Lohjalta ostettua pullollista koristaa komea oinas-etiketti. Väri on tyylikkään kuparinen, vaahtoa on vähän. Tuoksuu makean maltaiselta, jotain maustetta myös. Maku huumaa hörppijän, maltaista, pienellä pähkinäisellä ja mukavasti mäntyisellä humalapedillä, vähän löysää, mutta sopivasti pehmeää. Oluesta jotenkin huokuu aitous. 0,33 l, 6 %, 5/5
Tartolainen ruskea ale kuohuu kestävästi beessillä vaahdolla. Etiketti sanoo että Ethiopia Bette Buna -kahvia, kaakaota, vaniljaa ja tonka-papuja on käytetty. Tuoksussa on tonkaa ja muitakin mainittuja ainesosia. Maku täsmää tuoksun kanssa. Makeaa kahvia ja tonka-papuja, ehkä ne sopii paremmin stoutteihin, tämä on ehkä sellainen kevyt-stout. Jälkiruoaksi sopii hienosti. Oluen ostin Tarton Gambrinuksesta. 0,33 l, 7 %, 4/5
Andersonin ja Tujun paksulla vahalla sinetöity yhteistyöolut lupaa etiketissä salmiakkia, chiliä ja suolaa. Väri on musta, vaahto katosi heti. Tuoksusssa on ensin mallasta, lakritsaa sitten lupaus chilistä ja suolasta. Maku on ensihörpyllä täynnä salmiakkia ja chiliä, salmiakkikossuakos tämä onkin. Maukas chilinpolte jää suuhun pienenkin huikan jälkeen, chili polttelee pitkään. Kai tämä stoutiksi lasketaan, ainakin värin perusteella, mallas tai lakritsi on läsnä. Etiketin mukaan olut olisi säilynyt ainakin 4 vuotta, no ei säilynyt, jos olisi ollut toinen pullollinen niin ei sekään olisi, tällä kertaa se olisi varmasti säästynyt, sen verran vahva kokemus on. 0,33l, 11,5 %, 5/5
