Komandor Brew Premium Lager

Tallinkin oma olut on puhdasta lageria. Sitä myydään Tallinkeilla laatikoissa. Saunan päälle maistuu. Ei ole liikoja makuja, vaan selkeää ja yksinkertaista. A Le Coq on tämän valmistanut. Vähän keveyttä ja ohuutta, vähän mallasta, vähän makeutta, eli kaikkea vähän. Väri on kirkas ja kaunis, vaahto kestävähkö. Yritän olla mainitsematta sanaa vetinen, koska on tässä myös vähän makua. Ihan ok laatikkokerrallaanhalvallaostettavahelpostijuotava-olut. 0,33 l, 5,2 %, 2/5

Stone Xocoveza A Winter-Spiced Mocha Stout

Berliinin Stone on pannut erikoisen oluen. Tölkin takana ääntämisohje sanoo sho-co-vay-za. Väri on musta ja vaahto on maitokahvimainen. Tuoksu on voimakas pähkinä, lienee muskottipähkinä ja lisäksi vanilja tuntuu. Niiden lisäksi etiketti kertoo valmistusaineisiin kuuluneen, kaakaota, kahvia, maitosokeria, kanelia ja ripaus chiliä. Tuoksussa leijuu myös vähän kaakaota. Maussa muskotti ja kaakao hallitsevat ja kyllähän se chilikin sieltä potkaisee. Chili taitaa vähän koukuttaa tässäkin oluessa. Mietinnässä on että onko tämä nyt olutta, mutta hyvää tämä kyllä on. Tölkki kyllä vähän pilaa elämystä, sillä pullollinen you know, vaikka etiketissä ja värissä onkin omaa tyyliään. Jostain syystä mieleen hyppää elokuva Pieni suklaapuoti, siinä kun oli jotain chiliä ja suklaata, sama vika tässäkin oluessa jää ainakin mieleen. Kyllähän tässä olisi aineksia vaikka omaan maustemestaan. Iso olut vaatii tilaa ja aikaa. Panimolle tulee merkintä seuraa tarkasti. 0,33 l, 8,1 %, 5/5

Saimaa Vahva

Saimaan juomatehdas sponsoroi perjantai-illan olueksi vahvaa olutta. Väri on kirkas ja perinteinen lager, tuoksussa on mallasta. Viinalagerhan tämä on, vähän itäblokkia. Makeutta ja mallasta on ja alkoholin makua ei löydy, mutta kyllähän tuo nielussa ja korvissa tuntuu. Oluen nimen mukainen vahvuus kertyy juodessa. Tämän oluen tarkoitus ei ole nautiskelu, vaan tinttaus, siihen tämä sopii varmasti ainakin yhden tölkillisen verran, suoraan tölkistä ehkä. Ehkä jossain toisessa tunnelmassa voisi mennä sitten toinenkin, mutta nyt ei oikein uppoa oikein tämä ensimmäinenkään. Jotenkin tulee mieleen tyhjä arpa. 500 ml, 7,0 %, 2/5

Laitilan Savu India Pale Ale

Alkon talven käsityöläisolutvalikoimasta nappasin testiin mielenkiintoisen savuIPAn. Erikoisuutta on tässä varmasti haettu ja onnistuttu. Väri on melko kirkas oranssi, vaahto on pieni mutta kestävä. Tuoksu on savuinen ja kuusinen. Maku on tuoksun linjoilla. Savu ja humalat sekoittuvat kitkeräksi vyyhdiksi, taustalla leijuu vähän sitrustakin. Joku blogisti puhuu ipoissa olevasta kissanpissasta, tunnistan sen nyt. Erikoisoluen kitkeryys on jotenkin miellyttävää, toisella kertaa kitkeryys voisi olla huonoakin, mutta nyt napsahtaa mukavasti kohdalle. Laitilan on onnistunut piilottamaan mullanmakunsa taas, taitaa olla paras Laitila, ainakin täydellisesti onnistunut erikoisolut. 33 cl, 5,9 %, 5/5

Saimaan Brewer's Special American IPA

Kaikki ennusmerkit ovat oluessa kohdillaan, kotimaista, IPAa, Amerikka mainittu, etiketissä iloinen piirroshahmo ja vielä panimolta saatu tölkki. Väri on vähän samea oranssi, vaahto kertyy mukavasti ja se jättää lasin reunaan aluksi pitsiä. Tuoksu on sitruunamainen, ehkä vähän sekava. Maussa on humalaa, mutta jotain outoa ohuutta tai vetisyyttä. Maussa on humalaa ja mallasta, samoin jälkimaussa, mutta yleisvaikutelma on jotenkin laimea, jos nyt humalaisesta oluesta niin voi sanoa, läpilaskeutuva. Sopinee aloittelevalla IPAilijalle. EBU 45, 500 ml, 6,0 %, 3/5

Anderson's Hannibal Imperial Stout

Tartolaisen gypsy-panimon imperial stout on yksinkertaisesti vaan hyvää. Mustaa olutta ja päällä kermamainen vaahto, maku on pehmeä. Kuten takaetiketissä luvataan, niin suklaata ja kahvia löytyy mausta. Makeaa on, mutta humalat taittavat sopivasti. Maku on täyteläinen, runsas ja silti niin helpostikulautettava, mukavan kuivaa jälkimakua pilkistää. Ei pysty runoilemaan enempää, täytyy keskittyä nautiskeluun. Ostan heti lisää, jos tätä sametttia jostain vastaan tulee, tämän ostin Tarton Õllepoodista. 0,33 l, 9,5 %, 5/5

Black Rye Imperial

Mallaskosken tumma ruis-imperiaali sai luvan päättää manflun. Musta olut täydentyy vain heikolla vaahdolla kaadettaessa. Ruis tuntuu kyllä, mämmiä nestemäisesti, ruisleipää, vähän tahmaavaa makeutta, kaikkea löytyy. Makeus kuitenkin katoaa, liekö alkoholi joka sen peittää vai onko kuivat humalat. Joka huikalla ensin makeaa, sitten tasottuu ruisleipäiseksi mallasuutteeksi, loppuhuipennus jää uupumaan, mutta miellyttävää ja tasapainoista raskasliikkeistä mustaa nestemämmiä.  33 cl, 11,4 %, 4/5

Jelly Belly Draft The Original Gourmet Jelly Bean

Manflun kourissa on tyydyttävä nautiskelemaan vähän oudompia oluita. Jelly Belly Draft -pussi tarttui mukaan lontoolaisesta karkkikaupasta. Pussi on amerikkalaisen karkkitehtaan idea. Ensin mietin että tämä on varmasti Suomessa kiellettyä, kun tässähän houkutellaan lapset juomaan olutta, mutta sitten muistin liköörikonvehdit, eli ei voikaaan olla kiellettyä. Papanat ovat maissinjyviä isompia, keltainen väri viittaa kyllä olueeseen. Ei ole vaahtoa. Maku on todella makea, hunajaa ja siirappia ja sokeria (4 kcal / papana). Kyllä tästä porttiteorian tueksi saa todisteita, sillä alkaa todella tehdä mieli oikeaa olutta, siinä on ehkä karkin paras viittaus käärepaperin ohella olueeseen. Jälkimaku on tympeähkö, tekee mieli maistaa jotain makeaa ja näitähän riittää. Mausta en kyllä olutta löydä, mutta kaikkea pitää kokeilla. 99 g, 0 %, 2/5

Bevog Brown Snowball Coconut Porter

Useat ovat oppineet että keltaista lunta ei saa syödä, ruskeasta lumesta on kai harvemmin heristelty sormea. Bevog-panimon oluen etiketti varoittaa kuvassaan ruskean lumen vaaroista. Ihan etiketin takia ostin tämän Bevogin Who Cares-sarjan oluen Tarton Õllepoodista. Mustaa ja kuivaa kahvia, suklaata ja hämärää kookosta. Onneksi kookos ei ole liikaa esillä, kun se sopii mielestäni vain thai-ruokaan. Ruskea lumipallo on liemimäistä portteria, jota makeus tasapainottaa, vähäiset hiilihapot lisäävät suklaan makua.
0,33 l, 8,1 %,  4/5

Thornbridge Halcyon Imperial IPA

Lauantai-iltapäivä ja IPA, ja vielä kuninkaallinen, ei ole huono yhdistelmä. Englantilainen Thornbridge on mainio panimo, eipä taida heikkoa olutta sieltä valmistua ollenkaan. Tämä tuli laseineen Saveur Bieren kuukauisboxissa. Väritys on vähän sumuisen keltainen, jotenkin tulee mieleen mango. Vaahtoa on, tosin lievästi. Tuoksu on hedelmäinen, ananasta ja sitruunaa. Maku on tymäkän honkainen ja samalla kirpeän sitruunamainen. Vahvoista mauistaan huolimatta olut tuntuu helpolta, sitä vähän niinkuin siemailee ohimennen. Jälkimaku on reipas, sitruunan humalainen takapotku, todellinen peräkärry niin kuin fiksummat sanovat. Taitaa alkoholikin vähän potkaista poskiin punaa. Liian pieni pullo nostaa arvosanaa. 330 ml, 7,4 %, 5/5

Anderson's Sour Park Session Ale

Viikon loppumisen lähestyessä oli taas aika napata maistuva olut. Tarton Õllepood Gambrinuksesta löytyi paikallisen it-nörtin panemaa speciaaliolutta. Sour Park vihjaa kuten muutkin panimon oluet tv-sarjaan tai elokuvaan. Sour-oluet ovat alkaneet houkutella, näissä kun on makua ja vähän erikoisempaa sellaista olueksi. Tässä oluessa happamuus ja sitruunaiset humalat lyövät kättä. Vähän punaiseen taittuvassa oluessa maistuu hiukan hiivakin, ei ihan home mutta joku  tunkkaisuus pilkottelee. Vaimeat poreilut, mutta silti kirpakkuutta on. Olutta on mukava maistella, voin kyllä suositella, jos joskus vastaan tulee. Sopivasti laittaa janottamaan.  0,33 l, 5,0 %, 4/5

Kriek Ale Brew With Cherry Juice

Kaipasin nautiskelua ja avasin sitten A. Le Coqin/Olvin IPA/APA/jne -sarjaan sopivan kriek-oluen. Jotenkin ajatukset olivat kyllä ristiriitaiset. Ajatukseni kriek-oluista on sellainen pieni kaunis pullollinen vähän liian outoa olutta, mutta kyllä sellaisen aina välillä mielellään maistelee. Tämä oli sitten kuitenkin puolen litran tölkillinen, jotenkin outo valinta, mutta sarjaan sopimisen takiako näin. Väri on punainen, kirsikkainen. Maussa huomaa kyllä että 15 % juomasta on kirsikkamehua, aika voimakkaasti maistuu kirskikalta ja tuoksuu. Jostain käsittämättömästä syystä ja purukumimielleyhtymästä huolimatta alan vähitellen pitää tästä. Puoli litraa on kyllä vähän liikaa ja toista ei ala tekemään heti mieli, mutta jotenkin takaraivoon jää kytemään ajatus että voisihan tätä toisenkin vielä joskus maistaa. Onhan tämä kyllä sen verran outoa kriekit noin yleensäkin, että en kyllä sokkotestissä sanoisi edes olueksi. Reipasta siirappisuutta jotenkin onnistuu piilevä happamuus sopivasti tasoittaa. 0,5 l, 4,5 %, 3/5