Vain blogistin äärettömän nopeat kädet estivät kuopiolaista bitteriä kuohuamasta pullonsuusta yli. Vaahto on tahmaisen oloista ja kyllä sitä jää vähän olutta suojaamaan. Värinä on hiukan likainen mahonki. Tuoksuu puiselta maltaalta. Maku on maltainen, vähän hedelmää ja aika paljon hiilihappoa. Jälkimaussa on bitteristä humalaa ja sen jälkeen makea mallasta. 0,33 l, 5,4 %, 3/5
Naantalilainen kaikkien oluiden isä on lasillisessa sameaa keltaisuutta, sen vaahtohattu katoaa nopeasti. Lasin pohjalla ui vähän jotain valkoisia kokkareita. Tuoksu on hedelmäinen, vähän mentholia. Maku on paksu, hedelmäinen, jotenkin kirpeä, ananasta, vähän havuja ja tippa mentholia. New England Quadruple ipa lukee etiketissä, kyllä sekin vahvistaa että vahvasta mausta ja oluesta on kyse, alkoholin tosin huomaa vasta kitalaessa jälkikäteen. Kapeasta tölkillisestä riittää pitkään nautiskeltavaa. 330 ml,11,5 %, 5/5
Tartolaisesta joulukalenterista oli jäänyt tohtori Jonesin isän olut odottelemaan kevättä. Imperial ipa on melko tummaa kuparia, vaahto on melkein valkoista. Tuoksussa on vähän kaikkea, humalaa, sitrushedelmää, makeutta ja hippusen simaa. Suussa ensihavainto on hiilihapot, sitten suoraan jälkimaun kuivahkoon puuhumalaan. Alkoholi ei maistu, mutta täyteläisyys antaa ymmärtää hidastamisen kanssa. Humalat rapsakoituvat oikein hienosti hörppiessä, greippiä on sopivasti 0,33 l, 9,0 %, 5/5
Candy sour lisäselvite lukee naantalilaisen tölkillisen etiketissä. Olut on vähän sameanpunaisen villapaidan väristä, vaahto käväisee sen päällä. Tuoksussa on jotain pistävää, vähän hapanta vadelmamehua ja kai se on tonkapapuja. Maku täydentyy salmiakkijauholla, sellaisella mitä muinoin sai kioskilta muovisessa taskussa, mukana oli pilli. Alkuun maku on vähän sekava, mutta salmiakki antaa siihen mukavan potkun. Sekavuus kääntyy lopulta mielenkiintoisuudeksi. 330 ml, 5,0 %, 4/5
Kävin ensikerran Tiiriön Prisman Alkossa, oluthylly vastasi pikkumyymälän valikoimaa, eli yksi matala hyllyllinen aika tuttuja juttuja. Saksalainen lager-tölkki oli kyllä helposti havaittava. Kultainen olut on kirkasta ja vaahto on asiallinen. Tuoksu on maltainen. Maku on pehmeä, ei oikein muuta nyt tule mieleen eikä kieleen, ok lager. 0,5 l, 5,0 %, 3/5
The eagle has landed sanoo etiketti. Britti-ipa on lasissa haalean keltaista. Tuoksu on sitruunainen ja keväisen kukkakedon tunnelmaa. Maku on kevyen kukkainen, raikas ja melko hiilihappoinen. Vähän ohut, humalien katkeruutta ei juuri löydy, jälkimaussa sentään on. 440 ml, 4,3 %, 3/5
Tuusulalainen tuplaneipa on melkein jaffanväristä, vähän sameampaa. Kevään ensimmäinen terassiolut tuoksuu makealta hedelmältä ja hiivalta. Maku (heh) on pehmeä, täyteläinen, hedelmäinen, vähän yrttinen tai olisiko kannabista ja olisiko vähän alkoholin lämmitystä. Etiketissä sanotaan mehupommiksi, sitrus ja mallas tässä täydentävät humalia hienosti. 330 ml, 8,0 %, 5/5
Goodmanin Alkon myyjä suositteli belgialaista luostariolutta, keltainen tölkillinen lähtikin maisteltavaksi. Kirkas olut on tasaisen kultaista, vaahto katoaa. Tuoksu on karkkimaisen hedelmäinen. Maku on hedelmäinen, hitusen hiivainen ja aika kevyt. Pyhä Pietarista paljastuu ihan vähän mausteisuuttakin. Maussa makeus katoaa, oikeastaan oikein mukava olut. 500 ml, 6,5 %, 4/5
Tallinnalainen musta imperial stout ei kuohua. Nenässä havaitsee paahdetta, makeutta ja mallasta. Ensihörppy saa hymyilemään, makeutta on reippaasti, mallasta on riittävästi. Vaahterasiirappia olen maistellut lähinnä pannukakun kanssa, kyllä se tällaiseen herkutteluolueenkin sopii. Hitaasti tätä on juotava, ei tämä nyt ihan siirappista ole, mutta makeus on ainakin riittävää. Makean maltaan perässä hiipii vähän suklaata ja hippunen lakritsaa, kokonaisuus on täyteläinen. Pullollisen ostin panimon kaupasta. 330 ml, 12,5 %, 5/5
Tartolainen balttiportteri on mustaa, vaahto rusehtavaa. Tuoksussa kuusta ja vähän mallasta. Mausta kommentiksi ensihörpyllä sanon että onpas pehmeää. Hörpyn jälkimaku on erikoisempi, onko se katajanmarjaa jota etiketissä kuusenkerkän ja savun lisäksi mainitaan. Aika kuivaa mutta jotenkin täyteläistä, savua ei ole, marjaisuutta on. 0,33 l, 8,1 %, 4/5
Kirkkaan kullankeltaisen nürnbergiläisen pilsin tuoksu on voimakas heinähumala ja se muistuttaa että hyvä pils on aina paikallaan. Vaahto on kirkkaan valkoinen ja komeahko. Aika kuivalta maistuu, humalat on riittoisat, sopiva kuivuus jää suuhun. Saunan päälle tämä tuntuu raikkaalta. Kyllä pitää pilsneriä maistella useammin. 0,5 l, 5,1 %, 4/5
Bier Bierin hanasta löytyi Espoon kahvipanimon kanssa yhteistyönä pantua mustaa olutta, se ei kuohua. Tuoksu on kahvia vienolla vaniljaisuudella. Makea tuoksu kääntyy enemmän pehmeästi paahteiseksi, vähän suklaiseksi, reilusti kahviseksi ja maltaiseksi, mämmiä on minimaalisesti. Alkoholi ei tunnu kun vasta kurkussa jälkimaussa. Makeus kiertää takaisin makuhermohin, hitusen viinitunnelmaa lauantai-iltapäivään. 0,3 l, 11 %, 5/5
S-marketin hyllyllä oli rivi vaaleita tölkillisiä, nappasin sitruunaisen vehnäoluen. Vaahto on komea vaalea höttö, se kyllä katoaa nopeasti. Olut on väriltään vaaleaa sameahkoa kultaa. Tuoksu saa epäilemään että onkos tämä jaffaa, appelsiinia löytyy. Maku on sitruksinen ja mausteinen, etiketissä mainittiin korianteri tai ekstrakti oli molemmissa maussa kyseessä. Ehkä hellekesän merenrantaterassilla toimii paremmin, aika laihaa on. 50 cl, 5,0 %, 2/5
Espoolaisen väsyneen sedän ipa on melko kirkasta, ohuen oloista lasillisessa. Vaahtoa tuli, meni ja jäikin huntu. Tuoksu on lupaavan humalainen havu, jotenkin tuore. Maku on kunnollista ipaa ilman suurempia kikkailua. Sitruunat jää taustalle. Ostin tölkillisen Goodmanin S-Marketista, voin toistaa suorituksen epäröimättä. 440 ml, 6,7 %, 4/5
Likaisen ruskeanpunertavaolut jättää pikaisella vaahdollaan vähän likaisen näköistä merkintää lasillisen reunalle. Tuoksu on vadelmainen, samoin ensihörpyn makumaailma. Etiketti lupaa kermaista vadelmaa ja kookosta, etiketin gelato-olut aukeaa vähitellen. Ehkä tässä on jotain jäätelöfiilistä mukana. Olut on heikosti hapan ja aika laiha on lopulta kokonaisuus, vadelmanmakua riittää. 0,33 l, 6,2 %, 2/5
Maaliskuun ensimmäinen päivä mahdollisti saunojalle vilvoittelun terassilla ja rauhoittumisjuomaksi belgityylistä tummaa alea. Tuoksu on maltaista rusinaa. Väri on ruskeaa, pientä läpikuultoa. Maku on makea ja reilusti maltainen. Hedelmiä on maussa reilusti, makeaa tummaa leipää saman verran. Soljuu kurkusta alas helposti, alkoholi on piilossa. Sokeria on vähän liikaa, mutta se varmaan pakottaa hidastamaan sopivasti. 33 cl, 10 %, 4/5
Ruotsalainen purukumiolut on haalean keltaoranssi, vaahto on vaaleaa pienikuplaista. Tuoksu on hedelmäinen, tropiikkia paljon. Maku on runsas, keltaisia tropiikin pehmeitä hedelmiä, omenaakin, häviävää mausteisuutta jälkimaussa. Humalat on lempeitä, vähän sitruunaa. Oluen sain synttärilahjaksi ja lahjan arvoista maisteluhetkeä on pitänyt hakea ja helmikuun viimeinen perjantai osoittautui sopivaksi. Purukumi ei onneksi ole liian väkevä, mutta on se vähän pelottava oluen nimessäkin ja vähän se kummittelee. 500 ml, 8,1 %, 4/5
Melko varmalla otteella on hämeenlinnalaisen tölkillisen etikettiin painettu että paras bitteri. Etiketissä selkeästi brittivirkamiehet suuntaavat työpäivän päätteksi paikalliseen juomaan yhden bitterin. Tuopillisessa väri on vaaleaa kastanjaa, vaahtoa on vähän valkoisena. Tuoksu on brittipubista, tai no maltainen ja vähän makeutta. Maistaessa nousee jotenkin hymy huulille. Sopivasti katkeroa, ei liikaa, tekee vaan mieli ottaa uusi hörppy. Jälkimaku on sopivasti bitteri, lopputuopillinen muuttuu vähän laihaksi. 440 ml, 4,3 %, 4/5
Erikinkadun Salamanationin hanasta löytyi ipaa. Täyteläisen oranssi tanskalainen tuplasti humaloitu olut tuoksuu makealta hedelmältä. Maku paljastaa honkaisia humalia. Täyteläinen hedelmäisyys ja humalien lievä yrttisyys liittoutuvat maussa, vähän alkoholia on mukana myös. Värin lisäksi maku on myös kokonaisuudessa täyteläinen. 30 cl, 8 %, 5/5
Tallinnan Koht-baarin myymälästä löytyi matkamuistoksi viljandilaista ipaa. Väritys on meripihkainen ja vaahto on komeahko. Tuoksuu kuin maltainen männynkäpy. Katkerot on mietoja, vähän sitruunaa, jälkimaussa on vähän makeutta, jälkijälkimaussa on mukavasti humalan katkeruutta. IBU 55, 440 ml, 6,6 %, 4/5
Roomalaisesta supermarketista mukaan nappasin paikallista olutta, söpö pikkupullollinen. Lager on kirkasta ja oranssia, vaahtoa oli vähän. Tuoksu on makeaa, makeampaa mallasta. Maku on kevyt ja maltainen. Vähäistä on kaikki. 25 cl, 5,0 %, 2/5
Kampin Bruuverin hanasta valikoin bitteriä. Tuoppi täyttyy meripihkalla, jonka päällä on tiukkaa vaaleaa vaahtoa. Manchesteriläisen oluen tuoksu on mallasta, karamelliä ja humalia. Ensihörppy laittaa miettimään, miksi olen unohtanut brittioluet. Makeus katoaa, lempeä greippi ottaa osaa. Jälkimaku on katkera. Rapsakkuus on just eikä melkein. Googlettelu kertoo että tätä myydään ruokakaupoissa, ei ole omaan näkökenttään osunut, tarkennan katsetta jatkossa. 0,5 l, 5,5 %, 5/5
Tartolainen syntinen puolukka -olut on lasissa vaaleanpunaisen ja oranssin välissä. Tuoksu on happamaan taipuva. Etiketissä luvataan puolukkaa ja kuusenkerkkää ja kyllä niitä on myös makuhermoihin riittänyt. Olut tuli panimon joulukalenterista. Ihan on juotavaa, ei liian hapanta, vaan riittävän hapanta. Ehkä puolukkaa syrjäyttää lopulta kuusenkerkät. 0,33 l, 5,5 %, 3/5
Belgialainen tumman ruskea ale kaatuu lasiin ohuenoloisena, mutta se muodostaa tiiviin ja tyylikkään beigen vaahdon. Tuoksu on voimakas ja makea, mukana on paljon suklaata ja hedelmäkarkkia ja banaania. Olut tuntuu todella pehmeältä, suklaa on makeaa. Vähän alkoholi puskee läpi, mutta vain vähän, lämmitysefektin huomaa paremmin. Kokonaisuus menee hedelmäkakkuosastolle, kahviakin on lorahtanut mukaan, outoa makeutta. Kaikenkaikkiaan oluesta ei saa oikein kiinni. 33 cl, 11 %, 3/5
Olutmentorini Janne vinkkasi että Kantolan panimolla on kokeilemisen arvoista tuoretta tuplaipaa. Kävin ostoksilla ja kotona kaadoin oranssia lasiin. Vaahtoa syntyi vähän. Tuoksu on humalainen ja maltainen. Hörppäys kertoo että humalointi maistuu voimakkaana, ei niinkään katkerana, kyllä sitäkin on. Greippiä jää suuhun, kokonaisuus on vahva, kuusta ja mäntyä vähän, silti jotenkin raikasta. Perjantai-illan juomaksi sopii hienosti, jättää janoa joka hörpyn jälkeen. 440 ml, 8 %, 5/5
Andersonin joulukalenterista löytyi minttuinen olut. Ennakkokäsitykseni oli että kyseessä olisi ollut stout, mutta hapanoluesta on kyse. Olut kaatuu lasiin voimakkaasti mintulle tuoksuen. Väritys on vähän likaista kultaa. Maistellessa minttu ja vähän muutkin yrtit vievät ja lime on taustalla. Mukavasti huulille tuntuisi jäävän vähän suolaa houkuttelemaan seuraavaa hörppyä. Helppo sour, viitteitä lienee cocktailien suuntaan, mutta kokonaisuus on virkistävä. 0,33 l, 6,0 %, 4/5
Tarton viimevuotisen kulttuuripääkaupunkimaininnan kunniaksi toisen samanlaisen kaupungin panimon kanssa juhlan kunniaksi valmistettu hapanolut on aika erikoisen näköistä, vähän rumaa marjapuuroa ja poreilua. Tuoksu on perinteistä mummun marjamehua, johon ei sokeria ole turhaan tuhlattu. Maku on samanlainen, marjainen, vadelmaa, mustaherukkaa ja tyrniä. On vadelma onnistuttu piilottamaan tai marjojen makeus ainakin. Kyllä tässä vadelmakin maistuu ja muut marjatkin, mutta päällimmäisenä tässä hapanoluessa on happamuus. Ei kyllä hyppää toista kertaa ostoskoriin, ostin Tarton Gambrinuksesta. 0,33 l, 6,0 %, 2/5
Birgerin hanasta lauantai-iltapäivän kunniaksi valitsi englantilaista mehuisaa ipaa. Väri on kynttilävalaistuksessa oranssi ja vaahtoa tuli sopivasti. Tuoksu on pehmeän hedelmäinen. Ensihörppy vakuuttaa, trooppinen hedelmä kääntyy vähän pihkaiseksi jälkimauksi. Paljon on panimon oluita kehuttu internetin palstoilla, ymmärrän kun nyt maistoin ensi kertaa. Havut, greippi, ananas, sitruuna ja vähäiset yrtit muodostavat miellyttävän mehuisan kokonaisuuden pienellä hiivan häivähdyksellä. 0,33 l, 8,4 %, 5/5
Kesäinen olutreissu, ensimmäinen pysähdys Lohjalla päätin oluita kylmäkaapista valitessani vähän haastaa itseäni: olut jossa olisi appelsiiniä ja nimen perusteella jotain kefiiriäkin. Pitkän välttelyn jälkeen nappasin oluen maisteluun. Väri on vähän samea oranssi, vaahto oli nopeaa. Tuoksuu hedelmäiselle, olisiko appelsiiniä, taustalla on vähän makeaa maitoa. Maku on yllättävän raikas, makeus puristuu happamuudeksi. Ei tässä ole kyllä piimää. Hiilihappoa on sopivasti. Kokonaisuus jää vähän laihaksi, mutta tällaisessa kesäoluessa se on tarkoitus. 0,33 l, 5,0 %, 3/5
Olutreissun yksi kesäinen olut oli jäädä aivan unholaan, pieni inventaario pelasti oluen maisteluun. Olut on kirkasta tai pieni sameus kuuluu asiaan, oranssia ja kultaa, vaahtoa mukavasti tiiviillä valkoisella vaahdolla. Tuoksussa on mallasta vähän, samoin hunajaa. Maussa tuntuu alkuun vähän katkeroa, kokonaisuus on kuten takaetiketissä sanotaan yksinkertainen ja helposti juotava. Eiköhän tämä sinne ruukkikylän laiturin kesäiltaan sovi parhaiten. Pientä kuivatusta jälkimaussa, mikä tietty sopii, helposti voisi terassilla tilata toisen samanlaisen. 33 cl,5,5 %, 3/5
Sodankyläläisen panimon samean kuparinen olut löytyi joulupukin lahjakassista. Tuoksu hedelmäinen, hiivainen ja tallimainen. Tunnelma lähtee heti belgialaiseksi. Maku on hedelmäinen, jotenkin aito ja oikea. Sopivalla tavalla hiivat on pinnalla. Kokanaisuus on lämmin ja täyttävä. Panimon tuotokset pitää laittaa tarkkaan seurantaan. 0,375 l, 6,4 %, 5/5
Tartolainen musta chili-kirsikka olut punertaa valoa vasten. Tuoksussa on kirsikkakonvehtia. Joulukalenterioluen ensihörppy maistuu makealta ja suklaiselta. Chilin potkaisu tuntuu ohuelta, mutta kyllähän se on riittävä. Jälkiruokatunnelma hiipii kehiin. Mallasrunko paljastuu paksuksi, mutta kokonaisuus on jotenkin ohut tai chilinpotku hämää pisteliäisyydellään. 0,33 l, 7,9 %, 4/5
Rooman Pigneton Conad-supermarketin pienellä oluthyllyllä oli muutamien italiaisten oluiden seassa yksi extrapallo, joka kotona sitten osoittautui tanskalaiseksi. Lasissa århusilainen vahva ale paljastuu kirkkaan kupariseksi, vaahtoa ei paljon jää näkyville. Aika makea tuoksu, täydentyy makean maltaan mauksi. Hiilihappoisuusko antaa jälkimakuun ryhtiä. Hedelmäisyytä, karamelli ja mallasta, myönnetään nyt että on parempaa kuin hetki sitten ajattelin ja jos olisin ostanut Århusista niin miellekartta olisi ollut parempi. 33 cl, 7,7 %, 3/5
Rooman Tiber-joen toisella puolella on Trastreveren kaupunginosa, sen kävelyalueella olevasta herkkupuodista löytyi oluthyllyn kulmalta mukavannäköinen pullollinen. Pienellä kokemuksella sanoisin että italialaiset panostaa pullollisiin, vähän erilaisia aina. Väri on tumma, läpikuultavaa oranssia, vaahto valkoista ja se katoaa melkein kokonaan. Tuoksu on humalainen, makeutta ja mäntyä. Maistuu hedelmäiseltä, ripaus italialaista pinjapuuta. Jälkimakuun kertyy makeutta ja jotain hiivaisuutta, tuoksu paljastuu maltaiseksi. Kokonaisuus on kevyt mutta tavallaan täyteläinen. 33 cl, 4,8 %, 3/5
Pignetolaisen Conad-marketin olutosaston ylähyllyltä nappasin matkamuistoksi kauppaketjun omaa olutta, kai. Olut on oranssia, vaahtoa ei juuri syntynyt. Tuoksussa on mallasta ja hedelmäkarkkia tai viinikumia. Maku on alkuun vähän laimea, mutta toisto tuo maut paremmin esiin. Mukavasti humalaisuutta, vähän appelsiinia ja sen kuorta, makeutta on myös. Ehkä tämä on tosiaan italialaista pale alea, jotenkin se kuvaa makuyhdistelmää ihan hyvin. Jälkimaku on katkerahko. 33 cl, 6,1 %, 3/5
Trasteveren kujilla lounaan jälkeen tuli vastaan pieni ravintola, jossa oli enemmänkin erilaisia oluita. Valitsin tiskin tölkkirivistöstä italialaisen neipan. Väri on syvän oranssi ja vaahto pienikuplainen, vähäinen ja valkoinen. Tuoksussa on paljon hedelmiä, persikkaa ja ananasta ainakin. Maku on hedelmäisen ja humalaisuuden rento yhdistelmä. Hiilihappoa on mukavasti, antaa vähän ryhtiä kokonaisuuteen, humalia, hedelmiä, makeutta, vähän maltaisuutta. 33 cl, 6,2 %, 4/5
Vaaleankeltainen italialainen lager kuohusi valkoisena nopeasti. Tuoksussa on mukavasti makeaa mallasta. Maku on kevyt, italialaisen tyylikäs. Hiilihappoa on, makuja on säästeliäästi, vähän heinää ja ihan pieni sitruunan häivähdys. Loppiaisiltapäivän voi viettää myös tällaista kirkasta juomaa nautiskellen. 660 ml, 4,8 %, 3/5
Roomalainen, alunperin puglialainen, vaalean oranssi olut vaahtoilee vähän. Tuoksu on makea, vähän hunajainen. Maku on oletettua täyteläisempi. Tyylikäs pullollinen eikä pignetolaisen ravintolankaan tunnelma saa olutta maistumaan paremmalta. Aika pliisia on. 33 cl, 4,8 %, 2/5
Ipaton tammikuu, ei siitä kovin pitkään kannata venyttää. Tartolainen tuplahumaloitu ipa on kauniin oranssia ja vaahto on höttöistä. Tuoksussa on hedelmiä ja humalia, aika houkuttelevaa. Maku on rempseän humalainen, ananasta, pari sitruunanlohkoa ja muita trooppisia hedelmiä on mukana. Yksinkertaista ja hyvää on, helppoa ipaa. Hiilihappoisuus jatkuu jälkimaussa ovelasti. Käsinvalitut strata-humalat tuoksuvat loppuun saakka. 0,33 l, 6 %, 5/5
Tekstit
Kaikki kommentit
