Hiisi Peri India Pale Lager

Sunnuntaisen helteen katkaisi kotimainen lager, tosin tätä ei nyt ihan peruslageriksi tunnista. Tuoksussa on makeutta, vähän simaa. Väritys on kauniin oranssi ja vaahto on tyylikäs ja kestävähkö. Maku on täyteläinen, pirskahtelevaa hiilihappoa, hiivaa, vähän ruohoa ja humalaa reiluhkosti, ei kait oluelta voi muuta enää vaatia. Olut hupenee nopeasti. Jälkimaku on humalainen. Hiiva erottuu maussa ihan riittävästi. Ostinkohan tämän S-marketista, täytyy ostaa uudestaankin. 40 IBU, 10 EBC, 330 ml, 5,5 %, 4/5

Käbliku Sambo Sour Fruit Saison

Oluesta näyttää tulevan punaista, jos siihen laittaa mausteeksi kirsikoita ja mustaherukkaa. Virolaisen panimon, neuvostoliittolaisen kamppailulajin mukaan nimetty(?) sour on todella punainen. Tuoksu on erikoinen, vähän kuin nuuhkaisisi juustopöytää. Etiketti kertoo että valmistuksessa on käytetty maitohappobakteereja. Oudolla tavalla mehumaisuus on ihan ok. Happamuus taipuu marjojen ja makeuden yhteydessä ihan mukavaksi kokonaisuudessa. Hörpätessä tuo juustopöytä tunkee liikaa esille. Erikoisuudessaan aika mieltäjakava olut, ihan hirveä outous tai kuningasten herkkua. IBU 5, 330 ml, 6,9 %, 4/5

Käbliku El Mosaico American Pale Ale

Tarton Karlovassa, Barlovan terassilla, barceloonalaisen oloisen etiketin takaa löytyi APAa. Olut on vähän sameaa ja vaahtoa on vähän. Maku on humalainen, hedelmäinen, ei kovin kitkerä vaan humalainen. Makeus vaikuttaa taustalla. Tässä oluessa kaikki on vähän niin kuin taustalla. Sitten jälkimaussa kaikki on näyttämöllä, varsinkin humala, joka on tietty Mosaic ja lisäksi El Dorado. Aavistus heinää vielä lopuksi sovittaa itsensä esille. Sopii hyvin helteeseen, taidan hakea toisenkin. 0,33 l, 5,6 %, 5/5

Lehe Blackmouth Cur American Pale Ale

Vaihteeksi taas piti päästä Tartoon ja ensimmäisenä raatihuoneen torin näkymästä piti nauttia Selveristä ostetun virolaisen oluen kanssa. Luulin että APAn olisi sekoitettu jotain mustaherukkaa, mutta niinhän se olikin että Lehen oluiden nimissä tuntuu usein olevan joku koirarotu, niin tässäkin. Punaruskea olut on kirkasta ja siististi vaahtoavaa. Tuoksussa on mäntyä, mäntymetsä jatkaa makumaailmassa tuoden vähän pehmeää katkeruutta, pientä happamuuttakin. Makeaa, mallasta, kuivasti napsahtavaa männynoksaa, alkoholia ei maistu, mutta tuntuu kyllä. Matalahiilihappoisuus taittaa makua vähän löysäksi, tai sitten se on tämä helle. Pienpanimo-oluet on muuten edullisempia Selverissä kuin Tallinkilla. 330 ml, 5,2 %, 4/5

Berliner Kindl Jubiläums Pilsener

En muista olisinko ostanut tämän berliiniläisen oluen Alkosta vai ihan Berliinistä, etiketin kansainvälisistä merkinnöistä  päätellen kotimaasta tämä on ostettu. Olut on kirkasta ja kuohua löytyy sopivasti. Tuoksussa on heinää tai rumasti sanottuna pahvia. Pehmeää, helposti juotavaa ja hyvää, olosuhteina on helteen jälkeisen sateen jälkeinen kosteutta lämpimästi kuivaava terassi, uusi bluetooth-kaiutin, J. Karjalainen ja Kolme cowboyta. Pientä makeutta, lievää humalaa, mallasta vähän, yksinkertaista, pehmeää, ympäristötekijät, vaikuttaakohan ne nyt arvoiointiin sopivasti. 0,5 l, 5,1 %, 4/5

Lagunitas IPA India Pale Ale

Lähes trooppiseksi muuttunut, ukkosta lupaileva sää vaati vankkaa olutta seurakseen. Amerikkalaisen Lagunitas-panimon IPA lienee jonkinlainen mittapuu monelle muulle IPAlle. Muutaman kerran piti varmistaa etten ole tätä aiemmin blogittanut. Kirkkaan kuparisen oluen päälle ei muodostu vaahtoa juuri ollenkaan. Tuoksu on hapan taikinainen sitruuna. Maku on humalainen, vähän kirpakka ja makea, kaikkea yhtaikaa, sitruuna kääntyy enemmän appelsiinin suuntaan. Olut maistuu pitkään suussa, pikkuhiljaa maku siirtyy nieluun. Voisi sanoa että on täydellinen perusIPA, toisaalta voi myös sanoa että toimivaa on turha korjailla. Ihan kuin olut vähän puuduttaisi kieltä. 355 ml, 6,2 %, 5/5

Thornbridge Tart Bakewell Sour

Pyöräilypäivän viimeistä alamäkeä kotiterassilla vauhditti englantilainen gose. Englantilaisen tortun mukaan nimetty olut on kullankeltaista ja heikosti vaahtoavaa. Tuoksu on hapanta sitruunaa. Maku on samanlainen kuin tuoksukin, sitruunaa ja greippiä. Makeutta on tasoittamassa happamuutta, mutta silti olutta voi vain hörppiä pikkusiemauksen kerrallaan. Happamuus jää suuhun miellyttävänä, ei liiallisena. Mieleen tulee valkoinen viinimarja, en kyllä tarkkaan edes muista koska sitä on tullut viimeksi maistettua. Suolaisuutta ei ole erityisesti esillä. Monta kertaa on tätä olutta tullut Alkon hyllyllä vastaan, joku aika sitten houkutus oli tarpeeksi suuri ostoksen tekoon, nyt sitten jääkaapissa sama kunnioitettavan etiketin hokukutus oli vihdoin tarpeeksi suuri. Kunnioitus oli ihan aiheellista. 330 ml, 6 %, 4/5

Apri-Goze In Der Hose Leipziger Gose

Hellepäivän koripallonheittely vaati nopeasti suolatasapainon tasausta. Onneksi jääkaapissa odotti hollantilaisen Jopen-panimon kylmä, vaaleankeltainen, vähävaahtoinen janonsammuttaja. Tuoksusta löytää aprikoosia ja taikinaa. Näyttää jotenkin mehulta. Maku on lievästi hapan ja aprikoosimainen. Happamuus on oikein miellyttävää, taustalla on makeutta. Jälkimaussa on mineraaleja, joita voisi kutsua myös suolaisuudeksi. Helleoluiden aatelia, jos Alkosta vielä löytyy ja helteet jatkuvat, niin kyllä tällaista janojuomaa aina tarvitaan. 330 ml, 5 %, 5/5

Mamos

Ateenalainen panimo on nimetty perustajansa mukaan, niin kuin heidän lagerinsakin. Fix on toinen ateenalainen panimo ja suvut ovat avioliiton kautta aikanaan yhdistyneet, jos nyt selostuksen ihan oikein ymmärsin. Mamos on helppoa kultaista lageria. Nautiskelin sen Dos Gardenias -baarissa Ateenassa Psyrrin kaupungiosassa. Pullot laitettiin winecooleriin, jotta pysyvät viileinä. Maussa on vähän mallasta, humalaa ja makeutta. Hiilihappoa on sopivasti. Helle suosittelee vahvasti Mamosta. 0,50 l, 5 %, 3/5

Pils Hellas

Yksi kreikkalainen pils rauhoitti Ateenan Monastirakin koluajaa. Olut on vaaleaa ja vaahto käväisee lasissa nopeasti. Monastirakin kujilla myytiin myös t-paitoja muun tarjonnan ohessa. Yhdessä perinteisessä paidassa sanotaan että säästä vettä, juo olutta. Tätä juodessa tulee mieleen että väite ei pidä paikkaansa. Olut maistuu vetiseltä, tai siis ei oikein maistu miltään. Hiilihappoa on, no jano lähtee.  0,50 l, 4,5 %, 2/5

Kaiser Pilsner

Kreikkalaista peruspilsneriä nautiskelin Ateenan Gazin kaupunginosassa olevassa majoituspaikkamme terassilla. Keisari kaatuu lasiin kirkkaana, vaahtoa mukavasti pienikuplaista valkoista vaahtoa. Tuoksu on mallasta. Maku on aika vähän uuttatarjoava. Mallasta on reilusti, pistävyyttä tunkeutuu makumaailmaan. Hellejuomaa. 0,5 l, 5 %, 3/5

Karma Pale Ale

Kreikkalainen iltapäivä suorastaan huusi toista olutta ja en oikeastaan vastustellut yhtään, kun Milosin Punainen Polkupyörä  (Κόκκινο Ποδήλατο) -ravintolan terassi kutsui pöytäänsä. Vähän punaiseen taipuva olut kuohuvaa kauniisti valkoisella vaahdolla. Maku on maanläheinen, vähän kuiva, maltainen, sitruuna tuo mukavasti rapsakkuutta. Etiketissä silmälasipäinen leijona  vahtii nautintoa vähän uhkaavana. Hiiva taisi olla pullon pohjalla vähän, mutta kadettaessa se näytti jymähtävän paikoilleen. Maku täydentyy suussa vähitellen, aika virkistävää. Makeuttakin on riittävästi, tekee vähän mieli toista samanlaista olutta. 330 ml, 5,4 %, 4/5

Ikariotissa Ale

Miloslaisen supermarketin hyllyn tarjonnasta nappasin alen. Oluen nautin Kastro Miloksen terassilla kreikkalaista maisemaa ihaillen. Vaaleaa olutta, vaalealla vaahdolla, makuna on humalaa vähän, hiivaa sopivasti ja jälkimaku on pitkähkö. Aurinko vähän häiritsee, koska juoma katoaa tosi nopeasti nieluun. Mukavaa olutta, riittävästi makua, silti helposti juotavaa. Pikkupullollinen, 5 %, 4/5

Eza Z Premium Pilsner

Miloslaisen supermarketin erikoisoluthyllystä nappasin tyylikkään etiketin perusteella pilsnerin. Samaa olutta löytyi myöhemmin myös sixpackissä toisessa kaupassa. Tuoksu on vähän tympeä. Väritys on kirkas ja vaahto kuohuaa valkoisena. Hiilihappoa kuplii paljon nielaistessa. Intoilemani kreikkalainen olutkulttuuri taitaa nyt vähän yskiä. Humala ei ole pistävää vaan vähän sitruunaista. Ei tätä voi ihan helpoksi sanoa, joku koukku tässä on.  0,50 l, 5,2 %, 3/5

Noctua Pale Ale Head Twister

Ateenan Plakasta ostin Adrionou-kadun kaupan kylmäkaapista paikallista pöllöpanimon pale alea, toisen pöllö-oluen ehdin todeta hyväksi. Päänkääntäjä voi viitata myös etiketin pöllöön, tai myös tilanteeseen, jossa blogistin pää heiluu ensihuikan jälkeen. Pale ale on kirkkaasti keltaista ja vaahto on nopea. Tuoksu on humalainen. Olut meinaa lämmetä turhan nopeasti. Humalat ovat juuri sopivan katkeria, mäntyä, vähän sitrusta. Jälkimaku on pitkä ja kuivattava. Pöllöhän kuvastaa viisautta ja sen takia se kait on kreikkalaisen euron takapuolella ja tämän oluen etiketissä. 330 ml, 5,2 %, 5/5 

Nissos Pilsner Artisanal

Utopia Cafen auringonlaskua odotellessa kaatui lasiin kykladislaista, siiis Kykladien saarilla pantua, olutta. Väritys on sattuneesta valosta johtuen täydellinen. Vaahto katoaa lämmössä nopeasti. Tuoksussa piilee  vähän ruohoa. Olut katoaa kiduksiin huomaamatta. Puumaisuutta löytyy lievästi, craft-olut oli tarjoilijankin mielestä valintana excellent, vaikka tässä baarissa juomassa pitäisi olla enemmän auringonvarjoja kuin humalia. Humalaakin oluessa on väijymässä sopivasti, täytynee maistella vielä toinen. Etiketissä lukee että Nissos is island. Pitäisiköhän poiketa joskus. Pienellä otoksella Kreikka on hieno olutmaa. 330 ml, 5 %, 4/5

Solo Wuhan Hot Porter

Päivän kävelykierros Akropoliilla ja Plakan helteessä, mitäpä sitä muuta haluaisi juoda kuin kreikkalaista chili-porteria. Sen verran olen opiskellut kreikkalaisia aakkosia, että en luullut nimeä Moyoksi. Etiketti kertoo että kiinalaiset ystävät Wuhanista ovat lähettäneet pippurit ja eilen Brew Str -kaupan myyjä kertoi että Norjasta Kreetalle muuttanut mies on pannut oluen. Mustalta näyttää. Kahvia on tuoksussa. Vaahto on ok. Etiketti lupaili savua, havaitsen lähinnä kuivuutta. Chili on taustalla, ei hallitse mitenkään. Kahvi muuttuu tosi tummaksi suklaaksi. Vähän kitkeryyttä, toisaalta vähän tumman hedelmän makeutta. 330 ml, 5,5 %, 4/5