Malmgård Imperial Oatmeal Stout

Täydellisen musta olut verhoutuu kermaiseen vaahtoon. Tuoksuu tummalle suklaalle. Maku on aika katkeraa, kaura vähän pehmentää, humalat iskevät vastaan, tummaa suklaata, tupakkaa. Suussa tuntuu paahdetta ja kitkeryyttä, kuivaa männynkaarnaa. Katkeruus tasaantuu tai siihen tottuu, lasin vajetessa olut pehmenee miellyttävästi. 60 EBU, 400 EBC, 50 cl, 9,0 %, 4/5

Käbliku Red Rye Pepper Pils

Virolainen Käblikun ruispilsneri on maustettu musta- ja Sechuanin pippurilla. Vaahto on punaruskean oluen päällä tiivis ja pienikuplainen. Tuoksuna on sima, makuna on mausteinen sima. Hiilihappoa on paljon. Maku on jännittävä. Pippuri tuntuu vain huulissa, tuoksu on vähän liian simamainen. Olutta haluaa kyllä maistella että mitä tämä nyt oikein on, erikoinen olut. Täytynee ostaa toinen pullo, jos vaan osuu kohdalle. Pippuria on vain aavistus, mallasta, vähän hedelmää ja olisiko inkivääriä, pilsneriä tämä ei kyllä ole. IBU 30, 330 ml, 5,4 %, 4/5

O'Hara's Irish Red Traditional Ale

Irlantilainen red ale on syvän ruskean rubiininpunainen, komeavaahtoinen olut. Samettisen tiivis vaahto antaa kyllä olettaa jotain erityisen hyvää. Tuoksussa on vähän paahtunutta, voimakasta mallasta. Maku on pienoinen pettymys, kun muut panimon oluet ovat jättäneet ihan hyvän mielikuvan. Jotenkin tunkkaisuus sekoittaa lievän makeuden ja pienet humalat. Paahteisuus jatkuu mukavana jälkimakuna, ulkonäkö ja jälkimaku ovat hienot, mutta maku ei natsaa, vähän multaista. Loppua kohti maku paranee, ehkä ei nyt ihan hirveä pettymys, miellyttävä pehmeys toisaalta. Sekavaahan tämä on. 33 cl, 4,3 %, 3/5

Sori Hardly Working Pils Simcoe Hopped Lager

Ironisestiko Sori on nimennyt oman pilsnerinsä tuskin toimivaksi? Pakkohan näin nimetty olut on blogittaa. Lidlin hyllystä nappasin tämän aikanaan, vaikka etiketti näyttää jotenkin ankealta. Työpäivää väritti sähkökatkos, joten saunan jälkeen maistui illalla olut. Kultainen olut on vähän sameaa, vaimea vaaahto pitsiinnyttää juodessa koko lasin. Tuoksuu vähän sitruunalle. Rapsakan napsakka maku on humalainen, vähän pale alea. Pikkuisen sitruunaa paljastuu, mutta maku on kyllä täydellinen saunaolut, maltainen, humalainen ja helpostijuotava. Sori osaa vaaleatkin oluet. Ankea etiketti kätkee sisäänsä hienon oluen. 33 cl, 4,7 %, 5/5

Mežpils Saules Eils

Latvialainen Mežpils-panimo on nimennyt APAnsa aurinko-olueksi. Väritys on kirkas kellertävän kultainen. Tuoksu on raikas ja kirkas sitruuna. Maku on myös kirkas ja sitruunainen. Piristävä, vähän niinkuin mentholia tai aika selvästi on lorahtanut sitruunaista suuvettä keitokseen. Citraa on ollut humalana, sitä ei voi olla huomaamatta. Makeutta on vähän äärirajoilla, mutta ei nyt ihan liikaa. Toisen tällaisen juominen kertoisi varmasti pubin tai kaapin olutvalikoiman ohuudesta.  IBU 40, 33 cl, 5,7 %, 2/5

Mufloni Stout

Lidl-reissulta oli jääny olutkellarin takanurkkaan jääkaapin takaosastolle kotimainen stout. Porilainen vanhaa maitokauppaolutluokitusta kunnioittava musta olut tuli nautittua aika kylmänä. Tuoksu on paahteinen, vaniljainenkin ja kahvia. Maku on vähän outo sekoitus lievää paahdetta ja lievästi pistäviä humalia. Maku ei oikein ole tuttu, paahde yhdistyy vähän vetisyyteen tai ei ehkä vetisyyteen vaan johonkin humalan liemimäisyyteen. Kahviakin kyllä löytyy. Yllättäen hampaat tahmaantuvat. Pitäisi ehdottomasti juoda vähän lämpimämpänä. 33 cl, 4,5 %, 3/5

Suomenlinnan Ship's Special Brew Bell Porter

Tallink MegaStarin hienosta myymälästä nappasin mukaani laivan oman oluen. Musta olut kuohuaa kaadettaessa todella paljon kermaista samettia. Tuoksussa on mallasta. Aavistuksen pistävä kahvinen maku täydentyy maltaan makeudella. Maun alla kuplii hiilihappo, se turskahtaa esille vielä jälkimaussakin. Paahteisuus on miellyttävän pehmeää, mutta hiilihappoa on liikaa, se on vähän liian terävää. Toisaalta terävyys jotenkin kuivattaa mukavasti nielua, joka taas vaatii lisää pehmeää olutta. 0,33 l, 5,6 %, 4/5

Käbliku Penumbra Imperial Stout

Yksi matkamuisto tartonreissulta oli parivaljakko pölvämaalaisen Käbliku-panimon mustaa olutta, toinen oli normiversio ja toinen oli komeampi tynnyrikypsytetty, vahalla sinetöity, tavallisempaa versiota en kauaa pystynyt säilyttämään. Auringonpimennykseen viittaava olut on mustaa, heikosti vaahtoavaa. Tuoksu on tumma. Maussa on kahvia, suklaata, alkoholia, paahdetta, humalaa. Maku on todella pehmeä. Jälkimaussa makeus hyppää esille, vähän rommiakin. Mieleen palaa tartolaisen DeTolly-barin seinällä ollut liitutaulu, jossa oli ykkösenä juuri tämä olut, enpä ihmettele enää, fiksuja asiakkaita, jos se oli top-10. IBU76, 0,33 l, 12,2 %, 5/5

Labietis Mežs Juniper Red Ale

Riikan keskustan kioskista hotellihuoneeseen ostamani olut löysi tiensä Pullollisen kotiin. Riikassa kävin lähellä Laiman suklaatehdasta olevan panimon pubin ovella toteamassa että se aukeaa vähän myöhemmin, nyt alkoi harmittaa tuollainen virhe. Metsäolut tuoksuu katajalle. Väri on vähän punertavaa, kirkasta olutta, jonka päälle kertyy tyylikäs vaahto. Humalat häilyvät taustalla ja jälkimaussa antavat itsestään enemmän. Ihmeellistä että sellaisessa "R-kioskissa" myydään tällaista olutta. Hapanta, makeaa, humalaa, katajanneulasia, tasapainoa, vähän hiivaakin, onhan tämä hyvää! 0,5 l, 5,5 %, 5/5

The Flying Dutchman Jah Jah Rub A Dub Mango IPA

Olutkauppa Pienistä nappasin kiertolaispanimon mangolla maistetun IPAn, ihan pirteän värisen etiketin takia. Väritys on vähän haalean keltaista, vaahto vaikuttaa kuplaiselta ja ohuelta. Tuoksu on mangoinen. Ensi kulaus maistuu mangolta ja lievästi humalalta, suurimman huomion varastaa reilu hiilihappo. II-olutkin voi olla maukasta tai siis siinä voi olla reilusti makuja, vertailukohdaksi mieleen palautuu niin helposti ensimmäinen pullollinen eli Lahden Sininen. Ehkä tämä on vähän sellaista aikuisten limonadia, ensi greippilimua ja siitä sitten porttiteorian mukaisesti mango-IPAa ja lopuksi vahvoja porttereita. Kuplat ja humalat jäävät jälkimakuun. 35 EBU, 330 mle, 3,5 %, 3/5

Tanker Van Moll Shadow Assassin Bourbon Barrel Aged Black Barley Wine

Hollantilaisvirolainen yhteistyöolut näyttää ensin mustalta, mutta paljastuu pian tummanruskeaksi. Vaahtoa ei juurikaan synny, vain hento reunus lasin pintaan. Tuoksu on maltainen, tummia hedelmiä, luumuja, alkoholi tuntuu taustalla ja kyllä se lämmittää koko miehen. Makeaa siirappia, vähän viskiä, mukavasti humalaa, jokin kutittelee kitalakea, jälkimaku on vahva ja täyteläinen, siirappia kerääntyy nieluun. Lauantai-iltapäivä menee yhdellä tällaisella pehmeällä, vahvalla oluella. 33 cl, 11 %, 5/5

Takatalo & Tompuri Kaski Tuplahumala Pils

Helsinginreissulla kävin Olutkauppa Pienessä. Pienihän se oli mutta jotenkin mukava tunnelma. Myyjäkin osasi mukavasti suositella oluita ja myös tätä. Jostain syystä olutkaupoissa sitä niin uskoo myyjien suosituksiin, jos vaikka vertaa kodinkoneliikkeiden myyjien uskottavuuuten, kun sanovat että heillä juuri tämä pyykinpesukone. Virolahtelaisen panimon oluen vesi ja viljat ovat panimoina toimivien maajussien omilta tiluksilta, jotenkin tyylikästä, kuten on oluen etikettikin. Korkki sihauttaa nasakasti pulloa avatessa ja tuoksussa on nimestä johtuen varmaan vienosti savua. Väri on samea keltainen ja komeasti vaahtoaa. Maku on kuiva, tai tuplakuiva, kyllähän tämä on oivaa pilsneriä. Humala on katkeraa, vähän pistävää ja taustalta löytyy maltaan makeutta, kokonaisuus on tietysti mukavan koukuttavaa. Olut kuivuu saunan jälkee ikeniin. 33 cl, 5,5 %, 4/5

Ventspils Užavas Gaišais Alus

Riikan lentokentältä nappasin mukaan yhden pullollisen. Pullollisen kaataminen lasiin on mukavaa puuhaa, vaahtoa kertyy hienosti, jopa siten että vähän valuu pöytäliinallekin. Sihautus korkkia avatessa on vieno tussahdus. Väri on kirkkaan kultainen. Tuoksu on maltainen. Olut itsessään pils-tyyppisestä nimestä huolimatta ihan lageria. Ventsipils viittaa läheiseen latvialaiseen kaupunkiin. Olut maistuu aluksi aika peruslagerilta, pikkuhiljaa maku paljastuu oikein miellyttäväksi tai toisaalta aika mauttomaksi tai ei, vaan niin helpostikulauteltavaksi, ei kuitenkaan vetiseksi. Maku on pehmeä, silkkinen ja vähän liian helppo, mutta jotenkin palkitseva. Vaihteeksi ihan vaalea lager maistuu niin hyvältä.  Juodessa sitten huomasin etikettiin lovetun parasta ennen päivämäärän, se oli 7. helmikuuta, ihan ok. 0,5 l, 4,6 %, 4/5

Sori & Kees We’ll Always Have Paris

Helsinginreissun ensimmäinen pysähdys osui oivaan paikkaan, Sori Taproomissa on huippuruoat ja olutvalikoimasta ei pääse valittamaan. Mahtavat soosit ja pikkunapostelut, isompia ruokia ei lounaaksi tullut kokeiltua, mutta idea tuli selväksi, hyvää on. Taateleita, kookosta, chiliä ja tonkapapuja lupasi tarjoilija. Aika viileänä tarjoiltiin, yritän malttaa, mutta ei oikein onnistu, vaikka ravintolan kulmapöydässä onkin kivan urbaanit näkymät. Väri on musta, vaahtoa ei ole. Tuoksu on kookosta. Maku on lievää kahvia ja reilumpaa kookosta. Jälkimaussa heiluu hennosti chili-lippu. Vahvaa on ja täyteläistä, olutmentori Jannen sanoin jälkimaku on mielipiteitä jakava. Lieneekö tonkapavut jotka aiheuttavat jotain sekavaa homeisen kanelin tunnelmia. Kokonaisuus on tasapainoinen, makuista, lämmin, kahvinen ja mutta vähän outo. 0,3 l, 9,5 %, 4/5 

Käbliku Raspise Sour Fruit Saison

Vadelmaista souria Virosta maistelin torstai-illan juhlistukseksi. Likaisen punaista olutta pienellä vaahdolla tuoksuna vadelmamehu piti nautiskella 10-12 asteisena, maltoin odotella riittävästi jääkaapista ottamisen jälkeen. Maku on piilomakea, hapanta ja voimakkaasti vadelmaista. Alkoholi ei tunnu alkuun, mutta sen kyllä huomaa. Jälkimaku on hapan. Vaikea laji tällainen vadelmaolut on, jotenkin tuntuu äksyltä vatut. Onhan tämäkin aikamoista käynyttä vadelmamehua, mummun kellarista. Jotenkin rennosti juotavaa kuitenkin, sopii oikeastaan ihan hyvin talven tuulisiin iltoihin. 330 ml, 7,7 %, 4/5