Alicante ja savuinen imperial stout eivät mielikuvissa ole ihan ensimmäisenä ideana. Panimo on ne kuitenkin miksannut samaan pulllolliseen. Väri on musta ja vaahto on herkullisen tiivis ja paksu. Tuoksuu maltaalta ja lakritsalta. Maku on pehmeä, vähän tonkapapuinen, ei niinkään savuinen. Ihan mukavasti lämmittää, ei kuitenkaan liian alkoholimainen. Sopii mielestäni paremmin suomalaiseen lokakuuhun kuin espanjalaiseen huhtikuuhun. 33 cl, 10,4 %, 4/5
Tallinnalainen bipa eli musta ipa kuohuaa reippaasti, mustanruskean oluen päällä jää pienen odottelunkin jälkeen samettisenoloista vaahtoa. Tuoksussa on kuusipuuta. Maku tuntuu aika miedolta, vähän paahdetta, lievästi humalointia. Nettitietojen mukaan tässä on käytetty pastaa, vaimentaako se makuja. Pasta varmaankin pehmentää kokonaisuutta, mutta jäähän suuhun sellainen lievästi humalainen, vähän lakritsainen jälkimaku. Black-ipa harvoin on huonoa, jos tämä vastaan tulisi niin ostaisin. 0,44 l, 6,5 %, 4/5
Ruokakaupasta ostin vähän aikaa sitten kuopiolaista karkki-souria. Väri on hitusen samea kulta, oikeastaan aika kirkas, vaahto katosi ennen arviointia. Nyt on hedelmiä tuoksussa, ainakin makeaa persikkaa. Hedelmäisyys on ensin makeahko, sitten tunnelma kääntyy vähän happamaksi. Aika erikoinen makuelämys, hapanta ja hedelmä-cocktailia, molemmat on vuorotellen pinnalla. Tunnelma jää sekavaksi, happamuutta ja makeutta on liikaa ja liian vähän. 440 ml, 5,5 %, 2/5
