusmainen. Maku on pehmeä, katsoiko hiilihapot kuohun kokonaan. On tästä humalan katkeruuttakin, mutta ei ainakaan liikaa. Lopputunnelmakin on pehmeä. Vaahtoa riittää uusintakaadoissa. Pilsipa tuli sanana mieleen, sitruunat ja ruohoisuus muodostavat piilevän katkeron kanssa pehmeän liittoutuman. 0,33 l, 5,0 %, 4/5
Ahveniston luontopolku kierretty, saunottu, lauantai-iltapäivä, grilli kuumenemassa ja lasissa itävaltalaista vadelmastouttia, ei ole ollenkaan huono yhdistelmä. Olut on mustaa ja se kaatuu lasiin liköörimäisesti. Tuoksuu makealta maltaalta, tuntuu suussa paksulta. Maistuu vadelmaiselta, pohjalla on paksu maltaisuus. Paahteisuutta, vahvaa tummaa suklaata, hedelmiä, hitusen alkoholia ja syvää makua, kaikkea mahtuu. Ovelasti aina hörpyn aluksi maistuu vadelma, jälkimaku on vähän hapan. Tunnelma viittelöi likööriin päin. 0,33 l, 10,2 %, 4/5
Tekstit
Kaikki kommentit
