Tumman kuparinvärinen tartolainen olut kuohuaa mukavasti vaalealla vaahdolla. Tuoksu sisältää makeaa mallasta, ehkä vähän karamelliäkin. Maku on maltainen ja sitä on paljon, mutta samalla jotenkin terävä tai ohut. Makeutta on sopivan miedosti ja se täydentyy pienellä jälkimaun katkeruudella. Leipäinen olut on ihan hyvää. 0,33 l, 5,5 %, 3/5
Brittiläinen sysimusta kermastoutti vaahtoaa upeasti vaaleanruskealla vaahdolla. Tuoksuu makealta suklaalta. Suussa maistuukin enemmän kuivalta tai kahvilta. Uusintahörpyillä maku palautuu enemmän tummaan suklaaseen ja paahdettua mallasta pursuaa reilusti makuhermoille. Jälkimaku on katkerampi, oikeastaan jotenkin piristävä. Lääkepullon sisältö on pehmeää ja täyteläistä. 500 ml, 6,5 %, 4/5
Katajanokan Beaky Basterd -baarin pullo- eli tölkkivalikoimasta löytyi olut, jota piti maistaa oikein kaksi kertaa. Uusiseelantilaisella manilita-humalalla ryyditetty olut on keltaoranssia ja vaahto on kirkasta. Maku on sitruunainen ja rapsakan humalainen, humalan maku vilahtaa makupaletissa. Ananasta, sitruunaa ja vesimelonia on maussa, jälkimaku on sitruunasoodamainen. Helpostijuotava olut antaa toistoille mahdollisuuksia. 0,33 l, 6,9 %, 5/5
Hämeenlinnalainen samea tupla-ipa päättää työviikon jo torstaina. Oluen ostin panimon myymälästä. Olut tuoksuu melkoisesti hedelmiltä jo tölkin avauksessa. Väri on keltainen, se vaahtoaa valkoisena pienikuplaisuutena. Ananas ja kirpeämpi persikka sekoittuvat tuoksussa vaimeaan multaan. Maku on samaa kuin tuoksukin, vähän selkeämpää hedelmäisyyttä kuitenkin, humalat puraisevat jälkimaussa terävästi. Greippiä ja havuja hiipii makupalettiin. Kuivempi jälkimaku antaa luvan jatkohörppyihin. Sanoisin että nyt on Hämptonissa käymisen arvoinen kauppapaikka. 440 ml, 8 %, 5/5
Olut reissun savuinen matkamuisto sopi mielestäni tiistaiseen saunailtaan. Olut likaisen ruskeaa, vaahto katosi nopeasti. Olut tuoksuu savukinkulta, lupaa paljon. Maku on maltainen ja savustettua kinkkua, pientä ohuutta on ensihörpyissä. Maku tiivistyy mukavasti. Makeutta on sopivasti, voiko savuista olutta sanoa raikkaaksi, no voi. 33 cl, 5,5%, 4/5
Hollantilainen seitsenkertaisesti sabro-humalalla kruunattu tuplaipa on keltainen ja kauniisti vaahtoava olut. Tuoksussa on hedelmää, humalaa ja mäntypuuta. Ensihörppy kertoo sen että nyt ollaan huippuoluen maistelua aloittamassa. Maussa on paksua ananasta, vähän jälkiruokamaisuutta, sitrusta, humalia, erinomainen cocktail. Maku ja jälkimaku peilaavat toisiaan, siis samankaltaisia ovat. Panimon oluet on sen verran hyviä että pitää harkita kyllä vierailua, jos sattuisi lähistölle eksymään. 440 ml, 8,5 %, 5/5
Espoon Ainoan Alkosta nappasin paikallisen keltaisen samean tupla-ipan matkamuistoksi. Lasiin kaataessa valkoista vaahtoa syntyy vähän. Tuoksu on hedelmäinen ja trooppinen, pienellä mäntyvivahteella. Maku on samanlainen, mukavasti makeutta, vähän valkoviiniä vilahtelee, humalien lempeä katkeruus antaa potkua jälkimakuun. Raikas kokonaisuus maistuu tasapainoiselta ja tuoreelta. 440 ml, 8,0 %, 5/5
Dos tescolotes -kaupasta Hakaniemestä ostin tietysti pari meksikolaista olutta. Vienna lager -tyyppinen olut on kirkkaan kuparista ja vähävaahtoista. Maku on aluksi maltainen. Pehmeyttä ja jotain löysyyttä, makeus tuntuu vienosti. On vähän erilainen kuin ajatus meksikolaisesta oluesta, mutta on tässä jotain meksikolaista. 355 ml, 4,0 %, 3/5
Tartolaisen panimon tuotantoa olen maistellut ahkerasti, ja viime tartonreissulla törmäsin vähän eri lailla nimettyyn ipaan. Olin kyllä aika varma että tämä nyt ainakin maisteltu, mutta eipäs ollutkaan. Sihauttaessa tulee selväksi että nyt kuohutaan. Valkoista vaahtoa riittää, olut on keltaista, vähän harmaata. Tuoksu on sitrusmainen. Maku on pehmeä, katsoiko hiilihapot kuohun kokonaan. On tästä humalan katkeruuttakin, mutta ei ainakaan liikaa. Lopputunnelmakin on pehmeä. Vaahtoa riittää uusintakaadoissa. Pilsipa tuli sanana mieleen, sitruunat ja ruohoisuus muodostavat piilevän katkeron kanssa pehmeän liittoutuman. 0,33 l, 5,0 %, 4/5
Ahveniston luontopolku kierretty, saunottu, lauantai-iltapäivä, grilli kuumenemassa ja lasissa itävaltalaista vadelmastouttia, ei ole ollenkaan huono yhdistelmä. Olut on mustaa ja se kaatuu lasiin liköörimäisesti. Tuoksuu makealta maltaalta, tuntuu suussa paksulta. Maistuu vadelmaiselta, pohjalla on paksu maltaisuus. Paahteisuutta, vahvaa tummaa suklaata, hedelmiä, hitusen alkoholia ja syvää makua, kaikkea mahtuu. Ovelasti aina hörpyn aluksi maistuu vadelma, jälkimaku on vähän hapan. Tunnelma viittelöi likööriin päin. 0,33 l, 10,2 %, 4/5
Löysinpäs eilen lopulta uuden hämeenlinnalaisen panimon myymälään. Ikävä kyllä Katuma Pils oli loppuunmyyty, mutta vaaleankeltaista ipaa löytyi. West Coast ipan vaahto katoaa pian. Tuoksu on raikkaan hedelmäinen. Maku on tuoksua katkerampi, vähemmän ananasta ja sitruunaa, enemmän greippiä ja ihan vähän makeuden jälkikaikuja. Kuivuu kyllä ikeniin, aika humalaista ja kuivaa on, aika kapea makumaailma, mutta makua on riittävästi maisteltavaksi. 440 ml, 6,7 %, 4/5
Heikosti läpikuultavan kultainen naantalilainen ipa kuohuaa näyttävästi. Tuoksuu makealta sitruunalta tai mandariinilta oikeastaan. Suutuntuma on ensin hiilihappoinen, vähän hiivaa, mineraaleja ja sitten hedelmiä. Lopuksi katkeruutta, vähän ohueksi jää jostain syystä. 330 ml, 5,2 %, 3/5
Olutreissun Fiskarsin pysäkiltä ostin tämänkin matkamuiston, Nordheim-Westfaleniin viittaavaa kölsch-olutta, josta pitää tietysti vaihtaa pari kirjainta. Olut on sameaa, vaaleaa kuparia, vaahto on nopeasti katoavaa. Tuoksussa voi tarkkana ollessaan erottaa rosmariinin ja hedelmäisyyttä. Maku on sama, vähän hiivaisuutta. Mukavaa mausteisuutta, erikoistahan tämä on, sitruunaakin mahtuu mukaan. Piristää mieltä. 33 cl 4,5 %, 4/5
Olvin maistiaislähetyksen olut palkitsi pihatalkoiden uurastajaa. Väri on vaaleankeltainen ja vaahto tiukahkoa valkoisuutta. Tuoksussa on vapputunnelmaa, simaa ja sitruunaa. Maistuu alkuun miellyttävän humalaiselle. Sitruunaa, vähän greippiä, jotenkin tunnelmassa on tuoreutta ja raikkautta. Mukana tulleessa esitteessä sanotaan että humalina ovat uusiseelantilaiset superdelic, motueka ja nectaron. Onhan kokonaisuus mukavan pehmeä, raikas ja helppo. Lempeä jälkimaku muuntuu vähitellen rapsakaksi. Kyllähän nämä Olvin isot uudet tölkit on poikkeuksetta aika hyviä. 0,5 l, 6,0 %, 4/5
Olutreissun Taalintehtaan laituriravintolapysähdyksellä mukaan lähti erikoista olutta, hapanta omenaa. Väri on hailakan keltaista, vähän harmaata. Vaahto on valkeaa, mallia pika. Tuoksu on hapan omena. Maku on sama, kuivaa. Hiilihappoa on kuin vissyssä, ellei enemmänkin. Siideriä en ole vähään aikaan nautiskellut, ehkä tämä korvaa sitä. 0,33 l, 4,5 %, 2/5
Tarton matkamuisto Gambrinuksesta on tiivistä, vaalean keltaista pale alea ja se vaahtoaa ripeästi valkoisena. Tuoksuu pehmeiltä keltaisilta hedelmiltä, makeaa, taustalla leijuu humalavaroitus. Maku on lyhyesti ananasta, greippiä ja sitruunaa, ne kyllä katoavat nopeasti. Jälkimaku on hiilihappoinen, humalainen ja hapahkokin. Panimon uusi etikettitaide vaatii totuttelua. 0,33 l, 4 %, 3/5
