Tartolaisen panimon tuotantoa olen maistellut ahkerasti, ja viime tartonreissulla törmäsin vähän eri lailla nimettyyn ipaan. Olin kyllä aika varma että tämä nyt ainakin maisteltu, mutta eipäs ollutkaan. Sihauttaessa tulee selväksi että nyt kuohutaan. Valkoista vaahtoa riittää, olut on keltaista, vähän harmaata. Tuoksu on sitrusmainen. Maku on pehmeä, katsoiko hiilihapot kuohun kokonaan. On tästä humalan katkeruuttakin, mutta ei ainakaan liikaa. Lopputunnelmakin on pehmeä. Vaahtoa riittää uusintakaadoissa. Pilsipa tuli sanana mieleen, sitruunat ja ruohoisuus muodostavat piilevän katkeron kanssa pehmeän liittoutuman. 0,33 l, 5,0 %, 4/5
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti