Vain blogistin äärettömän nopeat kädet estivät kuopiolaista bitteriä kuohuamasta pullonsuusta yli. Vaahto on tahmaisen oloista ja kyllä sitä jää vähän olutta suojaamaan. Värinä on hiukan likainen mahonki. Tuoksuu puiselta maltaalta. Maku on maltainen, vähän hedelmää ja aika paljon hiilihappoa. Jälkimaussa on bitteristä humalaa ja sen jälkeen makea mallasta. 0,33 l, 5,4 %, 3/5
Naantalilainen kaikkien oluiden isä on lasillisessa sameaa keltaisuutta, sen vaahtohattu katoaa nopeasti. Lasin pohjalla ui vähän jotain valkoisia kokkareita. Tuoksu on hedelmäinen, vähän mentholia. Maku on paksu, hedelmäinen, jotenkin kirpeä, ananasta, vähän havuja ja tippa mentholia. New England Quadruple ipa lukee etiketissä, kyllä sekin vahvistaa että vahvasta mausta ja oluesta on kyse, alkoholin tosin huomaa vasta kitalaessa jälkikäteen. Kapeasta tölkillisestä riittää pitkään nautiskeltavaa. 330 ml,11,5 %, 5/5
Tartolaisesta joulukalenterista oli jäänyt tohtori Jonesin isän olut odottelemaan kevättä. Imperial ipa on melko tummaa kuparia, vaahto on melkein valkoista. Tuoksussa on vähän kaikkea, humalaa, sitrushedelmää, makeutta ja hippusen simaa. Suussa ensihavainto on hiilihapot, sitten suoraan jälkimaun kuivahkoon puuhumalaan. Alkoholi ei maistu, mutta täyteläisyys antaa ymmärtää hidastamisen kanssa. Humalat rapsakoituvat oikein hienosti hörppiessä, greippiä on sopivasti 0,33 l, 9,0 %, 5/5
Tekstit
Kaikki kommentit
